OSA 2. Tästä muuten tulee pitkä postaus, joten varaa kahvia tai muuta juomista ja reilusti aikaa.
Aikaisempi postaussarjan osa 1 löytyy täältä. Siinä kirjoitin, että voiko neulesuunnittelijoita olla jo liikaa ja kuka voi sanoa olevansa neulesuunnittelija. Osa 2:ssa kerron, kuinka minusta tuli neulesuunnittelija.
So Basic huivi on ihana ja helppo huivi. Olen neulonut näitäkin eri lahjoiksi, sillä ne valmistuvat nopeasti kohtuupaksulla langalla. Pieni palmikkokuvio tuo kuitenkin kivan twistin aina oikean rinnalle. Huivin ohje löytyy Ravelrystä, verkkokaupasta ja Lankajengistä. Voisin tietysti kertoa ensin omasta työhistoriasta mutta taidan kuitenkin säästää teidät siltä, sillä postauksesta tulisi varmaan ennätyspitkä ja jaksaisiko kukaan lukea sitä. En koe, että olisin ollut jotenkin hukassa oman työelämäni tai urani kanssa. Olen aika hyvin aina tiennyt aikuisena, mitä haluan tehdä ja esimerkiksi pyrkinyt hakeutumaan sellaisiin töihin ja työpaikkoihin. Mutta nyt voi todeta, että kaikki on mennyt juuri niin kuin on kuulunutkin mennä. Kuten varmasti meillä kaikilla, niin minullakin on sekä ylä- että alamäkiä ja välillä kun miettii, että mitä kaikkea on saanutkin kestää tai sietää, niin täytyy ehkä todeta, että taidan olla aika vahva. Ei mitään vakavaa kuitenkaan :)
Jostain uraoppaasta olen lukenut, tai siinä annettiin vinkki, että millaisia leikkejä lapsena on tykännyt leikkiä tai mitkä ovat olleet lapsena ne toiveammatit. Monen mielestä voi kuulostaa kaukaiselta, jos hakee sitä omaa juttua mutta ei se loppujen lopuksi ole, kun vain oivaltaa ne lapsuuden vinkit omaan uraan. Tästä syystä olen muuten kirjoittanut kaikki oman lapsen toiveammatit ylös ja jos hän joskus on siinä pisteessä, että miettii, mikä on oma juttu, niin voi alkaa työstää asioita, kun lukee ne lapsuuden toiveammatit. :D Lapsuuden toiveammatit eivät välttämättä näytä suoraan sitä omaa ammattia vaan välillä ne täytyy myös oivaltaa sieltä leikeistä, haaveista ja intohimon kohteista.
Hassua sinänsä, että mulla ei ole muuten ollut koskaan lapsuudessa mitään erityistä toiveammattia ja vielä lukiossakin olin aika ymmällään, että mitähän sitä pitäisi opiskella lukion jälkeen. Tähän annan vinkin kaikille nuorille: jokainen polku on sitä teidän uratarinaa ja jokainen polku vie lähemmäksi sitä, mikä on sun juttu. Koska näin se on! <3 Mene siis aina senhetkisen eniten kiinnostavan toiveen/unelman mukaan. Olen joskus kirjoittanut omaan vauvakirjaani/lapsuusajan kirjaani, että päiväkodin täti / päiväkodin opettaja. Tämähän on sitten muuten aika kaukani siitä, mitä olen opiskellut ja mitä töitä olen tehnyt. Mutta en koe, että tuo olisi pieleen mennyt ja ne pitää vain saada oivallettua omaan 'uraan'. Lapsuuden aikaisia ajatuksia, leikkejä, toiveammatteja kannattaa aina tutkia ja pitää niitä aitoina, koska lapset ovat aitoja ja ne asiat tulee sisimmästä. <3
Mulla on kuitenkin aina ollut muutamia juttuja, joista olen ollut todella innostunut, kiinnostunut, vaikken osaa niistä määritelläkään mitään yhtä ammattia. Pidetään kuitenkin fokus neulomisessa ja neulesuunnittelussa niin en mene tarkemmin noihin muihin kiinnostuksen kohteisiin. Mutta yksi, josta olen aina pitänyt ja tykännyt opiskella, niin on kielet ja kääntäminen. Tämä näkyi jo yläasteella ja lukiossa siten, että valitsin kaikki mahdolliset kielet ja sitten myös huomasin, että 4 kieltä on liikaa. :D Olen opiskellut kieliä sekä eri kouluissa että muissa yhteyksissä. Taidan olla opiskellut yhteensä 8 eri kieltä tähän mennessä. Ehkä se on enemmän kuin keskivertoihmisellä mutta voisihan niitä toisaalta olla enemmänkin. Kielet ja sitä kautta kääntäminen on ollut aina läsnä minussa. Miten tähän saa yhdistettyä neulesuunnittelun? Tai miten neulesuunnittelussa saa yhdistettyä eri kielet? No siten, että tee neuleohjeita englanniksi ja käännä omia neuleohjeita muillekin kielille. Tämä on yksi intohimoistani edelleen, ja aina välillä käännän neuleohjeitani englanniksi ja isoja haaveita on, että saisin niitä käännettyä myös muille kielille. Sitä en tiedä, onko niitä hyödyllistä kääntää muille kielille, koska englanti tavoittaa aika hyvin eri maiden neulojista. Mutta tavoitteena on kääntää ainakin ruotsiksi ja espanjaksi.
Taisin kuitenkin aloittaa sieltä aika kaukaa tämän postauksen, sillä en ole vielä kirjoittanut oikeastaan mitään siitä, kuinka minusta tuli neulesuunnittelija. Kuten ensimmäisessä postauksessa kerroin, että jos et identifioi itseäsi neulesuunnittelijaksi, niin ei sitä tee kukaan muukaan. Eli aloin käyttää itsestäni titteliä neulesuunnittelija. Ei se oikeastaan ollut edes vaikeaa vaan yllättävän yksinkertaista. Nyt se lukee cv:issä, Linkedin-profiilissa ja kaikkialla, missä vain pitää lukea tai sanoa ammatti tms. Koska neulesuunnitteluun ei ole sen suurempia koulutuksia tai moni voi tulla eri polkuja pitkin, niin minäkään en ole oikein löytänyt mitään sen isompaa koulutusta. Olen käynyt verkkokurssin ja loppu on oikeastaan kaikkea itseopiskelua aiheen tiimoilta. Neuloa pitää paljon, jotta saa käsialan hyväksi ja tietää kaikki sukkaniksit ja muut niksit esimerkiksi silmukoiden poimisen kantapäästä, jotta sukasta tulee hyvä.
Rakkaudella vauvan peitto on suunniteltu rakkaudesta neulomiseen ja vauvan peittoihin. Vauvan peitot ovat ihan äärimmäisen ihanaa ja suloista neulottavaa ja aina ilo huomata, kun joku on löytänyt tämän ohjeen. Ohje löytyy ravelrystä, verkkokaupasta ja Lankajengistä.
Aloin julkaista neuleohjeitani. Se oli ensimmäinen askel. Voi että, kuinka paljon se eka neuleohjeen julkaisu jännitti. Paljon. Kesällä vuonna 2020 kuvasin mallin ja se testineulottiin ja vasta syksyllä sain sen Ravelryyn. Mutta siitä se lähti. Paljon on opittu, paljon on onnistuttu, paljon on tehty ehkä jonkun mielestä väärin. Jotain malleja olen jopa poistanut ravelrystä, sillä en kokenut niitä enää sellaisiksi, että ne voisi siellä olla. Ensimmäisen mallin olen halunnut pitää siellä ilmaisohjeena edelleenkin. Jossain vaiheessa se pitäisi päivittää kuitenkin uudestisyntyneeksi neuleohjeeksi. Se, mikä jännittää sinua eniten, se saattaa olla se sinun intohimon ala. Koska se jännitys kertoo siitä, kuinka tärkeää se sinulle on.
Olen edennyt pienin askelin ja se on tuntunut hyvältä. Suunnittelen paljon, paljon suunnitelmallisemmin kuin ensimmäisinä vuosina. Nykyisin luon vuosikalenterin, joka tosin antaa tilaa muokkaantua vuoden edetessä ja joka päivittyy tasaisesti vuoden edetessä. Vuonna 2021 taisin julkaista ensimmäisen neuleohjeen Lankajengissä, mikä oli muuten Omalla polulla palmikkopipo. Vuonna 2022 avasin verkkokaupan, koska kyllästyin ravelryyn ja sinne e-kirjojen laittamiseen, jota en muuten osaa vieläkään siellä. Vuonna 2024 aloin luoda vuosisuunnitelmat ja siitä lähtien olen tehnyt niitä ja edennyt niiden mukaan. Edelleen etenen ideoiden ja omien fiilisten mukaan mutta nyt suunnittelu on järjestelmällisempää yms. Neulesuunnittelu on ehkä ensimmäinen työ, jota kohtaan olen kokenut sellaista intohimoa, mitä en ole kokenut muissa töissä. Toki kaikissa työpaikoissa olen kokenut kuitenkin, että olen työskennellyt mielenkiintoisessa työssä. Tässä on vaan se ero, että nyt kun katsoo taaksepäin niin en ehkä enää tekisi aikaisempia töitä enkä pidä niitä nyt täysin 100 % mielenkiintoisina itselle. Aika ja ihminen muuttuu, ei niissä sinänsä mitään vikaa ole ollut ja jokainen työ on ollut sen aikainen unelmatyö ja mielenkiintoinen työ. Silloin en vain tiennyt neulesuunnittelusta mitään, enkä ole edes neulonut pahemmin.
Vastasinko otsikon kysymykseen?
En tiedä. Kerro sinä. Virstanpylväs on varmaan ollut sellainen asia kuin lapsen saaminen. Sillä silloin oikeastaan kaikki asiat muuttuvat. Sen jälkeen olen oikeastaan miettinyt tarkemmin tarkoituksella, mitä haluan tehdä ja siitä kaikki on pidemmällä tähtäimellä lähtenyt liikkeelle. Mitään en kadu ja uskon, että vielä on paljon saavutettavana. Neulesuunnittelu ja neulominen ovat kuitenkin asioita, joissa on koko ajan paljon uutta opittavaa. Elämä on tässä ja nyt ja ei pidä jäädä odottamaan mitään vaan asioita pitää alkaa tehdä, jos haluaa löytää unelman. Minulle neulesuunnittelu on se unelma, josta en edes tiennyt haaveilevani. Neulesuunnittelussa yhdistyy kaikkia niitä mielenkiintoisia asioita, joista olen ollut aina kiinnostunut, ja jotka ovat itselle tärkeitä ja pidän aidosti oikeasti kaikista niistä asioista, joita neulesuunnitteluun liittyy.
Paljon jätin varmaan myös sanomatta mutta en varmaan osaa vastata suoraan ja lyhyesti, että kuinka minusta tuli neulesuunnittelija.
Fun fact: Neulesuunnittelu ei ole se ainut ja yksi intohimon kohde tai unelma vaan niitä on pari muutakin. Aion tehdä tätä niin kauan, kun se tuntuu hyvältä, oikealta ja unelmalta. Kukaanhan ei tiedä tulevaisuudesta, mutta toivon, että teen tätä vielä pitkään.
Rehellisesti voin sanoa, että näiden kuuden vuoden aikana en ole päivääkään ollut kyllästynyt, tylsistynyt tai tympiintynyt neulesuunnitteluun. Ja toivottavasti en vielä pitkiin aikoihin olekaan! Tottakai neulesuunnittelussakin on sellaisia asioita, joita ei aina huvita tehdä tai ovat vaikeita, mutta missään vaiheessa en ole ollut kyllästynyt neulesuunnitteluun. Voi sanoa, että elän unelmaani todeksi tällä hetkellä vaikka en ole kirjoittanut vielä edes omaa neulekirjaani.
Ai niin, miten ne lapsuusajan leikit sitten saa yhdistettyä mun neulesuunnitteluun? Mulla on kolme sellaista intohimoa tai joita haluan tehdä. Nämä kaikki kolme eivät liity sinänsä toisiinsa mitenkään tai niitä ei saa yhdistettyä toisiinsa mitenkään. Eikä niitä tarvitsekaan. Ne voi olla ihan erillisiä juttuja, joista yksi on siis neulesuunnittelu. Eli se lapsuusajan ammatti (päiväkodin opettaja tms) jonka olen kirjoittanut vauvakirjaan ei oikeastaan liity mitenkään neulesuunnitteluun. Se olkoon ihan erillinen juttu. Mutta lapsena olen leikkinyt barbeilla ja tehnyt barbeille vaatteita virkaten ja ommellen. Tämä minusta liittyy ihan selkeästi neulesuunnitteluun ja kädentaitoihin. Tämän perusteella en haaveile ompelijan urasta eikä leikeistä voi tehdä siis sitä johtopäätöstä mutta jotenkin palaset loksahtavat kohdilleen neulesuunnittelun yhteydessä.
Jos siellä on jokin nuorempi blogin lukija, tai miksei myös vanhempikin, joka miettii, että mitä sitä haluaisi tehdä, niin mieti ja tutki omia lapsuusajan leikkejä. Ne eivät tule suoraan eikä niistä saa välttämättä yhtenäistä ammattia mutta niistä voit ammentaa uusia ulottuvuuksia omiin toiveammatteihin ja niistä voit löytää uusia, omia mielenkiinnon kohteita.
Eli oikeastaan en vastannut kysymykseen mutta ei tuohon otsikon kysymykseen voi vastata edes lyhyesti. Tai lyhyesti vastaaminen olisi jotain tällaista: neulo paljon, ala suunnitella ideoita todeksi, ala julkaista neuleohjeita.
Lisää osia on tulossa, niissä otan kantaa neulelisensseihin ja siihen, kuinka nimeän neuleohjeeni tai neuleohjeiden nimeämisestä. Tällä hetkellä olen 6 osaa valmistellut mutta voi olla, että tulee enemmänkin, jos aiheita riittää.
Oletko sinä löytänyt lapsuusajan leikeistä tai toiveammateista omaa toiveammattia tai siihen viittaavaa?
