Neulojan ompeleminen: uhka vai mahdollisuus?

Näin tuossa taannon Instagramissa (juu, olen instakoukussa!) Suuren Käsityölehden tarinoissa aivan ihanan collegemekon! Jos en muuten ole vielä kertonut, niin olen metsästänyt sitä täydellistä hupparimekkoa jo varmaan kymmenen vuotta. Siinä lienee syy, että miksi sitten koukutuin niin paljon tuosta instatarinasta! 

En tiedä, miksi se muuten aina jaetaan niin, että olet joko neuloja tai olet joko ompelija, mutta et voi olla molemmissa hyvä. En nyt sano, että olen hyvä neulomisessa, mutta olen todella surkea ompelemisessa. Siksi varmaan siis puikot heiluvat täällä enemmän ja ompelukone pölyttyy. En vain tule toimeen ompelukoneen kanssa vaikka viimeksi tällä viikolla ihailin kirjastossa paria naista kun ompelivat. Tiesittekö muuten, että kirjastossa voi ommella, siis lainata ompelukoneita? En minäkään. Vai tulisinkohan toimeen ompelukoneen kanssa paremmin, jos menisin kirjastoon ompelemaan? No niin tai näin, olin siis mainoksen uhri ja ostin sitten myös sen suuri käsityö -lehden. (Toimitukselle terkut, hyvin toimivaa mainontaa!) Nyt siis haaveilen collegemekon tekemisestä. 

Ehei, ei mulla (onneksi) ole vielä kankaita edes, mutta en vaan saa päästäni tuota mekkoa. Mekkoihminenhän olen henkeen ja vereen, mutta kun en omista sellaista täydellistä hupparimekkoa/collegemekkoa niin pitäisikö se siis tehdä? Omg, ei kait siinä kaavassa muuten ollut huppua, sillä sitä nyt en ainakaan osaa tehdä! 

Tänään junassa mietin jo värejäkin, että mistä väristä sen tekisin. Musta olisi oma lemppari, eikä siinä näkyisi virheet, mutta musta on kyllä vähän tylsä. En nyt mitään pinkkiä tai kirkasta kyllä halua, sillä sitten en varmaan sitä pistäisi päälle, mutta minkä värinen mekko olisi kiva? Taidanpa mennä pinterestiin vähän tutkailemaan kivoja värejä :D

Kysymyshän oli siis että uhka vai mahdollisuus. Tällä hetkellä kallistun vielä enemmän uhkaan, mutta voisi se sinänsä olla myös mahdollisuuskin. Osan instaseuraajistani mukaan se olisi mahdollisuus, mutta mutta mutta... Ainakin se tietäisi rutkasti hermojen menetystä, pilalle menneitä kankaita ja paljon nuppineuloja lattialla. Harkitaan silti. 

PS: Mistä muuten tietää ettet ole ompeluihmisiä? Siitä että löydät viime vuonna ostamasi kankaan samassa nätissä paketissa kuin se oli ostohetkellä lankojen seasta. 

PSS: Tarinaa voisi ehkä jatkaa miten neulojasta tuli ompeluihminen?. Palataan siihen sitten ensi vuonna jos sellainen siis tapahtuisi :D

Pipoja pipoja

Olen enemmän kutoja/neuloja/virkkaaja -ihminen kuin ompeluihminen. Tosin kerran tai kaksi kertaa vuodessa tulee ompelufiilis kun saan päähäni jotain kivaa ideaa. Tällä kertaa se fiilis tuli viime viikolla ja sitä piti sitten lähteä Eurokankaaseen ostamaan kankaita. Sain nimittäin päähäni, että haluan tehdä vauvalle taaperolle kevätpipon. Koska en ole mikään superhyvä ompelija, niin piti googlettaa yksi ilta vähän ohjeita ja vinkkejä. Netti kyllä vilisi trikoopipon ohjeita, mutta mulle ne eivät kyllä ihan auenneet. Siitä huolimatta päätin kuitenkin marssia sinne Eurokankaaseen. Muutama kymmenen euroa köyhempänä aloin suunnitella pipoa. En voi julkaista tässä ohjetta, koska yksinkertaisesti en löytänyt sellaista helppoa. Mutta vinkkinä voin kyllä antaa youtuben ja googlen. Jos minä pärjäsin niiden avulla, niin varmasti muutkin pärjäävät. Sen sanon vielä, että tein kyllä ensin harjoituskappaleen, koska no, a) en ole se superompelija b) tein kaksi kertaa saman virheen :D 

Mutta kuten muissakin asioissa, tässäkin, harjoitus tekee mestarin. Äsken tein vielä yhden pipon :D Nyt niitä pipoja on tehty neljä kappaletta ja haaveilen tumpuistakin :D

Nämä pipot eivät ole mitään mestariteoksia, mutta ajaa asiansa kyllä. Onneksi taaperot eivät ole kovin ronkeleita :D Yhtä pipoa on jo viime viikon ihanilla kevätkeleillä käytettykin ja uskon että muitakin tulee käytettyä. Suomen kesä on yleensä aika viileäkin, niin luulenpa että näitä tulee käytettyä kesälläkin.

Yritin tehdä kyllä hieman isompiakin, jotta syksyllekin olisi muutama tai edes yksi. Vielä en siinä kovin onnistunut :D Yhdestä tuli vähän isompi ja se saattaa mennä vielä syksylläkin. Ompelu on kyllä ihanan terapeuttista puuhaa, tuli tunne että voisi tehdä kaikkea muutakin kivaa :D Harmi vaan että en ole mikään superompelija niin ei kovin moninmutkaiset onnistu. Jos saisin jonkin taidon valita, niin se olisi varmastikin ompeleminen. Olisi niin ihanaa ommella taaperollekin vaatteita ja itsellekin joku kiva hame tai mekko. Oon aina ihan fiilikissä kangaskaupoillakin, kankaat ovat niin ihania hypisteltäviä.

Yhteen pipoon meni aikaa ehkä noin 15 minuuttia joten tää oli kyllä ihan nopea ja helppo työ. Ja ennen kaikkea uniikkia ja tulee varmasti käyttöön. Näitä olisi kiva tehdä myös vauvalahjaksi. Itsetehty on aina niin kiva lahja. Tosiaan haaveilen niistä tumpuistakin, mutta mutta saas nähä :D