Ei pitäisi kyllä sanoa ei koskaan. Mutta ainakin tähän mennessä tuntuu siltä, että sormikkaat ovat asia, jota en neulo, enkä tule neulomaan. Olen neulonut miehelle joskus, ehkä 10 vuotta sitten, kynsikkäät ja se riitti. Silloin neulomisjälkeni ei ollut edes "kovin hyvä" ja neuloin ne suht paksulla langallakin. En yhtään tykännyt niiden neulomisesta ja nyt kun mietin niin ovatkohan olleet edes käytössä :D Mutta respect sille, että aloin neuloa niitä vähäisellä neulomiskokemuksella. Ehkä silloin oli ennakkoluulottomampi, kun ei ollut paljon neulomiskokemusta/-tietämystä ja neuloi aloittelijan innolla kaikki ideat, mitä mieleen tuli. Sormikkaiden (ja kynsikkäiden) neulominen on kyllä sellainen, mihin en ryhdy nykyisin.
Kuvassa olevat mustat sormikkaat halusin kuitenkin esitellä täällä, vaikka ne eivät ole minun neulomani. Nimittäin nämä sormikkaat on neulonut mummoni tai mummoni sisko. Arvostan näitä todella paljon, sillä jos en neulo sormikkaita, niin en ainakaan neuloisi mustia sormikkaita. Näissä on lisäksi kaunista pitsiäkin ja suht ohuella langallakin vielä. Oikeastaan nämä ovat todella kiva ja rakas muisto. <3 Jostain syystä nämä päätyivät minulle tänä syksynä ja olen ottanut ne käyttöönkin, kun ovat sopivat. Täytyy vain olla tarkkana, etten hukkaa niitä mihinkään. Meidän suvussa ei ole ollut kovin paljon neulojia, mutta ehkä jokunen kuitenkin, lähinnä isän puolelta isän äiti ja ehkä hänen siskonsa. Äidin puolelta keskityttiin sitten enemmän kangaspuilla kutomiseen ja pitsin nypläämiseen ja virkkaamiseen. Mielenkiintoista, miten eri käsityötekniikat ovat jakautuneet suvuissa.
Mikä on sellainen neuletyö, mitä et neuloisi ollenkaan? Vai onko sellaista?
