Kirjavinkit: Helmikuun luetut kirjat

Nyt on vuorossa helmikuun kirjakooste. Kirjat ovat kyllä itselleni tärkeitä, ja olen aina tykännyt lukemisesta. Haluan kyllä ehdottomasti jatkaa tätä kuukausittaista perinnettä ja kertoa teille varteenotettavista kirjoista. Jossain vaiheessa harkitsin äänikirjapalvelusta luopumista, ja onhan se kallis, mutta ainakin vielä haluan jatkaa ehdottomasti. Toivottavasti tekin tykkäätte näistä kirjavinkeistä! Itse olen bongannut helmikuussa aika erilaisista paikoista kirjavinkkejä ja laittanut niitä saman tien kuunteluun ja osasyynä siksi haluan kertoa näitä kirjavinkkejä myös eteenpäin. Vaikka helmikuu on lyhyt kuukausi, niin sain kuitenkin luettua peräti viisi kirjaa.

Kuvan kirjaa ei ole vielä luettu ja sen bongasin paikallisen kirjaston saa ottaa -hyllystä. Kuvan herkut saatu uutuusnäytteinä pandalta.

Perttu Pölönen: Tulevaisuuden lukujärjestys

Tämän kirjan aloitin kyllä jo tammikuussa, mutta nyt helmikuussa sain sen vasta loppuun. Kirja tuli esille suosituksia / muut lukevat -kategoriassa Bookbeatissa ja hetken mielijohteesta valitsin sen. Ja hyvä että valitsin! Kirja on älyttömän hyvä ja erilainen. Jos siis koet eläväsi tällä hetkellä tylsää kautta, niin lueppa/kuunteleppa tämä kirja niin veikkaan, että kohta elämässäsi riittää tarinoita kerrottavaksi ;) No pointtina ehkä se, että meidän pitäisi enemmän tehdä ex tempore asioita, koska parhaimmat tarinat syntyvät aina ex temporeesti. En ollut aikaisemmin kuullut koko kirjailijasta, mutta onpahan Perttu saanut jo aikaiseksi paljon. Ja muuten, Perttu lukee koko kirjan itse, siitä aina plussaa! Mietin pitkään, että mitä kirjoittaisin tästä kirjasta, sillä jotenkin tämän kirjan hyvyys veti myös sanattomaksi. Kirjassa on jotenkin niin paljon hyviä oivalluksia, joita ei ole vain itse oivaltanut, että se vetää sanattomaksi. Tästä kirjasta kyllä täydet 5/5, sillä tämä vain yksinkertaisesti oli paras tähän mennessä. Kirja ei myöskään ole pituudella pilattu, eli muistaakseni reilut 5 h ja taisin kuunnella tämän parissa viikossa. Niin paljon hyvää asiaa mahtui tähän reiluun viiteen tuntiin ja tämä on niitä kirjoja, joita voisin lukea/kuunnella uudestaan. Ja ai niin, jokaisen jaottelun jälkeen on aina ns. kotiläksyt eli ajateltavaa/tekemistä. Niin erilainen, niin hyvä. Vähän tekisi mieli lainata Kismetiä, eli niin hyvä ettei sanotuksi saa. 

Arvosana: 5/5


Karita Tykkä: Hyvä elämä

Tämä Karitan kirja on jo ollut pidempään lukulistalla, mutta nyt vasta sain sen luettua. Olen aika paljon lukenut nyt näitä hyvän olon kirjoja / self help -kirjoja, ja kaikissa varmaan niissä on samantapaisia juttuja. Silti niissä ne samantapaiset jutut ovat aina hieman eri näkökulmasta (kirjoittajan näkökulmasta) eivätkä ne tismalleen samanlaisia ole siltikään. Lisäksi Karitan ääni on kyllä niin miellyttävää kuunneltavaa, että se jos mikä, niin rauhoittaa viimeistään. Osa jutuista näissä hyvinvointikirjoissa toistuvat, mutta itse sain kyllä hyvin paljon irti kirjasta.  Ja onhan se niin, että kun tarpeeksi monta kertaa toistaa asioita, niin ne uskotaan ;) Kirja oli todella kattava ja sen huomasi jo pituudessa, sillä kirja taisi olla lähemmäs 12 h pitkä. Sen kuuntelu kyllä kestää hieman, mutta onneksi on tosiaan nopeutus -vaihtoehto ;) Kirjassa Karita käy läpi aika kokonaisvaltaisesti asioita ja siinä on mm. meditaatiovinkkejä, aarrekarttavinkkejä ja vaikka mitä. Tykkäsin kyllä kirjasta, vaikka sen aloitus minulla kesti. Suosittelisin varaamaan aikaa tälle kirjalle ja rauhallisia hetkiä, kun sitä lukee tai kuuntelee. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, sillä kirjassa käydään läpi onnellisuutta, kiitollisuutta, omaa kehoa, kauneutta, terveyttä, ravintoa, ruokaa ja pitkälti siis kaikkea, mikä liittyy ihmisen hyvinvointiin. Kirja myös opettaa meitä hölläämään asioita, jotta emme olisi liian tuomitsevaisia omaa itseämme kohtaan. Esimerkiksi turha tuomita jos et jaksanut koko kympin lenkkiä, kiitä itseäsi siitä että lähdit lenkille. Tai turha soimata itseäsi, jos söit suklaapalan; kiitä itseäsi ettet syönyt koko levyä tai jos söit koko levyn, niin kiitä ettet syönyt kahta levyä. :D

Arvosana: 4/5

Gary John Bishop: Unfu*k yourself 

En muista, että mistä bongasin tämän kirjavinkin, mutta jälleen kerran taas ihan paras kirja ajankäyttöön, itsensä löytämiseen, onnellisuuteen, tehokkuuteen ja vaikka minne. Latasin tämän samantien englanniksi ja suomeksi, ja tällä kertaa sain sen luettua ensimmäisenä suomeksi. Kirjan saattaa kuunnella/lukea parissa päivässä, sillä se on vain reilut kolme tuntia pitkä. Itsellä taisi mennä reilu viikko. Aion myös kuunnella tämän englanniksi ihan vain kielitaidon parantamisen kannalta. En ikinä malttanut lopettaa kirjan kuuntelua, sillä siinä oli todella hyviä pointteja, mitkä pistivät ajattelemaan enemmän ja tahdoin kuunnella koko ajan vain lisää ja lisää. Kirja ei keskity siihen, että positiivisuus tuottaa positiivisuutta vaan oikeastaan siihen, että toimi, äläkä mieti. Kokeile vaikka itsekin, että ala käyttää teen -verbimuotoja eikä aion tehdä. Aion tehdä nimittäin kertoo sen, että et koskaan tee sitä, mutta kun kerrot, että teen tänään, niin teet varmasti :D Tämä nyt oli konkreettinen esimerkki kirjasta. Kirjassa painotetaan sitä, että älä odota oikeaa fiilistä jonkin asian tekemiseen, vaan ala tekemään töitä, jotta se asia toteutuu. Ihan superhyvä kirja siihen, jos mietit suurempaa juttua elämässäsi, etkä oikein tiedä mitä tekisit. Uskon, että tästä kirjasta saat työkaluja siihen! Toki monet asiat ovat monien tekijöiden summia, eikä aina niin yksinkertaista, mutta kirjojen tarkoitushan on motivoida ihmisiä! Itse ainakin sain hurjasti motivaatiota tiettyihin asioihin!

Arvosana: 5/5


Anssi Kiviranta, Matias Mäenpää: EXIT

Alussa sanoin, että bongasin kirjavinkkejä helmikuussa aika erilaisista paikoista, niin tämän kirjan bongasin ex-työkaverin instagramista ja ensimmäinen ajatus oli, että tämän haluan lukea heti. Kun jotain saan päähäni, niin teen sen myös heti. Ja niinpä aloin lukea tätä kirjaa ihan asap! Tämä kirja siis kertoo 15 erilaista tarinaa menestyjistä. Kaikki tarina olivat ihan supermielenkiintoisia ja kirjassa on siis mm. Hoplopin, Eeva Kovasen, Jungle Juice Barin omistajien tarinat. Kirjassa kerrotaan, kuinka ovat päätyneet perustamaan yritykset ja kuinka ovat myös luopuneet niistä eli siitä nimi EXIT. Jokaisen henkilön motto myös kerrottiin, ja minusta se oli ihan supermielenkiintoista kuulla, sillä motto kertoo aina jotain ihmisestä. Melkeinpä jo odotin aina tarinan alussa, että mikähän tämän ihmisen motto on. Musta tuntuu, että vuosi 2020 on kirjojen vuosi, sillä olen niin innostunut kaikista kirjoista ja siksi niitä bongailenkin milloin mistäkin.

Arvosana: 4/5

Veera Vaahtera: Vedet silmissä

Tämän kirjan taisin bongata Bookbeatin uutuuksista tai sitten suositelluista. Tammikuussa olin toki lukenut kirjailijan aiemman teoksen ja pitänyt sitä ihan ookoona. En tiedä, mistä johtui, mutta kirjaan pääsin sisälle oikeastaan vasta puolivälin aikoihin. Joko kirjassa oli liikaa henkilöitä tai jotain muuta, mutta alussa se tuntui vähän sekavalta. Enkä siksi päässyt siihen oikein sisään. Ei tämä huono kirja ollut, juuri sopiva romaani vaihteeksi ja tulen varmasti lukemaan kirjailijan muitakin teoksia. Tykkään välillä lukea sellaisia aivot narikkaan -kirjoja. Vaikka viime aikoina olen lukenut enemmän kaikkia tietokirjoja tai self help -kirjoja tai vastaavia, niin minulla on silti sydämessä aina paikka romaaneille. Niitä on vain niin kiva lukea. Viime ja tässä kuussa olen aina säännöllisin väliajoin ladannut romaanejakin ja se vain kertoo siitä, että tulen lukemaan niitä jatkossakin. Minulla kesti jonkin aikaa tajuta, että kirja kertoi stand upista ja mietin pitkään kirjan nimeäkin. Kirjassa on myös sopivassa suhteessa rakkautta, seurustelua, ystävyyttä sekä myös niitä traagisiakin kokemuksia. 

Arvosana: 3/5.

Olen enemmän kuin tyytyväinen helmikuun kirjasaldoon, kirjoja tuli kuitenkin luettua peräti viisi kappaletta, vaikka helmikuu on lyhyempi kuukausi. Kaikki kirjat olivat ihan supermielenkiintoisia ja erilaisia (!!!) ja minusta kaikista kirjoista voi aina oppia jotakin. Tässä kuussa tuli kyllä luettua kaikenlaisia kirjoja, ja sinne mahtui yksi romaanikin. Välillä kaikkien elämäntaito-oppien lisäksi on kiva lukea romaaneja, niissä rentoutuu ihan eri tavalla kuin muissa. Niinpä monipuolinen kirjamaku on ihan best. En osaa ikinä sanoa, että minkälainen kirjan lukija olen, sillä luen niin paljon erilaisia kirjoja. Kirjoissakin menen vähän go with the flow fiiliksellä ja luen sellaisia kirjoja, joita sinä hetkenä tekee mieli lukea. Parhainta kirjaa on mahdotonta sanoa, sillä oikeastaan niitä parhaimpia kirjoja oli 4 tässä kuussa.


Mitä sinä luit helmikuussa? Ja kerro kirjavinkkisi kommenttiboksiin!


 

Puikkoperjantai: helmikuun vikat käsityökuulumiset

Apua, onko nyt jo helmikuun vika perjantai, ajattelin aamulla. Mutta niin se vain on. Helmikuu meni ihan hurjan nopeasti, samalla tapaa kun aina joulukuukin. Tällä hetkellä tuntuu, että helmikuussa on tehnyt kaikkea ja paljon. Ehkä tämä neulomisten erilaisuus tuntuu, että olisi tehnyt paljon. Viimein olen saanut takaisin myös villapaitainspiksen. Tai ei se nyt mitenkään kateissa ollut, mutta alku uusissa töissä on aina jotenkin hankalaa ja vielä hankalampaa se on vissiin, kun tekee omilla ohjeilla ts. ei ohjetta lainkaan :D

Helmikuussa oli kyllä paljon erilaisia ideoita, mutta ehkä harvempi niistä ideoista pääsi toteutukseen asti. Jollain tasolla helmikuu tuntuu hieman sekavalta. On tehnyt kirjoneuletta, villapaitaa, jämälankaprojekteja yms. Päätin myös helmikuussa osallistua kahteen kal-tyyppiseen yhteisneulontaan, ja en ole kovin paljon osallistunut yhteisneulonnoista. Odotan, että pääsen kirjoittamaan näistä lisää piakkoin! Jollain tasolla tällä viikolla on myös vaivannut hieman kirjoitusblokki tai ehkä se on vaan sitä, kun on ollut niin paljon kaikkea muuta, niin ei ole sitten saanut aikaiseksi kirjoitettua tänne pahemmin mitään. Nyt ymmärrän, jos kirjailijat kärsivät valkoisen paperin syndroomista sun muista blokeista, vaikka en nyt itseäni vertaa kuitenkaan mihinkään kirjailijaan :D

Tällä hetkellä on n. 4 työtä kesken. Olen kaivannut tällä viikolla oikeastaan vain sellaista aivot narikkaan -neulomista, ja siksi olen tehnyt ehkä pelkästään vain villapaitaa. Olen myös aloittanut tuubihuivin #mutkumähaluunkal:n seurauksena :D Lisäksi haluaisin aloittaa jo huhtikuun sukkia, mutta en oikein osaa päättää, että millaiset tekisin. Mieleni haluaisi aloittaa Nallesta, mutta kädet menevät kohti Isoveli -keriä :D Kummatkin ovat kyllä keväisiä värejä, mutta Nalle olisi itselleni haasteellisempi ja haluaisin haastaa itseäni (sekä kaapissa on turhan monta Nallekerää, niin ne olisi hyvä kuluttaa pois :D ) Lisäksi olen myös piirrellyt jälleen kerran kirjoneulekuvioita. Voisin toki myös tehdä sen ensimmäisen kirjoneulesukan valmiiksi ennen uuden haaveilua, mutta pientä yhden sukan syndroomaa on havaittavissa.

Mitä sinun helmikuuhun on kuulunut? Odotatko jo innolla maaliskuuta? 

PS: Viikonloppuna on luvassa ainakin helmikuun kulutusraporttia ja kuinka paljon todellisuudessa sittten neuloin. 

Päivän polttava kysymys: kutoa vai neuloa?

Tämä postausidea lähti, kun selasin blogiani kauas taaksepäin ja löysin tällaisen luonnoksista. Nimittäin käsityöpiireissäkin mielipiteet jakautuvat monien eri asioiden suhteen. Nimittäin termi kutoa ja neuloa. Monet tykkäävät sanoa kutoa ja toiset taas neuloa. Mistä tämä sitten johtuu ja kumpaa itse tykkään käyttää?

Minä käytän molempia termejä. Saatan sanoa ensin, että kudoin eilen illalla seuraavana saatan käyttää termiä neuloa.  Eli itselläni ei ole sinänsä mitään vakiosanaa tai suosikkia. Aikaisemmin käytin kyllä kuitenkin enemmän sanaa kutoa, mutta nnyt saatan käyttää enemmän sanaa neuloa. En tiedä, mistä muutos on johtunut, ehkä siitä, että tuntuu, että enemmistö käyttää sanaa neuloa? Ja siten on ehkä helpompi tarttua itsekin siihen sanaan.

Kodin Kuvalehti kertoo täällä, että mistä moiset termit ovat lähteneet. Jo vuodesta 1800 alkaen käsityöopetuksessa on kuulemma opetettu, että neuloa kun on silloin kun vaate valmistetaan puikoilla ja kutominen liittyy kuulemma kangaspuilla kutomiseen. Murrekin tässä ratkaisee; vaikuttaa siltä, että karkeasti Suomen länsipuoli jakautuu kutomiseen ja itäpuoli neulomiseen. Rajaviivahan on tietenkin häilyvä, ettei sitä voida ihan suoraan jakaa. Tämänkään perusteella en osaa sanoa, että kumpaa minun pitäisi käyttää. Todennäköisesti syntymäpaikkakuntani kääntyisi kutomisen puoleen. Kieltämättä nyt kun tässä alkaa pohtia sanojen merkitystä, niin kutominen kuulostaa ehkä luontevammalta itselle. Ja neulomisesta tulee mieleen koneompelu ja ompelukoneen neula. Toisaalta kutomisesta tulee mieleen kangaspuilla kutominen.

Suomen kielen lautakunta ja Kielitoimisto ovat sitä mieltä, että villasukkaa voidaan sekä kutoa että neuloa ja harrastepiireissä voidaan siis käyttää kumpaakin termiä. Ammattikäytössä pitäisi kuulemma käyttää neuloa. No oli se sitten niin tai näin, niin minusta sillä ei nyt pitäisi olla suurta väliä kumpaa käyttää. Pääasia, että puikot kilisevat ja taidetta syntyy :D

Miten on; kumpaa termiä sinä käytät?

Äitiyttä, käsitöitä, luovuutta - sitä sun tätä = elämä

Siinä, missä ennen haettiin inspiraatiota käsityökirjoista ja -lehdistä, niin digitaalisuus on tuonut meille uusia inspiraation lähteitä. Olen aiemminkin maininnut Pinterestistä ja siitä, kuinka inspiroiva se on ja myös siitä, kuinka paljon siellä saa aikaa vietettyä. Viime aikoina onneksi (tai epäonnekseni :D) en ole viettänyt aikaa siellä niin paljon, mutta olen kuitenkin inspiroitunut muista asioista.

Kuten esimerkiksi tästä Sormustin-blogin kirjoituksesta. Huomasin, kuinka nyökkäilin lukiessani ja ajattelin, että juuri näinhän se on minullakin. Anni kirjoitti jotenkin niin samaistuttavasti äitiydestä ja sen monista eri tunteista. Tarvitsen ja kaipaan omaa aikaa suhteellisen paljon. Yleensä omalla ajallani mm. käyn juoksemassa, teen käsitöitä ja no, yleisesti vaan saatan olla ja ihmetellä tekemättä mitään. Pinterest on oma haaveiden paikkani <3. Käsityöt ovat tulleet entistä enemmän tärkeiksi lapsen saamisen jälkeen. Olen kyllä aina tehnyt käsitöitä, mutta viime vuosina olen suorastaan hurahtanut niihin. Milloin haaveilen itse ompelemista vaatteista, milloin uudesta hienosta sukkaparista. Koska en ole niin ompelijaihminen, niin yleensä pistän puikoille näitä villaisia haaveita. 

Käsityöt ovat myös yksi terapian muoto. Niissä rentoutuu, niissä näkee oman käden jälkensä ja niiden kautta pääsee toteuttamaan itseänsä eikä välttämättä mieti kaikkia muita maailman murheita sillä aikaa, kun työstää omaa projektia. Eli siis erittäin hyvä terapian muoto! Käsitöissä myös tulee oma luovuus esille, enkä muuten ole koskaan pitänyt itseäni kovin luovana ihmisenä. Mutta nyt viime vuosien aikana olenkin ajatellut, etten ole ehkä löytänyt oikeaa luovuuden muotoa. Luovuudesta tulee yleensä mieleen taiteet, taulut, maalaaminen tai muita vastaavia asioista. Tai näin ainakin itselleni tulee ne mieleen luovuudesta. Mutta siinä missä vaikkapa taulun maalaaminen on luovaa puuhaa, niin luovuutta on myös vaikkapa sukan neulominen. 

Josta päästäänkin aasin siltana siihen, että tällä viikolla olen löytänyt itseni suunnittelemasta kirjoneuletta. Asia, jota en olisi ikinä uskonut itsestäni. Käsitöistä voit myös siis löytää uuden ulottuvuuden itsestäsi. Tammikuusta lähtien olen piirtänyt ruutupaperille kirjoneulekuvioita, mutta en ole aina ollut kaikkiin piirroksiini tyytyväinen enkä ole ottanut niitä toteutukseen. Kunnes nyt tällä viikolla vain päätin, että nyt alan vain kokeilla omaa piirrostani neuletyössä. Ei ole muuten mikään niin parempaa kuin nähdä oma piirros valmiissa tai puolivalmiissa työssä. <3

Kuvassa näkyvä sukka ei kuitenkaan ole se itse suunnittelemani kirjoneule.

Uskon tällä hetkellä siihen, että kaikki tapahtuu hyvästä syystä. Tai kaikelle on tarkoituksensa. Välillä sitä on vaikea nähdä, koska olemme liian lähellä siinä tilanteessa. Uskon, että tällä viikolla minun oli tarkoitus aloittaa kirjoneuleen kokeileminen. Se varmaan johtui Novitan pakettihyllytyshässäkästä. Odotin sitä niin kuumeisesti jo viime viikolla ja kun sitä ei vielä maanantainakaan ollut minulla niin aloitin kirjoneulekokeilut. Nimittäin olisin halunnut tehdä lankojen esittelypostauksen, (jonka sitten tein kuitenkin loppuviikosta) jo alkuviikolle ja kun sitä ei silloin tullut niin aloitin kirjoneulekokeilut. Näin oli tarkoitettu! Mitä, jos ajattelisimme enemmän, että kaikelle on tarkoituksensa? Olisinko aloittanut kirjoneuletta, jos olisin saanut kasan uusia lankoja? 

Tämän postauksen alku lähti liikkeelle ihan jostain muusta kuin mihin se lopulta päätyi. Mutta ei kait sen niin väliä. Inspiroitua voi siis lähes ihan mistä vain <3

Mukavaa sunnuntaita!

Helmikuun sukkapari esittelyssä: Niina Laitinen designs

No niin, olen päässyt aika hyvin vauhtiin sukkalaatikkoprojektin parissa. Helmikuun sukkapari on ollut jo tovin valmis, mutta nyt vasta pääsin sen tänne esittelemään. Mietin pitkään helmikuun mallia ja lopulta päädyin Niina Laitisen suunnittelemiin February sukkiin. Nimikin jo kertoo, että olivat sopivat nyt helmikuulle. :D Vaihtoehtoina oli eräästä kirjasta malli, palmikkosukat ja ihan tavalliset perussukat. Hyvä, etten ainakaan mitään perussukkia tehnyt, sillä on aina niin kiva pistää uusi malli opetteluun, vaikka se alku voi olla työläämpää. Mietin kyllä pitkään eri vaihtoehtojen välillä, sillä olisin halunnut nämä kaikki muutkin aloittaa.

Tämä oli ensimmäinen Niina Laitinen -malli, jonka tein. Viime kesänä aloitin kyllä Soulmates -mallia, mutta päädyin purkamaan sen, sillä eivät edistyneet mihinkään puolessa vuodessa ja lopulta en enää muistanut, missä vaiheessa olin. Soulmates -malli on kyllä edelleen neulomislistalla, sillä se on varmasti kauneimpia malleja, mitä tiedän. Mutta en kuitenkaan niitä halunnut nyt tehdä, en varmasti olisi saanut niitä valmiiksi näin nopeasti. Valitsin muutamia malleja Niinalta, ja lopulta päädyin tähän, no koska helmikuu ja malli on myös niin kaunis! <3 Ja helppo! Ensimmäisen sukan taisin neuloa kahdessa päivässä. Väriksi valikoitu keltainen, varmasti tuon ulkona olevan säätilan takia, koska helmikuu nyt vain kaipasi väriä :D Keltaiset sukat ovat kyllä jotenkin niin aurinkoisen kivat ja lämpöiset. Niinan malleissa on minusta se hyvä puoli, että mallit ovat suunniteltu peruslangoille eikä tarvitse mennä aina lankakauppaan ostamaan lankoja. Lankana on siis Novitan Seitsemän Veljestä. Ainakin ovat kestävät, sillä minusta seitsemän veljestä -lanka kestää todella hyvin sukkien kulutuksen.

Kun ihastun johonkin malliin, niin haluaisin aina tehdä niitä useammatkin. Juuri kun on saanut hyvän fiiliksen mallista, niin sitten sukat ovat jo valmiina. Näitäkin tekisi mieli tehdä useammat, mutta täytyypi nyt katsoa, miten käy :D Sain tästä taas muuten uuden neulebingoruksin. Taidan ruksata Niina Laitinen -kohdan, vaikka tämä sopisi myös uusi palmikko malli -kohtaankin sekä myös keltaiset sukat -kohtaan.  Helmikuu ei kyllä vielä näyttänyt teemaa sukkalaatikolle, mutta ehkäpä tämä teema on kuukausikohtainen. Mielenkiinnolla ainakin odotan, mitä keksin maaliskuun sukiksi. Joku keväinen hempeä väri olisi ainakin kiva.

Oletko neulonut Niina Laitinen designs -malleja ja mitä tykkäsit niistä?

Puikkoperjantai: tämän hetken ajatukset

Tämä viikko on koostunut monista erilaisista asioista. Käsitöiden saralla yksi viikon kohokohdista ( :D ) oli Novitan paketti, sillä tykkään niin paljon näistä yllätyspusseista. En myöskään ole ostanut lankaa omasta mielestä paljon viime aikoina. Tämä viikko oli myös kirjoneuletta, uusia ideoita ja hieman tylsistymistä villasukkiin. Käsitöissä hyvä puoli on se, että ideat eivät periaatteessa koskaan lopu kesken. Jos kyllästyt aivot narikkaan -neulomiseen, niin ideoi itsellesi jotain uutta opeteltavaa. Välillä todellakin kaipaan aivot narikkaan -neulomista, mutta välillä kaipaan myös jotain uutta opeteltavaa. Tämän viikon uuden opettelu on ollut ehdottomasti oman kirjoneulemallin suunnittelu ja sen toteutus. Novitan pakettia odotellessa käytin aikani hyödyksi ja piirtelin kirjoneulekuvioita ja otin ne puikoille. Mikään ei ole muuten sen parempaa kun nähdä oma kirjoneulekuvio toteutumassa <3

Keskeneräisiä töitä on tällä muutama kappale. Villapaidasta en aio nyt mainita tämän enempää, se on kyllä edistynyt hieman. Löysin kyllä syyn, miksi se ei oikein edisty. Olen epävarma sen koosta. En tavallaan uskalla jatkaa, jos siitä tuleekin liian pieni. Tiedän, pitäisi sovittaa ja aionkin sovittaa. Nyt olen lähinnä tyytynyt mittailemaan kokoa. Lisäksi puikoilla on eräs sukka, joka odottelee toista paria kuumeisesti. Taidan nimetä nämä sukat maaliskuun sukkapariksi. Työn alla on myös yhteisneulonnan sukkaparin päätteleminen. Okei, tämä ei välttämättä ole enää keskeneräinen, sillä sukat ovat päättelyä vaille valmiit. Toivottavasti muuten ensi viikolla pääsen kertomaan ensimmäisestä yhteisneulonnasta. Lisäksi kesken on tämä oma kirjoneulesukkani. Välillä on muuten hieman vaikea miettiä keskeneräisiä, sillä en aina muista kaikkia töitäni tai sitten saatan ex temporeesti aloittaa jonkin uuden työn vaikka aamulla. Tähän viikkoon on mahtunut kyllä uuden aloituksia aika paljon, mutta johtunee varmasti lankapaketista.

Tämä viikko on ollut jollain tasolla hieman sekavakin käsitöiden saralla. Viikkoon on mahtunut niin paljon jotenkin kaikkea sekalaista. Tykkään siitä, että on monia projekteja meneillään, mutta se tekee myös elämästä hieman sekavan. Kaiken näiden lisäksi olen jo pidempään haaveillut makrameesta ja maalaamisesta. Haluaisin niin maalata jonkin pienen taulun. En edes tiedä, mistä tämä ajatus on lähtenyt liikkeelle, sillä en todellakaan ole mikään taiteellinen ihminen.

Mitä sinulla on mielessä tällä hetkellä? 

Novitan pusupussi: Ystävänpäivälankapussi ja mitä näistä langoista ajattelin tehdä

Jos muotibloggaajat aikoinaan esittelivät ostoksia, niin saako käsityöbloggaajat sitten esitellä lankaostoksia? :D Enpä ole aikaisemmin tehnyt tällaista postausta, mutta ajattelin sellaisen nyt tehdä. Elämässä pitää tehdä ex tempore -juttuja, se taitaa olla muutenkin helmikuun mottoni. Nyt kuitenkin luvassa Novitan ystävänpäiväpussin esittelyä ja pientä sneak peekiä, mitä ajattelin langoista tehdä. Olen muuten aina koukussa näihin tietyn teeman pusseihin. Marraskuussa tuli tilattua pimeä pussi ja nyt tämä jo toista kertaa. Tämä yllätyspussi on oikeasti kiva idea ja tällaisenhan voisi tilata myös jollekin ystävälle. Samoin kuin lankakauppojen synttäriyllärit!

 Tokihan sieltä tuli myös tilattua jotain muuta pientä, jota olin jo pidempään miettinyt. Nimittäin ensinnäkin Muumilehtinen. Viime vuonna ostin myös ne pari ensimmäistä lehteä ja tämä piti myös laittaa tilaukseen. En tiedä vielä, teenkö sieltä mitään, mutta niitä on ihana katsella <3. Vaaleansinisestä Novitan Isoveli -langasta olen miettinyt lapselle pipoa, mutta vielä ei ole malli mielessä ja toisaalta en tiedä, kannattaako sitä enää tälle talvelle ainakaan tehdä. Aina voi kuitenkin suunnitella <3 Tuo toinen Isoveli -lanka oli niin ihanan keväisen värinen, ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että tekisin siitä sukat. Tein viime vuonna yhdet sukat Isoveljestä, niin voisin tehdä ne uudelleen tai sitten täytyy etsiä jokin toinen malli. 

Novitan Nalle -lanka on ollut itselleni aina jotenkin vaikea työn alle laitettava. En edes muista, että milloin viimeksi olisin neulonut siitä, ja tämä voipi tuottaa hieman miettimistä. Toisaalta nämä värit sopivat niin hyvin yhteen, että villasukat olisi kiva tehdä. Mutta siihen tarvitsisi kyllä jonkin tietyn mallin, sillä nyt kaipaisin taas jonkin uuden opettelua enkä aivot narikkaan -villasukkaa.

Olin odottanut tätä vaaleampaa seiskaveikkaa jo tovin, sillä sekin on niin keväinen sävy <3 Tämän vaalean voisin yhdistää jonkin muun värin kanssa. Tai sitten niitä kuuluisia jonsukkia näistä valkoisen ja mustan kaverina. Ehkäpä ehkäpä.

Tässäpä vielä pussin sisältö kokonaisuudessaan. Kaiken kaikkiaan oikein mukava kokonaisuus ja näistä riittää iloa taas pitkälle! Artesaani-lanka onkin tuttua ja tällä hetkellä en osaa sanoa, mitä siitä syntyisi, mutta eiköhän siitäkin keksitä jotain. Lisäksi Wool Cotton on myös mukava haaste, ja on jo pidempään tehnyt mieli virkata kesäksi verkkokassi tai vastaava niin sitä voisin harkita tästä. En tiedä, kuinka pitkälle pääsee kahdella kerällä, mutta ehkäpä sipulipussi? Tai saippuapussi? Eniten olen ehkä innoissani Wool Cottonista, sillä se on täysin uusi tuttavuus. Lisäksi myös odotan innolla Nalle-langan ottamista käyttöön, sillä siinä saan käyttää eniten miettimistä ja luovuutta.

Tässäpä paketti siis kokonaisuudessaan. Tilasitko sinä Novitan ystävänpäiväpussin ja oletko jo keksinyt niistä neulomista?

DIY: Jäätelörasiat kiertoon

Tästä ideasta on oikeastaan kiittäminen Rakkaudella Henna -blogin Hennaa, sillä idean sain häneltä. Henna vilautti InstaStoriesin puolella suklaarasiaa, jossa säilytti jämälankakeriä. Meillä kun talossa asuu pieni tai isompi jätskihiiri, ja sopivan kipon tyhjentyessä, ajattelinkin säästää sen roskiin heittämisen sijasta. Nimittäin tyhjästä jäätelörasiasta saa oivan jämälankarasian. Rehellisyyden nimissä tähän yhteen rasiaan oikeastaan mahtuivat sellaiset miniminikerät. Suuremmat jämälankakerät ovat edelleen virkatussa korissa, mutta sieltä niitä onkin tarkoitus neuloa aina pois ja pienen pienet voisi siirtää tänne. En nimittäin keksi näille todella pienillä kerille oikein mitään tekemistä. Ideoita todella pieniin keriin?

Vinkkinä tämä varmaan on jo kaikkien tiedossa, mutta ajattelin nyt vinkata vielä täällä bloginkin puolella, jos joku muukin sattuu olemaan tietämätön tämmöisestä käytöstä. Rasiasta saa vielä astetta hienomman, jos sen esimerkiksi päällystäisi kankaalla tai vaikkapa kierrätysmateriaalilla.

Väitän, että tämä pikkuvinkki toi myös tilaa enemmän isossa lankakorissani. Ennen kaikki jämälangat olivat sekaisin muovipussissa, mutta nyt kun järjestelin ne, niin ei vain tunnu vaan ne myös ovat paljon siistimmin ja pienemmässä tilassa. Seuraavaksi aion ottaa tavoitteeksi vähentää suurempia jämälankakeriä, sillä niistä saa vielä pikkusukkia. Yleensä teen jämälankakeristä vauvan sukkia, sillä ne vaativat vain niin vähän lankaa ja sillä saa hyvän mielen. Lisäksi vauvan sukat ovat vain niin söpöjä. Ajatus siitä, että ne lämmittävät jonkin pienen nyytin pieniä jalkoja, on niin hellyyttävän söpö <3 Enkä varmaan ikinä lopeta pienten vauvan sukkien tekemistä. Seuraavaksi aion myös lähettää pienen vauvansukkapaketin jonnekin synnytyssairaalaan tms joka niitä ottaisi vastaan. Tämä piti oikeastaan tehdä jo ennen joulua, mutta jotenkin se jäi niissä joulu- ja muissa kiireissä.

Kierrätysideat ovat nyt olleet muutenkin mielessä, sillä Sormustimen instagramissa järjestettiin kierrätysviikko, jossa seuraajat saivat jakaa kaikkia kierrätysjuttuja, joita olivat tehneet. Itse inspiroiduin ihan älyttömästi niistä kaikista ideoita, ja aloin myös suunnitella seuraavaa kierrätysideaa. Itse haluaisin tehdä ainakin farkuista jotain sekä pöydällä oleva pringles-purkki odottelee viimeistelyä. Tiedän, mitä teen siitä, mutta en ole vain saanut aikaa sen tekemiseen. Viikonloppuna aloitin kyllä jo, mutta suunnitelmiin tuli muutos, ja teenkin vähän eri tavalla, kuin mitä alunperin ajattelin. Tästä lisää pian, kun nyt saan sen valmiiksi ensin! 

Mitä sinä olet tehnyt jäätelörasioista? Tai kerro jokin muu mahtava kierrätysvinkki!

Nämä eivät koskaan toteutuneet -käsityöt

Kun ideoita ja inspiksiä on paljon, niin välillä myös käy niin, että osa niistä eivät näe koskaan päivänvaloa. Tämä postausidea syntyi eräänä helmikuisena aamuna, jolloin mietin omaa käsityöminääni. On totta, että saan paljon ideoita ja inspiksiä päivittäin, mutta on myös totta, että osa näistä eivät valitettavasti koskaan toteudu. Tai oikeastaan on aika jyrkästi sanottu, että eivät koskaan toteudu, sillä mikä on oikeastaan määräaika jollekin työlle? Minulla ei ole mitään määräaikoja tai deadlineja käsitöille. Aloitan milloin mitäkin, vähän fiilispohjalla. Jos idean saa vaikkapa lokakuussa, niin se voi ihan yhtä hyvin toteutua tammikuussa tai seuraavan vuoden lokakuussa. En luo mitään deadlineja käsitöille pois lukien nyt tietty neulebingot, kalit, sukkalaatikot, tilaustyöt, yhteistyöt. Mutta tässä postauksessa kerron kuitenkin, mitkä eivät ole koskaan tai paremminkin tähän mennessä toteutuneet.

Kuvituksena palmikkopipot, jotka toteutuivat ja vieläpä kaksin verroin. Tämä on malli, jota voisin neuloa, neuloa ja neuloa <3

Muumit

Novitan sivuilla  on neulottu muumipehmolelu ja taisi olla varmaan noin vajaa vuosi sitten, kun sain idean, että tekisin sellaisen. Kävin vielä ostamassa langatkin siihen, mutta eipä ole muumia näkynyt vieläkään :D Vieläkään ei ole inspis tullut takaisin, että tekisin sellaisen. Langat saattavat olla jo kulutettu muihin töihin, mutta inspis muumeihin ei. Ehkä tämän postauksen myötä alan tehdä muumin?

Virkattu tai neulottu hame

Viime keväänä sain inspiksen virkatuista ja neulotuista hameista, ja tilasinpa lankojakin niihin. Drops Designin sivuilla  on aivan ihania hameita ja rakastuin niihin aivan täysin. Aloitinpa muistaakseni yhtä turkoosia hamettakin, mutta eipä ole tullut valmiiksi tähän päivään mennessä. Mietin, että pitäisiköhän se purkaa ja tehdä langoista jotain muuta. Ei sillä, rakastan hameita edelleen, mutta käsialakin on varmaan muuttunut tuosta niin voisi tulla parempi hame, jos aloittaisin alusta kokonaan. Lisäksi kesken on myös eräs villahame. Se taitaa olla kuminauhaa vaille valmis, mutta en oikein tiedä enää, että mitä tekisi sen kanssa. En ole sinänsä näitä laskenut keskeneräisiksi töiksi, sillä ovat paremminkin ikuisuustöitä, jotka ovat ties missä laatikoiden pohjalla. Tekisin tästäkin hameesta paremman varmasti nyt. Malli oli tuolta Dropsin sivuilta, mutta lanka ehkä hieman väärä siihen malliin. Siitä langastahan voisi tehdä toki uudelleen jonkin paremman hameen. Hmmm.

Eräästä kirjasta tuubihuivi 

Eräästä kirjasta aloitin tuubihuivin, mutta purin sen lopulta. Tykkään kyllä edelleenkin siitä kuviosta ja hieman kyllä harmitti purkaa. Tuubihuivissa tuli vaan virheitä ihan liikaa ja katsoin paremmaksi purkaa. Olin myös jotenkin katsonut, että huivi olisi aikuiselle, mutta se taisikin olla lapselle ja koska sinä hetkenä tai tällä hetkellä lapsella on tarpeeksi kaulureita ja tuubihuiveja niin purin. Vieläkin olen kyllä kahden vaiheilla, ja mieleni tekisi aloittaa se uudelleen, mutta en vain ole vielä saanut aikaiseksi. 

Miten on; pitäisikö nämä laittaa puikoille vielä? 

Helppo kirjoneulepipo lapselle

Kerroin viime viikolla ensimmäisestä kirjoneulekokeilusta, ja sanotaanko, että sille tielle jäin <3 Vaikka en nyt vielä ole mitään monimutkaisia kirjoneulejuttuja neulonut, mutta olen aika rakastunut tähän malliin. Ensimmäiseksi kirjoneuletyöksi tuubihuivi oli todella simppeli, ja olihan sitä toki tehtävä vähän vaikeampaakin samasta kuviosta. Tai no, en nyt tiedä, onko pipo tai villasukat vaikeampia, mutta pipoon päädyin yllättäen. Aiemmin taisin muuten sanoa täällä, etten ole neulonut hetkeen pipoa, mutta en ilmeisesti muistanut tätä, sillä olinhan mä neulonut tämän pipon. Tästä piti tulla noin 3-4 -vuotiaalle lapselle pipo, mutta koko kun on hieman mysteeriasia aina, niin tämä pipo on kyllä sopivampi hieman vanhemmalle lapselle. Tuli siis pikkusen liian iso pipo taaperolle :D

Mutta eipä se pipon liian suuri koko haittaa yleensä, kun se lapsi kasvaa ja pipo on sitten seuraavana talvena sopivampi. Kyllähän tämäkin pipo meni ihan hyvin päähän, mutta on se silti vähän liian iso vielä. No on se talvi ensi vuonnakin! 

Olen kyllä vähän kyllästynyt lapsen, varsinkin poikien vaatteissa, ikuiseen tummansiniseen tai harmaaseen, mutta niin vain tein harmaa-valkoisen pipon. Oikeastaan ei ollut oikein muita sopivia lankoja ja halusin neuloa Novitan seiskaveikka Lappi-versiosta edelleen, niin väreiksi päätyivät harmaa ja valkoinen. Ja olen muuten edelleen rakastunut tähän Lappi-versioon lankana! <3 Sininen kun ei oikein olisi sopinut hyvin harmaan kanssa. Olen muuten sitä mieltä, että näissä tämän mallin neuleissa valkoinen on melkein ehdoton. Tästä mallista olen ehtinyt jo neulomaan villasukkiakin ja viimeisemmän parin kohdalla totesin, että olisi pitänyt ottaa vaaleampi sävy harmaan kaveriksi. Haaveissa olisi myös tällainen pipo itselleni ja silloin voisin tosiaan käyttää vähän eri värejäkin. Mutta voipi olla, että sen pipon neulominen jää kyllä syksylle, sillä nyt keväällä tai kesällä ei välttämättä tee mieli neuloa pipoja.

Mikäli siis tykästyt kanssani tähän malliin, niin täältä Novitan sivuilta saat tämän mallikuvion ja värithän voit valita juuri ne, jotka itse haluat! Tässä pipossani oli muistaakseni 92 silmukkaa ja silmukkamäärää arvioidessani käytin jotain ohjetta myöskin Novitan sivuilta. Siinä oli tosin 114 silmukkaa samanvahvuiselle langalle. Eli jos 2-3 vuotiaalle teet pipoa, niin tekisin ehkä 86 silmukalla ja sillä varmaan itsekin kokeilen seuraavalla kerralla.

Neulotko vielä pipoja tänä vuonna vai  oletko jo siirtynyt keväisempiin käsitöihin?

Puikkoperjantai: keskeneräisiä käsitöitä ja tämän hetken fiiliksiä

Oikein mukavaa ystävänpäivää! <3 Vuorossa on tänään helmikuun toka keskeneräisten töiden katsaus, ja vähän fiiliksiä tästä viikosta! Tämä viikko on ollut jämälankoja, ideoita, sukkia, ja lankapaketteja! Tällä viikolla sain idean, että osallistun hukkapätkäkaliin :D En ole aiemmin osallistunut mihinkään yhteisneulontoihin, mutta tämä tuli jotenkin juuri sopivaan aikaan, kun olin muutenkin järkkäämässä jämälankoja. Eräästä jämälankaprojektista tai niiden säilytyksestä muuten luvassa piakkoin juttua! Tässä yhteisneulonnassa on siis tarkoitus neuloa jämälangoista jotain. Koska olin järkkäämässä sellaisia ihan miniminilankakeriä, niin niistä on tarkoitus neuloa villasukat. En osaa neuloa jämälangoista oikeastaan mitään muuta kuin villasukat. Yleensä olen neulonut vauvan sukkia, mutta nyt ajattelin, että neulon ihan aikuisten villasukat. Syynä oikeastaan ihan se, että niihin kuluu enemmän lankaa. Voi olla, että jos lankaa jää, niin neulon pikkusukkiakin. Näin muuten aika hienon neulotun hameen jämälangoista, ja sellainen olisi kyllä aika mahtava tehdä. Ehkä vielä jonain päivänä <3

Tällä hetkellä on myös toinenkin sukkapari kesken ja villapaita. Olen nyt taas neulonut aika pitkälti sukkia. Ja ideoita on myös tullut vain villasukkiin. Ehkä siksi neulon innokkaasti, jotta pystyn aloittamaan uudet ideat :D Nimittäin en tykkää, että on kovin moni sukkapari kesken, ja toiseksi, minulla ei edes ole kovin paljon sukkapuikkoja eli on melkeinpä pakko saada valmiiksi jotain, jotta voi aloittaa uutta :D Edelleen kaipaan kyllä pidempikestoisia töitä, mutta olenpa ainakin saanut villapaitaakin edistettyä. 

Tällä viikolla tuli erään laulajan kuolemasta vuosi, ja siihen liittyen eräs mielessä ollut villasukkaprojekti on edennyt hieman. En tiedä, mistä sain sen päähäni, mutta jollain tasolla haluaisin kunnioittaa tätä laulajaa ja bändiä. Bändi on minulle ollut kuitenkin rakas (hassua muuten sanoa näin!) mutta ne biisit ovat vain olleet osa minua ja keikoillakin on tullut käytyä! Näistä syistä olen halunnut omistaa jotain hänelle ja bändille! Ja ehkä myös hieman haluan opetella kirjoneuletta edelleen ;)

Tällä viikolla sain myös tulostettua JonSukkaohjeita. Ei, en ole vielä hurahtanut niihin, mutta koska niin moni ehdotti minulle ensimmäiseksi kirjoneuletyöksi niitä, niin on ehkä pakko edes kokeilla. Voi olla, että se jää kokeiluksi, voi olla että innostun lisää, tai jotain siltä väliltä; sitä ei voi tietää ellei kokeile ja yritä! Tästä projektista lisää mahdollisesti myöhemmin. Ja muuten edellä mainittu ohjenuora pätee aika monessakin asiassa elämässä; kokeile ja yritä! 

Näissä tunnelmissa viikonlopun viettoon; mikä on sinun mieleenpainuvin kokemus menneeltä viikolta?

Ja ennen kaikkea Hyvää ystävänpäivää ystävät! <3 

Miten tehdä täydellisesti istuvat villasukat?

Oletko koskaan kamppaillut kantapään neulomisen kanssa? Entä kärkikavennusten? Oletko joskus tehnyt lahjaksi liian pienet villasukat? Ovatko villasukkasi liian löysiä? No minä ainakin olen varmasti näitä kaikkia. Vaikka villasukkajälkeni onkin parantunut huomattavasti esimerkiksi jo verrattuna viime vuoteen niin tähän olen päässyt vain harjoittelemalla eli tekemällä villasukkia. Olen kuitenkin se ihminen, joka tarkistaa ohjeesta pienetkin seikat ja vieläpä monta kertaa. Nykyisin teenkin perusvillasukkia enimmäkseen ilman ohjetta, mutta silloinkin saattaa tulla pieniä oikosulkuja mietin, että montakos silmukkaa pitikään luoda tiettyyn kokoon. Niinpä olikin kiva saada tällainen neulekirja, jossa kerrotaan seikkaperäisesti villasukkien tekemisestä.

Kirja saatu näytekappaleena Minervakustannukselta.

En ole yleensä ollut mikään kirjaneuloja eli että neuloisin neulekirjoista. Lukuunottamatta nyt Neulekekkerit kirjaa sekä ylla mainittua Täydellisesti istuvat villasukkaa kirjaa. Nyt kun sain mahdollisuuden tutustua tähän viimeiseksi mainittuun kirjaan, niin tartuin innolla siihen. Olen aivan liian kauan ollut antamatta mahdollisuutta neulekirjoille! Kun ensi kerran selasin tätä kirjaa, niin mieleeni tulvi vaikka minkälaisia ideoita esimerkiksi sukkalaatikkosukkien parissa ja valinta olikin vaikea. Olisin nimittäin halunnut tehdä tästä kirjasta helmikuun sukkaparin! Mutta koska en ihan täysin ehtinyt tutustumaan tähän kirjaan, niin päätin, että valitsen sitten myöhemmille kuukausille tästä kirjasta sukkaparin tehtäväksi. Sillä tämä kirja vaatii huolellisen perehtymisen ja suosittelenkin, että kirja luetaan, kuten kirjat yleensä :D Hassua sanoa näin, mutta yleensä olen tottunut selailemaan neulekirjoja enkä niin täysin perehtynyt lukemalla niihin. Kirja on todella asiapitoinen ja siinä neuvotaan huolellisesti kaikki villasukkien tekemisestä. Nimensä veroinen kirja siis! Jos siis kamppailet jonkin osa-alueen kanssa villasukissa, niin suosittelen tsekkaamaan tämän kirjan! Vastaus voi löytyä täältä! En ole itse vielä kovin tarkasti ehtinyt perehtymään kirjaan, mutta ajattelin nyt kuitenkin kirjoitella ensifiiliksiä kirjasta.

Maaliskuun tai huhtikuun sukkaohjeen aion valita tästä kirjasta. Seuraavaksi ajattelin vilauttaa hieman suosikkejani kirjasta.

Näihin sukkiin ihastuin heti ensisilmäyksellä ja melkein jo harkitsin niiden aloittamista. Kunnes sitten selailin kirjaa lisää, ja sieltä paljastui yhä enemmän kauniita malleja. Olen jo aiemmin kertonut, kuinka rakastan palmikoita, ja siksipä varmaan ihastuinkin näihin heti. 

Kirjoneulesukat ovat kyllä niin kauniita kuten tämäkin pari. En ehkä ole vielä tällä tasolla, että osaisin neuloa nämä sukat, mutta tähän ehkä voisi todeta ehkä jonain päivänä. 

Jos nyt tekisin neulebingon, niin laittaisin varmasti nämä sukat siihen <3 Luulenpa, että nämä sukat teen vielä jonain kuukautena. Jos rakastan palmikoita, niin myös pitsisukat ovat juttuni! 

Tässäpä kolme omaa suosikkiani kirjasta. Malleja oli toki enemmänkin, mutta en halunnut tehdä tästä kilometripostausta, niin ajattelin esitellä vain muutaman suosikkini. Mutta omat vinkkini tähän kirjaan ovat ne, että lue kirja ajan kanssa läpi, niin näin saat siitä paremman kuvan. Kirjaa on toki ihana selailla ja katsella kauniita sukkia, mutta sitten kun aion tehdä tästä villasukat, niin olen kyllä tutustunut siihen tarkemmin. Tämä siksi, että myös ohjeet aukeutuvat paremmin, kun siihen kirjaan on perehtynyt hyvin. Nyt todellakin aloin haaveilla näistä pitsisukista, sillä en ole todella pitkiin aikoihin tehnyt mitään pitsisukkia tai ainakaan muista, että olisin tehnyt! :D

Tykkäätkö neulekirjoista?

Ystävänviikko: miten torjua yksinäisyyttä?

Tämän postauksen idean sain eilen ja päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Tällä viikolla vietetään nimittäin ystävänpäivää ja monissa paikoissa teemaksi on muodostunut Ystävänviikko. Jokainen päivä voi toki olla ystävänpäivä, eikä ystäviä saisi milloinkaan unohtaa, mutta korostetaan ystävien merkitystä ainakin tällä viikolla. Alunperin 14.2 on ollut nimenomaan ystävien päivä, mutta viime aikoina siitä on muodostunut ehkä enemmän rakastavaisten / tyttö- ja poikaystävien / rakkauden päivä. Eikä siinäkään mitään pahaa ole, pääasia, että muistat jotain ihmistä tuona päivänä <3. Jos minulta kysytään, niin jokainen päiväkin voisi olla ystävänpäivä ja näin periaatteessa pitäisikin olla. Ystävälle voisi lähettää ihan randomina päivänä kortin tai viestin ja kysyä miten sinä voit. Ei pidä siis myöskään unohtaa näitä ex tempore yllätyksiä tai kuulumisten kyselyitä. Mutta tämän viikon perjantaina voit tehdä sen ainakin hyvällä syyllä, kun on ystävänpäivä. 

Halusin myös tuoda esiin tärkeän teeman: yksinäisyys. Nimittäin jokaisessa ikäryhmässä koetaan yksinäisyyttä. Päiväkodissa lapset saattavat kokea yksinäisyyttä, jos samanikäistä leikkiseuraa ei ole tarjolla, vanhus saattaa kokea yksinäisyyttä kotona, äiti vauvan kanssa kotona kokee yksinäisyyttä, sinkku kokee yksinäisyyttä ja kuka nyt milloinkin missä elämäntilanteessa saattaa kokea yksinäisyyttä. Miten tätä yksinäisyyttä sitten voisi torjua ja mitä juuri sinä voisit tehdä asialle? Listaan tuonne loppuun omia vinkkejä. 

Sosiaalinen media on jännä ilmiö, sillä sen on pitänyt lähentää ihmisiä, mutta onkin käynyt päinvastoin, se on loitontanut ihmisiä. Ainakin osittain. Jokainen on vähän niinku siinä omassa elämänkuplassa eikä aina jaksa uhrata aikaa uusien ihmisten tutustumiselle. Ja sekin on ihan okei. On ihan ok olla myös tutustumatta uusiin ihmisiin, jos juuri sinä hetkenä ei jaksa. Mutta on myös ihan kiva huomioida se viereinen äiti leikkipuistossa, juuri muuttanut naapuri, samaa lenkkipolkua kiertävä lenkkeilijä, kahvilassa vieressä istuva tai mikä ikinä.  Et voi ikinä tietää, kuinka se pieni tervehdys piristää vieressä olevaa henkilöä. Etkä muuten menetä mitään, jos sanot hei naapurillesi, tervehdit kassaa, autat avun tarpeessa olevaa tai mitä ikinä elämänpolullasi tuleekaan vastaan. Maailman kaivataan enemmän iloisuutta, positiivisuutta, energisyyttä ja ystävällisyyttä.

Luin helmikuussa erään kirjan, joka oli paras tämän vuotisista luetuista kirjoista  ja herätti todella paljon ajatuksia, niin sen pohjalta ajattelin nyt listata vinkkejä. Kirjasta lisää myöhemmin kuukauden kirjakoosteessa, mutta nyt vinkkeihin:

** Poikkea rutiineista. Tee jotain ex temporea joka viikko / päivä / kuukausi. Sillä tekemällä uusia asioita, saamme uusia kokemuksia ja emme koskaan tiedä, ketä tapaamme, kun teemme jotain ex temporea.

** Laita älypuhelin taskuun / laukkuun jollain bussimatkalla ja tarkkaile ihmisiä ja ympäristöä. Liian paljon busseissa ja juneissa ihmiset tuijottavat sitä omaa puhelinta, mutta mitä jos joku aamu työmatkalla puhelin olisikin taskussa ja katselisit ikkunasta ulos tai juttelisit vieruskaverin kanssa? Teemme 10 työmatkaa viikossa ja jos yhdellä niistä aamulla tai illalla emme katsokaan puhelinta, niin jäämmekö jostain paitsi? En usko, ja juuri silloin voimme kokea jotain ihan muuta. Kokeile! Jos oikein innostut, niin valitse kokonainen päivä, jolloin et aamulla etkä illalla katso puhelinta työmatkoilla.

** Tervehdi ja ala juttelemaan uudelle ihmiselle sopivassa tilanteessa. Oli se tilanne sitten leikkipuisto, kauppa tai kauppakeskus, museo tai mikä ikinä. Aloita juttelu tervehtimällä. Et muuten menetä mitään.

** Tee hyväntekeväisyyttä. Sormustin -blogissa on hyviä vinkkejä käsityöharrastajan hyväntekeväisyyteen. Vinkit ovat ehkä enemmänkin käsityöharrastajalle, mutta jos ompeleminen tai neulominen on juttusi, niin kurkkaa vinkit. Ihmiset tekevät jo nyt todella paljon hyväntekeväisyyttä, mutta lisääkin voimme tehdä. Ja hyväntekeväisyys voi myös yhdistää, et voi tietää, jos vaikka löydät uuden ystävän jostain hyväntekeväisyystapahtumasta tms. Hyväntekeväisyydestä saat myös itsellesi hyvän mielen! 

Kerro kommenttiboksissa omat vinkkisi yksinäisyyden torjumiseen!

Helpot lapsen villahousut Neulekekkerit -kirjasta

Vuoden alussa sain vihdoin käsiini tuon Neulekekkerit -kirjan, joka ainakin kirjastoissa näyttää olevan hyvin hyvin suosittu. Eihän siihen tullut kuin noin puolisen vuotta odotettua, mutta voin kyllä sanoa, että on odottamisen arvoinen. Itse asiassa ihan siitä syystä halusin sen ensin kirjastosta ja nyt kun tiedän, millainen se on niin hyvinkin voisin sen ostaa. Siellä oli muutamia pakko toteuttaa neuletöitä, ja tässä ajassa, mitä se oli siis itselläni kirjastosta, niin sain vain yhden neuletyön valmiiksi.

Lapsen villahousut ovat olleet sellaisella kevyemmällä to knit -listalla ja tämän kirjan ansiosta sain ne toteutettua. Ja onpa muuten ihan superiisi ohje, sillä itselläni meni näihin 4 päivää. En tosin muuta neulonut kuin näitä, mutta ihan supernopeasti ne tulee neulottua silti. Tekisin kyllä pari juttua toisin, jos nyt alottaisin. Ensinnäkin tekisin nämä kahdella värillä. Yksivärisenä nämä ovat omaan silmääni ehkä hieman tylsähköt, vaikkakin tykkään kyllä yksivärisistä vaatteistakin. Nämä ovat kirjasta siis Nuoska -villahousut ja kokoja niistä löytyy aina isommillekin lapsille. Kirjassa nämä oli toteutettu raidallisena ja kahdella värillä. Sattuneesta syystä lankakaupassa tuli hieman kiire, enkä oikein ehtinyt miettiä tarkemmin värejä, niin nämä nyt tulivat toteutettua yksivärisinä. Mutta ehdottomasti tekisin nämä seuraavaksi niin, että resorit eri värisellä kun muu osa. Toinen juttu, minkä ehkä saattaisin tehdä, niin pienen solmimisnarun vyötärölle. Pienillä lapsilla housut varmasti pysyvät ja varmasti ehkä isommillakin, mutta itselle tuli vain hetkellisesti mieleen, että pysyvätköhän nämä lapsen päällä. Uskon, että pysyvät, mutta pieni solmimisnaru ei sinänsä ketään haittaisi.

 

Lankana käytin Dropsin Limaa, joka oli aivan uusi tuttavuus itselleni, mutta aika ihanan pehmeätä. Tämä oli vaihtoehtoinen lanka ja lankakaupassa iski piheysmoodi, niin valitsin tämän. Ensisijainen lankavaihtoehto näihin taisi olla jokin Sandnes Gardin ihana lanka, mutta tämä oli puolet halvempaa ja osasyy siihen, että valitsin tämän. Tein nämä koossa 110 ja katsotaan ovatko vielä ensi talvena sopivat housut. Veikkaisin, että ovat, mutta eihän näistä kasvuspurteista lapsella koskaan tiedä. Lankaa taisin ostaa pari kerää vähän liikaa, ja sain vielä tehtyä näistä pienet villasukatkin. Mikä siinä muuten on, että lankaa hyvin harvoin ostaa sopivasti? :D Mutta ennemmin liikaa kuin liian vähän.

Sainpa muuten tästä taas bingoruksin neulebingooni. Bingonihan alkaa täyttyä vauhdilla jo. Saapa nähdä, että milloin saadaan ensimmäinen bingorivi. Joku oli muuten instassa miettinyt, että minkä vetää aina yli, jos valmistunut työ voisi sopia kahteen ruutuun. Itse ajattelin sen niin, että yksi työ = yksi ruutu eli tästä saan siis yhden ruudun, vaikka tämäkin sopisi ainakin kahteen ruutuun. Mutta vedän tästä yli Lapsen villahousut -laatikon. Tämä sopisi siis ainakin kolmeen ruutuun, mutta koska en välttämättä tee enää lapsen villahousuja, niin tämä tulee siihen ruutuun.

Aiotko osallistua neulebingoon ja kuinka monta ruksia olet jo saanut?

Ensimmäinen kirjoneulekokeiluni - helppo ohje ja muita vinkkejä aloittelijoille

En ole koskaan ollut kirjoneuleen ystävä. Kirjoneuletyöt ovat  kauneimpia mitä tiedän, mutta itseltäni ei ole vain koskaan kirjoneule onnistunut. Siis tätä ennen. Kerroin joskus tarinan muumipiposta, joka ei siis päättynyt siihen, että minulla olisi valmis muumipipo. :D Siitä voi jo päätellä, että se kirjoneule ei ole ollut ystäväni ainakaan tähän mennessä. Viime vuonna taisin suunnitella ja neuloa vauvan pienet ystävänpäiväsukat, mutta ei niissäkään nyt varsinaista kirjoneuletta ollut kuin pieni pätkä. Viime kuussa sain vain yksi päivä idean, että haluan neuloa kirjoneuletta ja kyselinkin Instagramissa helppoja ohjeita siihen. No moni ehdotti JonSukkia ja sitä tuoteperhettä, mutta siihen en vielä kyllä taipunut :D Lupasin kyllä valmistautua henkisesti niihin ja ehkä jossain vaiheessa kokeilla niitä. Vielä ei vain ollut sen aika ja ajattelin kokeilla jonkin helpon ohjeen kautta näin ensitöikseni. En sitten heitä hanskoja tiskiin heti, jos vaikka tämä ensimmäinen kokeilu ei onnistuisikaan :D

Tällainen siitä sitten tuli. Koska rakastan myös tuubihuiveja ja tuubihuivit kirjoneulekokeiluna vaikuttivat helpolta ja yksinkertaisilta, eikä niitä tarvitse neuloa kahta samanlaista, niin päädyin ensimmäiseksi kirjoneuletyöksi tuubihuiviin. Vaikka tein nyt kuitenkin näitä kaksi, koska olin aika innoissani näistä :D

Tässä kuvassa siis ihan eka versio, josta tuli aika kaulanmyötäinen ja isompi on sitten vähän väljempi. Näitä neuloi kyllä todella nopeasti ja siksi varmaan innostuinkin ja tein kaksi!

Tuubihuiveihin sain inspiksen Nelliinan blogista joka nyt taisi viime viikolla jo pakata kimpsut Kodin Kuvalehtien sivuilta. Vinkkaan senkin myös tänne, jos vaikka joku toinenkin saa inspiksen. Aiempia Nelliinan kirjoneulekokeiluja ja mahtavia töitä ihailleena ajattelin, että kyllähän minäkin nyt kirjoneuleesta selviydyn. Harmi, että Nelliina lopetti, mutta täysin ymmärrettävää, sillä jollain tasolla tuntui tutulta. Tämä malli on kyllä ihan superhelppo ja sopii todella aloittelijoille. Ei sitä turhaan Novitan sivuilla ole merkitty helpoksi. Käytin mallina siis tätä Novitan helppoa villasukkakuviota. Ja voi kyllä malli on aivan superhelppo! Jos siis olet aina inhonnut kirjoneuletta, niin kokeile tätä! Se ei ole vaikea ja voit aina valita siihen vain 2-3 väriä. Itse käytin lankana Novitan Artesaania ja tästä tuli ihanan lämmittävä. Tämä huivi on aika kaulanmyötäinen ja sopiikin esimerkiksi takin alle lämmittämään. Koska tämä valmistui niin helposti, niin päätin myös tehdä tästä väljemmän version. Kirjoitan siitä ohjeen ylös, niin voin jakaa sen sitten täällä. Pääni on täynnä kirjoneuleideoita, enkä muuten olisi ikinä uskonut niin käyvän. <3 Mielessä on ainakin myös sukat ja vauvan peitto.

Minun oli aloitettava kirjoneule helpoimmasta päästä ja en nyt sinänsä tiedä, onko tämä nyt täysin kirjoneuletta, mutta minulle se on sitä :D Jos olisin aloittanut jostain vaikeasta kuviosta, niin olisin heittänyt puikot nurkkaan, jos se ei olisi onnistunut. Helposta voi sitten aina siirtyä vaikeampaan kuvioon, mutta vaikeasta on vaikeampi siirtyä takaisin helppoon, jos olet kerran jo tuskastunut :D Sain muuten toisen vinkin kirjoneuleesta, että pitäydy lyhyissä langanjuoksuissa ja siltä pohjalta valitsin myös tämän kuvion. Tästä tekisi niin mieli neuloa myös pipoja, sukkia, ja lapasia. <3 Tuolla Novitan mallissahan on käytetty useita eri värejä, mutta itse pitäydyin tässäkin helpossa mallissa ja tein vain kolmella eri värillä niin ei tule langansotkuja. Se onkin toinen oma vinkkini kirjoneuleeseen; valitse vain 2-3 lankaa!

Oletko kirjoneuleen ystävä? Ja jos olet, niin mikä on sun lempparikirjoneuletyö? Ja hei, saa myös vinkata helppoja kirjoneulekuvioita aloittelijoille!

Puikkoperjantai: helmikuun ensimmäisiä käsityökuulumisia ja superhelppo arkiruokavinkki

Vuoden toinen kuukausi. Tämä viikko on ollut jollain tavalla arkinen eikä oikeastaan mitään sen ihmeempää ole ollut. Vaikka sitähän se elämä oikeastaan on: arkea. Pyrin tekemään jokaisesta päivästä ns. juhlaa, jolloin se arki olisi sitä juhlaa tai ikäänkuin nauttia jokaisesta päivästä täysin. Viikko on ollut ainakin kovin sukkamainen. Nyt on taas sukkamaista menoa, kun kokeilen vähän uusia juttuja sukissa. Sukkien neulomisessa on kuitenkin hyviäkin puolia. Vaikka välillä ei jaksaisi neuloa kahta samanlaista, niin sukkia on kuitenkin kivakin neuloa; ne kun tuntuvat valmistuvat aika nopeasti, jos nyt ei ole mitkään monimutkaiset sukat kyseessä. Helmikuun sukkaparikin on aloitettu ja ne neuloontuivat kyllä aika vauhdilla, en olisi tätä kyllä uskonut! Ehkäpä ensi viikolla pääsisin esittelemään ne jo täällä. Vaikka tunne on, että juurihan esittelin vasta tammikuun sukkaparin. Maaliskuun sukkapariksi voisi ehkä valita vähän monimutkaisemman mallin, ainakin nyt olisi aikaa miettiä niitä.

Tällä hetkellä puikoilla on edelleen villapaita, jonka esittelin viime viikolla. Villapaita ei ole oikeastaan edistynyt pahemmin ollenkaan. En tajua, vaikka tykkään tehdä villapaitaa, mutta jostain syystä en saa sitä vaan eteenpäin. Mutta se alku on aina kait vain vähän hankalaa. Kyllä se tästä! Tällä viikolla on siis tullut neulottua sukkia, sukkia ja sukkia. Ideoita on taas tullut todella paljon sekä blogin suhteen että käsitöidenkin suhteen. Välillä sitä vaan kaipaa tällaista perusviikkoa, jolloin ei mitään sen erityisempää ole tehnyt - käsitöiden saralla siis. Sukkien neulomisen jälkeen huomasin, että kaipaan nyt vähän pidempikestoisia töitä. Ehkä jotain sellaista aivot narikkaan -käsityötä, jossa ei tarvitse ajatella sen koommin ja leffaa tai sarjaakin pystyisi katsomaan samaan aikaan. Toivottavasti viikonloppuna saisin aloitettua jonkin ideoista tai sitten ihan vaan jonkin pidempikestoisen helpon työn.

Tällä kertaa en ajatellut esitellä mitään keskeneräistä työtä - oikeastaan siitä syystä, että ei oikein ole mitään uutta keskeneräistä esiteltävää. Villapaidan esittelin jo viime viikolla, niin en toiseen kertaan sitä aio esitellä :D Mutta sen sijasta ajattelin vinkata aika hyvästä ja helposta arkiruoasta, jota muuten lapsikin syö! En ole täällä pahemmin vinkkaillut ruokia tai reseptejäkään kirjoitellut, ihan vain oikeastaan siitä syystä, etten ole mikään hyvä ruokakuvaaja. Enkä ole oikein kokenut sitä omaksi jutuksi. Ruokaahan nyt tekee toki päivittäin, mutta se ei oikeastaan ole mitenkään erityistä siis sillä tavalla, että sitä kuvaisi tai kirjottaisi reseptejä. Mutta nyt tosiaan harvinainen poikkeus. Tehtiin siis yksi päivä näitä Yhteishyvän tonnikalapyöryköitä ja olivat kyllä ihan paras arkiruoka. Superhelppoa ja hyvää! Ja lapsikin söi, vaikka ei ole kovin paljon syönyt edes tonnikalaa. Luulen, että tästä tuli meidän vakioruoka ruokakalenteriin! En ole itsekään kovin suuri tonnikalan ystävä, mutta yllätyin itsekin, kuinka hyviä nämä olivatkaan. Jotain pientä modifikaatiota tein Yhteishyvän reseptiin, mutta en mitään suurta ja heti tuli muuten mieleen, että näitähän voisi muokata vähän enemmänkin.

Eli jos arkiruoka puuttuu tältä päivältä tai vaikkapa ensi maanantailta, niin kokeile näitä tonnikalapyöryköitä! Nyt mukavaa viikonloppua ja nautitaan! <3

Sukkalaatikko 2020: Tammikuun sukkapari esittelyssä

Päätin sitten kuitenkin osallistua sukkalaatikko2020 -haasteeseen. Pitkään mietin, että osallistunko, ja sanotaanko, että tällä hetkellä kirjoittaessani tätä tekstiä, en ole yhtään varma, saanko haasteen loppuun asti. Tämänkin julkaisu meni nyt helmikuun puolelle. Viime vuonna osallistuin siihen, ja niin kiva kun se olikin osallistua, niin nyt näin jälkikäteen tarkasteltuna, osallistuin siihen hieman suorituskeskeisesti. Ja sitä haluan välttää tänä vuonna. Pelko ( :D ) siitä, että haaste menee kohdallani samalla tapaa kuin viime vuonna, on suuri. Mutta tällä hetkellä kuitenkin uskon, ettei se mene niin. Toinen vaihtoehto on se, etten saa neulottua 12 sukkaparia. Näiden asioiden takia olisin halunnut sukkalaatikkohaasteeseeni jonkin teeman, josta puhuin jo aiemmin. Tähänkään päivään mennessä en ole kuitenkaan keksinyt sellaista teemaa tms. Tai ehkä olen, mutta se teema näyttäytyy vasta sitten, kun kaikki sukat ovat valmiina. Laitoin myös sukkalaatikko2020 neulebingooni ja vuoden lopussa onkin mielenkiintoista katsoa, olenko saanut ruksin tähän kohtaan.

Loin itselleni pienet säännöt (no ainakin mielessäni, jos en muuten) sukkalaatikko2020 -haasteeseen. Ne ovat:

* ei suorituskeskeistä eli sukkien neulomista äkkiä valmiiksi :D

* jokin väriteema/teema tms

* fiilispohjalla

* 1 villasukkapari per kk.

Tammikuun osalta sanoisin, että näitä sääntöjä olen noudattanut. Vaikka teemaa/väriteemaa en olekaan keksinyt, mutta uskon, että se määräytyy tulevien kuukausien aikana, kun nähdään, millaiset villasukat olen neulonut helmi- ja maaliskuussa. Nyt on jo helmikuun sukat jo aloitettu ja voin sanoa, että ne ovat kyllä todella kauniit! Kannattaa välillä kokeilla uusia malleja! Kerron näistä heti, kun ovat valmiit. Tosin näiden pohjaltakaan ei voi kyllä sanoa, että olisi jokin teema tms. Uskon, että teema saattaisi olla kuukausikohtainen teema eikä siten, että koko sukkalaatikossa olisi jokin sama teema. Luonnostelinkin jo vähän kuukausikohtaista teemaa, mutta en ole siitä vielä varma, eikä nyt vielä ole joka kuukaudelle teemaa. Mutta kuten jo sanoin, aika näyttää teeman suhteen.

Näissä kuvissa on kuitenkin tammikuun villasukkapari. Marraskuussa tilasin Novitan Pimeän pussin, josta tuo mustavalkoinen lanka on ja silloin taisin sanoa, etten tiedä yhtään mihin sitä käyttäisin. Halusin ottaa sen käyttöön nyt, ja tällaiset sukat sain aikaiseksi. Jotain väriä halusin laittaa mustavalkoisen langan rinnalle, ja pitkään mietin, että laitanko keltaista vai oranssia. Päädyin sitten keltaiseen. Minusta näistä tuli kivat, vaikka aluksi en ollut kovin innoissani tästä langasta. Saa nähdä mitä keksin vielä langan lopuista vai nähdäänkö joku toinenkin kuukausi samanlaiset sukat :D

Näissä sukissa lanka on siis Novitan Seitsemää veljestä ja resoriksi muokkaantui valepalmikkoresori. Muuten sukkien ohje on taas jälleen kerran omasta päästä kehitelty. Aika perussukat, sanoisin, mutta pienilllä jutuilla sain vähän twistiä niihin.

Osallistutko sinä sukkalaatikko2020 -haasteeseen? Tämä on siis Nonnu Neulojan keksimä haaste, jossa siis neulotaan villasukkia 1 pari per kk ja kerätään ne laatikkoon. Laatikko annetaan vuoden lopussa joko itselle tai lahjaksi ja säännöt ovat sen verran löyhät, että niitä voi muokata itselleen sopivaksi.

Tammikuun kulutus: kuinka paljon ostin ja kulutin lankaa?

Vuoden ensimmäisen kulutuspäiväkirjan vuoro, olkaa hyvät! Alkukuussa ajattelin, että tässä kuussa pääsen siihen, etten osta lankaa yhtään. No en päässyt. Novitalangat olivat jälleen kerran ex tempore -ostos eräänä tammikuisena päivänä ja Drops Alpaca langat olivat ostos erääseen huiviohjeeseen, jonka voitin arvonnasta. Drops Lima -langat tulivat puolestaan lapsen villahousuihin, mitkä olivat työlistalla. 2/3 langoista hankittu siis tarpeeseen tai suoraan suunniteltuun työhön ja vain 1/3 ex tempore -lankoja. Sanoisin, että aika hyvin, mutta vielä on toki jonkin verran matkaa siihen, etten osta kuussa yhtään lankaa.

Ostetut langat:

Drops Alpaca: 500 g

Novita Seitsemän veljestä Lappi: 400 g

Drops Lima:  300 g

Yhteensä:1200 g

Valmistuneet työt:

2 x virkattu kori: 147 g

Sweet Alice pipo: 82 g

Kirjanmerkki: 20 g

3 x jämälankasukat: 116 g

Huivi: 155 g 

Vauvan harmaa pipo: 52 g

Kirjoneuletuubihuivi:  63 g

Tammikuun sukkapari: 94 g

Lapsen kirjoneulepipo:  83 g

Lapsen kirjoneulesukat: 74 g

Turkoosi palmikkopipo: 89 g

Lapsen villahousut: 211 g
Toinen tuubihuivi: 79 g

Vihreä-valkoiset villasukat: 44 g

Yhteensä:  1309 g

Jei, kulutus suurempi kuin ostetut langat! :) Sanoisin myös, että tammikuu oli hyvin monipuolinen kuukausi. Tein aika paljon erilaisia ja monipuolisia asioita. Tiedä sitten, johtuuko tämä sitten neulebingosta vai mistä, mutta olen aika tyytyväinen siihen, että kokeilin uusia juttuja ja tein ensimmäistä kertaa asioita. Tuntuu myös, että olen ollut aika idearikas tammikuussa. Ideoita on tupsahdellut mieleen milloin missäkin ja on tullut sellaisia tämän aion tehdä -fiiliksiä paljon. Ideasta toteutukseenhan on matkaa paljon, ja siksi se aina hieman kestää, kun ne lopulta pääsen esittelemään täällä. Sanoisin, että aika hyvä vuoden aloitus ja on varmaan vaikea laittaa helmikuu paremmaksi. Neulebingon osalta sain neljä kohtaa ruksittua ja se on mielestäni aika hyvä. Täytyisikin varmaan tehdä pieni kooste neulebingojutuista ja paljonko on vielä matkaa ensimmäiseen bingoriviin :D Neulebingo on muuten aika palkitsevaa, sillä uskon, että kun kerroin siitä täällä, niin saan myös enemmän aikaa sen suhteen. Toki siellä on vielä suuria töitä kuten villapaidat, neulemekko yms mutta vielä on aikaa!

Ostitko vai kulutitko enemmän lankaa tammikuussa?

Tammikuun luetut kirjat

Vuoden ensimmäinen kuukausi takana ja on aika katsoa, mitä sain luetuksi/kuunnelluksi. Tammikuussa sain luetuksi peräti neljä kirjaa. Kertoikohan luettujen kirjojen määrä siitä, että useimmat suosikkipodcastit viettivät pitkän joululoman? :D  Kirjat olivat hyvinkin erilaisia. Aiemmin kirjoittelin, että haluaisin tänä vuonna lukea enemmän romaaneja sekä elämäkertoja, sillä niitä ei tullut luetuksi loppuvuodesta. Sain kun sainkin luettua yhden elämäkerran sekä kaksi romaania. Ja täytyy sanoa, että tätä perinnettä on jatkettava. Romaanien lukeminen on aivan eri asia kuin self help -kirjojen. Nyt tuntuu, että voisin jatkaa vielä tätä romaanien lukemista läpi helmikuun. Ehkä olen saanut tarpeeksi self help -kirjoista, ainakin hetkeksi.

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Viime vuoden kirjakoosteessa taisin luvata, että tänä vuonna haluan lukea enemmän romaaneja. Ensimmäinen romaani luettu! Olipa vaihteeksi kiva uppoutua romaanimaailmaan, näitä vaan enemmän tänä vuonna! Kirja oli minusta ihan hyvä. Kirja kertoo siis salamarakastumisesta ja maalle muuttamisesta kahden nuoren ihmisen välillä. Minusta tämä oli sellainen kepeä, hyvällä fiiliksellä varustettu kirja, jonka voi lukea nopeastikin. Kirjassa nyt sinänsä ei ollut mitään erityistä juonta, mutta olin kyllä hieman koukussa tähän, kun huomasin, että halusin aina valita tämän. Kirja on hyvin positiivisin fiiliksin varustettu ja sopi hyvin näin tammikuulle. Ei hyvä kirja välttämättä tarvitse mitään sen suurempaa juonta, vaan siihen voi uppoutua ihan rennostikin. Jos kaipaat siis jotain kevyempää, romanttistakin luettavaa, niin lue tämä. Saattaapi tästä kirjasta pikkasen huumoriakin löytyä ;)

Annan arvosanaksi: 3/5.

Anna Puu: Minä olen Anna Puu
En myöskään hetkeen ole kuunnellut elämäkertoja, mutta nyt vihdoin tässä kuussa sain myös aloittaa Anna Puun elämäkerran. En ole koskaan ollut Anna Puu -fani, ja siksi varmaan tämänkin kirjan julkaiseminen meni vähän ohi itselläni enkä näin ollen kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Täytyisi jo muistaa, että ne kirjat, jotka eivät kerro siitä omasta idolista, saattavat olla niitä parhaimpia kirjoja. En tietenkään tiedä, sillä en ole lukenut kirjaa Hanna Pakarisesta tai Irinasta tai Samu Haberista :D mutta jotenkin ne kirjat, jotka kertovat henkilöstä, josta et välttämättä tiedä kaikkea tai juuri mitään, niin ovat niitä mielenkiintoisempia. Niin kävi myös tämänkin kirjan kanssa. Olen kyllä tykännyt Annan musiikista, mutta en ole juuri sen enempää hänen tuotantoonsa tutustunut. Nyt kun kuuntelin Annan elämää ja vitsit miten lahjakas hän on ja miten paljon hän on kokenut elämässään. En nimittäin tiennyt sitäkään, että hän on asunut Chilessä nuorempana. Jotenkin niistä kirjoista, joista sinulla ei ole mitään ennakkokäsitystä etukäteen, niin pidät eniten. Näin kävi myös Kiira Korvenkin kirjan kanssa. Tykkäsin ihan hirveästi tästä Annan kirjasta. Ei sitä turhaan ole kehuttu. Plussaa myös taas siitä, että Anna luki kirjan itse ja siellä oli pieniä pätkiä Annan musiikista. Kirja on myös sopivan mittainen ja se tuli kuunneltua varmaan noin viikossa itselläni. Kirja on minusta myös erilainen kuin muut elämäkerrat ja se oli varmaan yksi niistä jutuista, joka teki tästä hyvän elämäkerran! Tykkään!

Annan arvosanaksi: 4/5

Joe Dispenza: Luo itsesi uudelleen
Tämän kirjan aloitin jo joulukuussa ja alussa pidin kirjaa liian fysiikkapitoisena. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista, sillä tämä kirja jos mikä antaa ajattelelemisen aihetta. Taisin ottaa tämän kirjavinkin jonkun bloggaajan suosituksesta ja hyvä niin! Kirja oli nimittäin hyvä. Jos haluat muuttaa jonkin asian elämässäsi, ja kaipaat siihen apua, niin lue tämä kirja. Kirjassa käydään läpi todella kattavasti ajattelun ja elimistön rakenteita ja mm. sitä, mitä tapahtuu elimistössä, jos ajattelemme negatiivisesti koko ajan. Kirja sai ainakin minut miettimään omaa ajattelutapaani, vaikka en nyt mielestäni ajattele kovin negatiivisesti. Kirja on suhteellisen pitkä ja siksi varmaan sen lukemisessa kesti itselläni jonkin aikaa. Luin kirjaa todella intensiivisesti ja ajattelemalla koko ajan, mitä luin. Kirjaan piti todella keskittyä, mitä siinä sanottiin ja siinä oli todella paljon hyvää asiaa. En ole aiemmin lukenut tämän kirjailijan teoksia, mutta huomasin, että kirjan lopussa etsin niitä käsiini. Kirja ei ole minusta kevyttä luettavaa, eli suosittelen paneutumaan siihen kunnolla ja ajatuksella. Kaikken parhaimman hyödyn kirjasta saa, kun/jos tekee kaikki kirjassa olevat harjoitukset. Kirjassa oli mm. meditaatioharjoituksia.

Annan arvosanaksi: 5/5



Laura Manninen: Kaikki anteeksi
En oikein edes tiedä, että miksi luin tämän kirjan. Olin ehkä noin vuosi sitten jo ladannut tämän ja yhtäkkiä vain päätin, että otan kuunteluun. Jostain syystä luonteeni ei anna periksi jättää kirjaa kesken, niin ei myöskään anna jättää kuuntelematta kirjaa, jos sen on jo ladannut. Kirja kertoo siis perheväkivallasta ja ei ole siis kovin kepeää luettavaa. Alussa kirja oli minusta trilleri, kun odotti, että milloin se pahoinpitely tms tulee ensimmäisen kerran. Sitten siihen jännitykseen jollain tasolla turtui, ja kirjassa tuli surullisia elementtejä. Kirja ei ole siis millään tasolla kepeä, hyvän mielen kirja ja en siis suosittele sitä, jos olet masentunut tai elät jollain tasolla syvissä vesissä. Näin ainakin ensin ajattelin! Vaikka eipä sillä, monesti toki kirjat voivat antaa uutta näkökulmaa, ja jos nyt elät syvissä vesissä, niin kirja voisi hyvinkin antaa jotain uutta näkökulmaa eikä sen tarvitse vetää sinua syvemmille vesille. Mutta olen kuitenkin varoittanut, että kirja ei ole hyvän mielen kirja. Kirjassa minussa kuvataan hyvin uutta parisuhdetta ja perheväkivaltaa ja se vaikuttaa miltei tositarinalta. Jos nyt jonkin pienen paljastuksen kerron, niin, että kukaan ei kuole kirjassa ainakaan fyysisesti. Monilla kirjoilla on yleensä onnelliset loput, niin sanoisin, että niin myös tälläkin! Kirja on vain traaginen kirja siitä, mikä monille voi olla todellisuutta ja se tekee siitä niin surullisen.

Annan arvosanan: 4/5.

Nyt on aika antaa helmikuun tulla! Heippa tammikuu, olit kiva, mutta päästetään helmikuu estradille!

PS: Ensi viikolla luvassa vihdoin juttua sukkalaatikosta sekä tammikuun kulutus! Ja jotain muutakin vielä! :)

Hei hei tammikuu, tervetuloa helmikuu!

Ensimmäinen kuukausi tästä vuodesta on jo takanapäin ja voimme toivottaa helmikuun tervetulleeksi! Nyt on turha enää voivotella tammikuun lumista, vaan suunnata katse kohti helmikuuta ja helmikuun toiveita! Helmikuu tuntuu aina vuoden lyhimmältä kuukaudelta heti joulukuun jälkeen. Tänä vuonna saamme kuitenkin nauttia yhdestä ylimääräisestä helmikuun päivästä, sillä tämä vuosi on karkausvuosi! Mulla on sellainen tunne, että helmikuusta tulee oikein kiva! Ainakin vuosi on alkanut käsitöiden saralla ihan mukavasti ja olen tehnyt enemmän erilaisia juttuja! Nyt on jo sukkalaatikon ensimmäinen sukkapari valmis ja saa siis aloittaa helmikuun sukkaparin! Vieläkään en ole kyllä keksinyt sukkalaatikolle teemaa, mutta luulen, että se muovautuu tässä seuraavien kuukausien aikana. Jos on muovautuakseen! 

Tammikuun parhaat asiat:

** Paras idea: Sain jossain vaiheessa tammikuuta idean, että haluan kokeilla kirjoneuletta. En nyt ole varma, että onko tekemäni malli täysin kirjoneuletta, mutta olen aivan rakastunut siihen. Tähän mennessä siitä mallista on syntynyt tuubihuivi, villasukat ja lapsen pipo. Ja mielessä tuhat muuta ideaa siitä! Sanoisin siis, että tämä kokeilu oli kuukauden paras idea <3 Ensi viikolla kerron tästä lisää!

** Paras aloitettu työ: Paras aloitettu työ on villapaidan aloittaminen. Vaikka en saanut sitä tammikuussa valmiiksi, mutta olen silti kiitollinen, että sain aloitetuksi villapaidan. Villapaita on ollut jo niin kauan mielessä, että olen niin iloinen tästä aloituksesta, koska sen aloittaminen jostain syystä on hieman tökkinyt. Ja vielä iloisempi olen varmasti, kun saan sen valmiiksi. 

** Paras uutuuslanka: Tammikuun paras uutuuslankakokeilu on Novitan Seitsemän Veljestä sarjan Lappi. Välillä kannattaa ostaa myös ex temporeesti lankaa, sillä olen tehnyt tästä langasta vauvan pipon, lapsen pipon ja lapsen sukkia. Minusta tämä oli vaan niin kiva lanka ja kiva, että Seitsemän Veljestä -tuoteperhe on saanut uuden tulokkaan! Tästä langasta kerroin kokemuksia täällä .

** Paras valmistunut työ: Sanoisin, että paras valmistunut työ on lapsen villahousut. Yritän saada tämänkin piakkoin esittelyyn tänne blogin puolelle. Ideoita on välillä vaan niin paljon, että on pakko suunnitella postauksia ja järjestellä käsitöiden vuoroja :D En olisi varmaan ikinä uskonut, että kuinka helpot lapsen villahousut ovat. Nämä villahousut tulivat ainakin todella helposti, neuloin ne nimittäin neljässä päivässä. Ihan superhelppo ja simppeli ohje siis!

Helmikuulta odotan ehkä enemmän valmistuneita pienempiä töitä, mutta myös jotain uutta kaipaan helmikuulle. Olisiko ne uudet helmikuun jutut sitten uusia lankakokeiluja vai uusia töiden aloituksia niin se jää nähtäväksi. Helmikuulta odotan myös sukkalaatikon sukkaparin aloitusta ja sen keksimistä edes väriyhdistelmän osalta.

Mitä sinä odotat helmikuulta? Ja mikä oli paras asia tammikuussa?