Lyhytvartiset raitasukat

Kesäkuussa koin pientä neulomispläähiä sukkien osalta ja taisin siitä täälläkin mainita. Se koski lähinnä sellaisten raitasukkien ja jämälankasukkien tylsistymistä. Heinäkuussa yritin kuitenkin päästä siitä eroon, ja aloitin lyhytvartisia sukkia. Kesään kuuluu lyhytvartiset villasukat, vaikka eihän niitäkään helteellä käytetä.

Viime aikoina olen myös innostunut eripaksuisista raidoista sukista ainaisten samanpaksuisten raitojen sijaan. Niinpä näissä piti myös tehdä eripaksuiset raidat. Jämälankakori oli myös täyttynyt uhkaavasti ja valitsin värejä sieltä. Aika värikkäät sukat tuli, mutta silti ihan kivat. Lyhytvartisia sukkia neuloo nopeasti, mutta alku on aika hieman tylsähköäkin. Ensin resori, sitten kantapää ja sitten vasta pääsee neulomaan kunnolla. En ole kantapään ystävä, mutta en nyt sitä inhoakaan. Nyt kun on oppinut tekemään sen siististi ja tietää, mitkä silmukat poimii, niin se on ihan ok. Valehtelisin silti, jos väittäisin, ettei se joskus tylsistytä. Lyhytvartiset sukat ovat muuten kivoja neulottavia, mutta alku on aina vähän tökkivä. 

Mutta ei kesää ilman lyhytvartisten sukkien neulomista! Piakkoin täytyy myös laittaa eteenpäin sukkia, koska sukkavarastot täyttyvät uhkaavasti. Onneksi tulee syksy ja silloin on taas erilaisia hyväntekeväisyyskeräyksiä. 

Neulotko sinä lyhytvartisia sukkia?

Niina Laitinen: Tunturipuro

Kesäkuussa ostin pitkästä aikaa käsityölehden ja kerroinkin siitä täällä . Siinä postauksessa listasin mm. omat suosikit lehdestä. Olin aika varma, että ensimmäinen työ olisi jokin noista. Tai olihan se, mutta ensimmäinen valmistunut työ on Tunturipuro, jota en nostanut suosikiksi. Tällä hetkellä on kaksi muutakin kesken lehdestä, mutta ensimmäisenä valmistui Tunturipuro. Se on helppo pitsineulemalli. Pitsikuvion oppi aika nopeasti, vaikka itse pidin lehteä kyllä lähellä koko ajan. Lankana näissä on Novitan Nalle.

Pakko tunnustaa, että näissä kävi minulle tyypillinen "moka". Nimittäin toisesta sukasta tuli pidempi varren osalta kuin toisesta. En ymmärrä, miksi näin käy aina :D Taidan neuloa liian innokkaasti. Tämä ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta. Vuoden 2020 sukkalehdestäkin neuloin vauvan sukat, joiden toisesta varresta tuli pidempi kuin toisesta. Enhän niitä sitten voinut antaa lahjaksikaan ja ne ovat edelleen meillä. Sinänsä käyttöä eri pituiset varret eivät haittaa, mutta se on vähän siinä ja siinä, kehtaako sukkia antaa lahjaksi. Näissä varren pituusero ei ole merkittävä, mutta kuitenkin sen verran, että mietin lahjaksi antamista. Kuvista sitä ei huomaa, mutta huomaa, jos laittaa sukat päällekkäin. 

Neuloin nämä 3 puikoilla ja nallelanka on siinä mielessä hankala, että mietin aina puikkokokoa. Koska Novitan Venlaa neulon 2,5 puikoilla, tuntuu ne puikot nalleen vähän pieniltä. Tai sitten venlaa pitäisi neuloa pienemmillä kuin 2,5 ja ne tuntuu menevän minulle aivan liian pieniksi puikoiksi enkä usko, että pystyn neulomaan pienemmillä kuin 2,5 puikot mitään. Olen neulonut Dropsin Nordia 2,5 puikoilla ja se on ollut aika ok. Vahvuus siinä ja nallessa on aika sama muistaakseni. Näistä sukista tuli omaan jalkaan kyllä ihan sopivat, että sinänsä puikkokoko oli ihan hyvä. Välillä vaan tuntuu, että nallea neulon aika löysästi kolmosen puikoilla. Se voi olla myös kokemuksen puutetta ja varmaan sitä pitäisi neuloa enemmän ohuemmilla langoilla, jotta saa oman ja sopivan puikkokoon niihin lankoihin. 

Onko sinun puikoillesi eksynyt mitään Niina Laitisen malleista tuosta lehdestä? Jos, niin mikä malli?

Neulekirja: Meiju K-P Kontrasti

Parasta on, kun ei muista, mitä neulekirjoja laittaa varaukseen kirjastosta ja yllärinä tulee viesti, että varaus noudettavissa :D Näin kävi tämän kirjan kanssa! Ajattelin kirjoitella pari sanaa kirjasta, jos joku vaikka miettii kirjan ostamista tai lainaamista. Neulekirjoja ilmestyy nyt kuin sieniä sateella ja ilmeisesti ei tahti hiljene yhtään loppuvuonnakaan. Mutta hyvä näin, löytyy jokaiselle jotakin! 

Tämä kirja on paksu, siis todella paksu! Malleja siinä on 10 -20 väliltä, en laskenut tarkasti ja löytyy aina paidoista villatakkeihin ja huiveihin ja pipoihin. Paidat ovat todella upeita, mutta en ole varma, onko itsestä niiden neulojaksi. Ei ehkä vielä. Kirjan paksuus johtuu siitä, että ohjeet ovat todella tarkkoja ja yksityiskohtaisia ja ne on haluttukin niin. Näin neulojalle ei (pitäisi tulla) tule ongelmakohtia neuloessa. Uskoisin, että ohjeet ovat todella selkeitä. Tähän mennessä en ole aloittanut vielä mitään kirjasta, niin tarkempaa ohjeiden lukukokemusta ei ole.

Kuvittelin, että kirjassa on vain paitoja. Mistä moinen kuvitelma tullut. Mutta siinä on muutama huivikin ja pari pipoa. Ajattelin, että jos jossain vaiheessa saisi jonkin huivin tai pipon puikoille tästä kirjasta. Kirjassa ei ole kirjoneuletta vaan kaikki ovat palmikoita, pitsiä, pintaneuletta ja/tai niiden yhdistelmiä. Eli suoraan kuin minulle tehtyjä! :D Pari pientä parannusehdotustakin löysin. Nimittäin, koska kirja on paksu, niin olisin halunnut nähdä alussa pikkukuvat kaikista malleista. Olisi helpottanut ensivaikutelman saamista. Joissain malleissa olisin kaivannut kokokuvia tai siten, että näkisi esim. huivin kokonaan. Enimmäkseen malleista on siis sellaiset kuvat, mutta yhdestä huivista olisin halunnut nähdä huivin kokonaisuudessaan/paremmin. Kahdesta muusta huivista olikin sitten koko kuvat. 

Mutta nähtäväksi jää, milloin saa tästä kirjasta jotain puikoille. Oletko sinä jo tutustunut Meijun kirjaan? Meijuhan löytyy Instagramista nimimerkillä @meijuknits. Minulle IG:n kautta Meijun neulomukset ovat tuttuja, mutta kirja oli uusi tuttavuus.

Keltainen neulottu vauvan peitto

Hei blogini lukija, kurkkaa myös verkkokaupastani Rakkaudesta II vauvan setin ohjeet: täältä

Vauvan peitot ovat:

** helppoja neulottavia

** kivoja vauvalahjoja

** hyvän mielen neuletöitä

** ihanaa neulehyväntekeväisyyttä

Viime vuonna en tainnut neuloa yhtäkään vauvan peittoa, mutta tämä on jo kolmas vauvan peitto tälle vuodelle. Tämäkin menee jonnekin hyväntekeväisyyteen. Vauvan peitot ovat kyllä kivoja neulottavia, sillä ohjettakaan niihin ei välttämättä tarvitse. Helpoimmiten vauvan peitossa pääsee ihan oikeilla ja nurjilla silmukoilla ja toiseksi helpoimmiten varmaan sillä Nuppupeitolla. Minä en muuten tiennyt, että tuohon vauvan peittoon on ihan ohjekin ja sillä on nimikin. Neuloin omalle lapselle aikanaan pari vauvan peittoa, joista taitavat molemmat olla aika samantyylisiä (ellei jopa samoja) kuin Nuppupeitto. Mutta silloin en tiennyt, että sillä mallilla on nimi ja ohjekin. Yksi vauva ei tietenkään tarvitse montaa peittoa, mutta itse tykkäsin, että oli olemassa muutama peitto. Näitä pystyi sitten nimikoimaan esimerkiksi "autopeitoksi" tai "vaunupeitoksi".

Tämä peitto neuloontui purkulangasta. Purin nimittäin yhden vanhan paidan, joka on neulottu varmaan yli kymmenen vuotta sitten eikä sitä ole käytetty ollenkaan. Ennemmin poistan kaapista tuollaiset paidat ja neuletyöt, vaikka olihan toki siihenkin paitaan käytetty aikaa ja lankaa. Langan sai helposti purettua ja onneksi siitä sai neulottua näin kivan vauvan peiton. Lanka on aika pehmeää, merkkiä en muista tai tiedäkään, Novitaa kuitenkin. Minusta lanka oli oikein sopiva kuitenkin vauvan peitoksi. Voisi sanoa, että tästä tuli Neliapilat vauvan peitto, kun käytin samaista pitsikuviota. Suunnittelin hieman peittoa tai kuvioita ja loin muistaakseni 100 s. Reunoissa, alussa ja lopussa on aina oikein reunukset. 

Onko sinun puikoilta löytynyt vauvan peittoja tänä vuonna?

Edit: PS: Linkki neulottuun nuppupeittoon: Neulottu nuppupeitto

 

Heinäkuussa parasta on ...

Kesä on nyt parhaimmillaan ja ajattelin listata heinäkuun parhaita asioita. 

Kuvassa jämälankapeitto/huivi/tms, jota on tullut neulottua myös heinäkuussa.

** Neulominen eri paikoissa kuten puistossa, rannalla, mökillä, autossa. Ihan missä vaan, minne vaan voi ottaa puikot ja lankaa mukaan. 

** Fyysiset kirjat. Musta tuntuu, että taidan olla silti lukenut ulkona enemmän kuin neulonut ulkona. Jostain syystä kirjan ottaminen mukaan on ollut helppoa tai oikeastaan se kirja on ollut laukussa aina, enkä ole sitä edes ottanut pois kotiin tullessa. Äänikirjojen rinnalla on ollut ihana lukea fyysistä kirjaa!

** Käsityölehdet. Vaikka peruinkin Novitan tilauksen ja ostan harvoin käsityölehtiä, mutta onneksi kesän alussa ostin Suuri Käsityö Niina Laitisen parhaat lehden. Lehteä on ollut ihana selailla, jos on ollut esim. muutama minuutti ylimääräistä aikaa,  eikä ole ehtinyt esim. neuloa siinä hetkessä. Olenkin aloittanut kyseisestä lehdestä jo kolme työtä ja katsotaan, tuleeko vielä neljäskin työ aloitettua. 

** Jäätelö ja mustikat. Innostuin itsetehdyistä jäätelöistä keväällä ja sama innostus on jatkunut. Viime vuonna tähän aikaan taisin olla jo leiponut ensimmäisen mustikkapiirakan ja jonain vuonna tein suuren mustikkapiirakkavertailun. Tänä vuonna sen sijaan vertailin itsetehtyjä jäätelöitä. Mitäköhän ensi vuonna? :D Yhtä innokkaasti odotan myös mustikkasesonkia. Mustikat ovat jo osittain kypsiä, ja ensimmäinen mustikkareissu on tehty. Ajattelin kyllä vielä hetken aikaa odotella mustikoiden kypsymistä ja kasvamista.

Mikä on sinun paras asia heinäkuussa?

Rachel Wells: Alfie - kissa kynnyksellä

Heinäkuu on vielä kesken, mutta olen saanut yhden kirjan luettua. Olen hieman hidas lukija - tai siinä mielessä, että sitä kirjojen lukuaikaa ei kovin paljon ole ja yleensä se kilpailee neulomisen kanssa. Jostain syystä päädyn enemmän neulomaan. Sain tämän kirjan pr-tuotteena viime marraskuussa ja tämä on kyllä todellinen hyvän mielen kirja. Kirjoitin jo silloin kirjasta, mutta nyt kun sen on lukenut, niin se ansaitsee vielä pari sanaa. Kirja vie juuri sopivasti ajatukset muualle (jos sellaista kaipaa) ja tulee niin ihanasti hyvälle tuulelle aina tätä lukiessa. Erityisesti suosittelen kirjaa kissojen ystäville, mutta myös toki kaikille muillekin. 

Vaikka alku on ehkä hieman surullinen, mutta se menee kyllä nopeasti ohi ja luvassa on taattua hyvää mieltä kissan kanssa. Luulen, että kirjasta tekee hyvän mielen kirjan se, kun se on ikäänkuin "kissan äänellä". Kirja toimii varmaan myös hyvin äänikirjana, ja olen jopa bongannut muita Alfie -kirjoja äänikirjapalvelusta. Täytyy varmaan laittaa ne muutkin kuuntelu/lukulistalle. Erityisesti tykkäsin, kun kirjan kappaleet olivat sopivan lyhyitä ja kirjaa pystyi lukea lyhyissäkin tilanteissa. Minulla on jokin kumma fiksaatio, että se luku on nimittäin luettava loppuun, jos aloittaa lukemisen :D Siihen menee enemmän aikaa, jos luku on pitkä. Mutta tässä ne olivat kivan lyhyitä ja siksi varmaan kirja eteni hyvin heinäkuussa. Luin kirjaa autossa, puistossa, mökillä ja siihen ikäänkuin jäi koukkuun. Kirjan juoni ei ole kovin ihmeellinen, mutta kirja toimi todella hyvin näinkin. Pieniä juonikuvioita kirjassa kuitenkin on, ja minusta oli aivan ihanaa lukea kirjaa kissan silmin. Alfie on aivan hurmaava kissa! Todella ihana kirjaidea!

Kaipaatko sinä hyvän mielen kirjoja tällä hetkellä? Tämä on ehdottomasti yksi sellainen.

Jättinallesta tuli jättikissa eli mökkikissa

Yksi mökki tarvitsee aina yhden kissan. Pupujen jälkeen ihastuin neulottuihin pehmoihin ja en päässyt niistä yli. Katselin jopa virkattuja virtahepomalleja, mutta onneksi muistin, ettei virkatut palat ja yhdistäminen ole minun juttuni. Mieleen tuli myös nallepehmot. Loppujen lopulta nallesta muotoutui kissa. Kissan korvat ovat nimittäin helpommat tehdä kuin nallen korvat tai ainakin sain idean kolmiokorviin helposti. Ideana oli neuloa iso jättipehmo, mutta jättinallesta tulikin jättikissa eli mökkikissa. En halunnut jättää kotiimme tätä eläintä, joten sen sijoituspaikaksi tuli mökki.

Kuten kissastakin ehkä huomaa, niin ohjeena on käytetty apupupujen ohjetta. Neuloin samalla tyylillä ja samoilla langoilla, mutta asteen verran enemmillä silmukoilla. Lisäsin muistaakseni 5 s - 10 s jokaiseen vartalon osaan. Tätä oli myös hieman vaikeampi neuloa kuin pupuja, johtuen koosta. Täytin taas samalla kuin neuloin ja aukot tulivat jalkoihin ja päähän. Kissaa oli vaikeampi punnita, joten laitoin arvioksi kesäkuun kulutukseen 60 g. Todennäköisesti se on ehkä enemmän. Neulon kyllä mieluummin näitä eläimiä kuin virkkaan, koska jostain syystä ne virkatut eläimet jäävät aina kesken. Eikä niistä tule yhtään ohjeen mukaisia. Kissalla on myös häntä, koska tarvitseehan kissa hännän. Häntä on neulottu icord tyylillä. Kissan koko pituus on noin 47 cm eli on jopa vauvan kokoinen :D

Hieman oli vaikeuksia kuvata, mutta ehkä tästä nyt selvän saa. En neulonut kaulahuivia, koska se olisi ollut turha helteillä, vaikka olisihan se kissa näyttänyt söpömmältä huivin kanssa, ehkä :D

Tykkäätkö neuloa eläimiä vai ovatko virkatut eläimet juttusi?