Helppo resepti: Juustomuffinssit

Mulla on nyt ihan selkeästi meneillään joku kirjoitusbuumi, kun tuli tässä mieleen, että voisin jakaa myös todella helpon reseptin. Viikonloppuna tuli meinaan kokeiltua yhtä ihan uutta ja superhelppoa reseptiä: valio.fi: juustomuffinssit. Valitettavasti en tajunnut ottaa kuvia, täytyisi kyllä muistaa että kuvat ovat kuitenkin aika tärkeä juttu tässä bloggaamisessa.

Nykyään todella harvoin enää kokeilen uusia reseptejä. Sitä jotenkin tukeutuu niihin vanhoihin turvallisiin ja oikeastaan suurin syy on ajanpuute. Sen takia myös kaikki helpot ja nopeat reseptit kiinnittää mun huomion. Tälle reseptille kyllä suuri plussa. Oli ihan hirmu nopeeta tehdä nämä ja pientä vaihtelua saa kun vaihtaa tuorejuuston tähän. Itse taisin käyttää Valion uutta Viola-Basilikaa. Meillä ei myöskään ollut juustoraastetta kotona, joten se jäi pois tuosta. Ehkä sillä saa aikaan enemmän juuston makua ja mehevyyttä. Luulen, että me tehdään näitä kotona vielä monenlaisia eri versioita. Ja voisihan tuohon taikinan joukkoon lisätä jotain muutakin esim. kinkkusuikaleita tms. Tämähän kävisi myös moniin erilaisiin tilaisuuksiin esim. hätävaraksi jos tulee yllättäviä vieraita tai vaikkapa nyt juhannukseksikin herkuksi esim. nuotiolle tms.

Kuva lainattu Valion sivuilta.

Tällä hetkellä luen...

Tai siis kuuntelen. Olen jäänyt totaalisen koukkuun äänikirjoihin. Vaikka joskus ennenmuinoin olin ennemminkin oikeiden kirjojen ystävä, niin mielipiteeni on muuttunut. Aivan parasta laittaa vain luurit korville ja aloittaa kuuntelu. Jäin myös koukkuun maksuttoman kuuntelujakson jälkeen ja tapahan tästä tuli. Kuuntelen siis näitä äänikirjoja Bookbeatin kautta. Tästä myös inspiroituneena ajattelin julkaista tällaisen postauksen, jossa vähän kerron näitä omia suosikkeja Bookbeatista. Kuvituksena toimii tietenkin meneillään oleva neuletyö.

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

Tykkään lukea ja kuunnella chick lit -kirjoja. Tämä lukeutuu kyllä ehdottomasti tähän kategoriaan. Tykkään sen takia, koska chick litit ovat niin helppoja lukea tai kuunnella. Ei tarvitse muuta kuin rentoutua eikä ajatella sen syvimpiä. Tässä kirjassa on myös kappaleet tosi lyhyitä, mikä helpottaa myös kuuntelua.

Thomas Eriksson: Idiootit ympärilläni

Luin aika moneltakin eri taholta suosituksia tästä kirjasta. En tietenkään nyt ensimmäiseen suositukseen langennut, vaan aika monesti sain lukea että kannattaa lukea. Tämä on siis ehdottomasti vastapainoa chick litille ja siksi mulla on muutama kirja kesken tällä hetkellä. Vähän niinkuin eri kirjat eri tilanteisiin. Tästä ei oo vielä sen koommin sen suurempaa sanottavaa, koska oon aika alkutekijöissä, mutta katsotaan sitten lopuksi, mitä mieltä olin. Vaikuttaa ainakin lupaavalta. Ja mikä parasta niin, katsotaan muuttuuko oma tapa toimia kirjan myötä :D

Maria Veitola: Veitola

Tätä oli verrattu jossakin (hyvät lähteet :D ) Suomen Sinkkuelämää -oppaaseen. Tätä en ole siis vielä aloittanut, mutta pakkohan tämäkin on ladata, sillä niin monelta eri taholta tuli suosituksia. Ja tämä viimeinen vertaus oli paras :D En voi ikinä jättää kirjoja kesken vaan ne ovat luettava/kuunnelta aina loppuun ja siksi myös pyrin etten aloita liian montaa kirjaa kerralla. Tämäkin menee chick litin ja elämäkertojen väliin ja todennäköisesti kuuntelen tätä kun haluan rentoutua ajattelematta sen syvempiä.

Lisäksi loppuun omia vinkkejä kuunteluun. Itse valitsen (suositusten lisäksi) lyhyitä kirjoja, eli mitä lyhyempi sen parempi. Näin sen myös saa loppuun nopeammin. 6-12 h kuunteluajalla on varmasti olleet kaikki kirjat joita olen kuunnellut. Ja kuusi tuntia on kyllä ihan lyhyt kirja, tulee kuunneltua todella nopsaan. Ja Bookbeatissa on vielä hyvänä se, että nopeutta saa muutettua. Yleensä kuuntelen 1,25 -kertaisella nopeudella tai joskus jopa 1,5. Riippuu aina vähän kuka on kirjan lukija. Lisäksi ehdoton suositus englanninkielisille kirjoille. Itse olen kuunnellut vasta yhden englanninkielisen ja ihan mahtavaa! Samalla tulee parannettua omaa kielitaitoa ja yleensä englanninkieliset kirjat ovat lyhyempiä kuin suomenkieliset eli esim. joku kuusi tuntia kestävä. Kun saan yhden näistä kuunneltua loppuun, niin pakko aloittaa taas jokin englanninkielinen. 3-4 on yleensä maksimi, joka mulla on kesken. Äänikirjat ovat kyllä parasta herkkua esim. vaunulenkeille, työmatkoille, iltapuuhiin sängyssä kun ei vielä nukuta.

Käsityörintamalla on kivaa tällä hetkellä. Odotan aina iltaa, että pääsen neulomaan. Menossa on tällä hetkellä kuvassa näkyvä kesämekko ja paksu villapaita. Varmaan ensi viikolla tulee myös langatäydennystä, niin pääsen jatkamaan paksua villapaitaa. Mielessä toki myös paaaaaljon ideoita what's next -tyyppisesti. Niistä lisää myöhemmin. Palataan taasen.

Itsetehty villapaita

Oon aina ollut innokas neuloja. Koulussa valitsin rättikäsityön puukäsitöiden sijaan ja yläasteella valitsin valinnaiseksi käsityöt. Olen ennemminkin luova neuloja kuin ohjeen mukaan neuloja tai taitava neuloja. Ikinä en ole saanut käsitöistä kymppiä tai edes sitä ysiä ja luulen, että yläasteen käsityöopettajalla oli jotain mua vastaan :D Viime aikoina innostuin taas neulomisesta, koska se vaan on niin rentouttavaa puuhaa ja niin koukuttavaakin! Seuraan yhtä blogia aika innokkaasti ja siellä bloggaaja on neulonut jo varmaan neljä tai viisi villapaitaa ja sieltä minäkin sain inspiraationi. Yläasteen kässätunneilla neuloin kyllä joskus villapaidan ja se on vissiin jäänyt melkeinpä käyttämättäkin. Siksipä epäröin hetken ennen kuin aloin neuloa. Googlettelin myös aika paljon sopivan simppeleitä ohjeita ja selasin vimmatusti vanhoja Novitoja. Koska mitään sopivaa ohjetta ei löytynyt, päätinpä sitten neuloa ihan ilman ohjetta. No ihan ilman ohjetta en nyt neulonut, googlettelu auttoi asiaa ja omat villapaidat, josta otin mittoja. Kävin myös Kalastajan vaimon blogissa ja siellä kirjoittaja oli neulonut villapaidan. Eli voisin siis sanoa, että ohjeita tuli sieltä ja täältä ja tuolta ja sieltä. :D En ole koskaan oppinut pyöröpuikkojen kanssa neulomaan niin neuloin tämän ihan perinteisesti ensin takakappaleen, sitten etukappaleen ja lopuksi hihat. Helpommalla pääsee jos neuloo pyörönä etu- ja takakappaletta tai niin ainakin kuvittelen. 

Tykkään vähän tämmöisesti raffimmasta, reikäisemmästä ja huolettomasta lookista enkä halunnut että neule on tiptop juhliin. Tällainen siitä sitten tuli:

Olisi pitänyt varmaan pistää silmukoita, langan menekkiä yms ylös sillä enhän mä niitä enää muista. Neule näyttää kuvassa aika reilulta ja sitä se onkin. Tykkään siitä että sen voi laittaa tiukkojen housujen kaveriksi ja se on löysähkö päällä. Sanoisin, että neule on mulle just sopiva näin ja juuri täydellisen pituinen. Kovin pitkä se ei ole, mutta osuu hieman vyön alle tms. Lankana käytin Adlibriksen omaa alpaca-lankaa ja värinä on dusty pink. Tykkään niin tosta väristä. Väri on ihan mun lemppari! Se on vähän sellainen harmaa, jossa hitusen pinkkiä. Lankaa sinänsä en ehkä suosittele, sillä se ei välttämättä ole mitenkään pehmeätä. En sanoisi, että tämä on kova neule, mutta vähän sellainen ei-liian-pehmeä. Melkeinpä voisi jo odottaa syksyä, että voisi kääriytyä neuleisiin. Ja mitä parempaa, omatekemään neuleeseen! Neuloin neuleen kaksinkertaisella langalla jotta siitä tuli sellainen paksumman näköinen. Tosin tähän meni sitten tuplasti enemmän lankaa, olisikohan mennyt jotain 500-600 grammaa. Resorit tein kaksi oikein kaksi nurin periaatteella ja päädyin samanlaiseen kaula-aukkoon. Mulla meni aikaan tähän ehkä joku parisen viikkoa. Tähän täytyy nyt laskea sitten se aika, jolloin oikeasti pääsin neulomaan: yleensä päivässä joku puolisen tuntia tai joskus jopa tunti. En pitänyt mitään kirjaa, niin siksi vaikeampi sanoa. Mutta yllättävän nopeasti tämä syntyi. Jos haluaa nopeaa ja helppoa, niin suosittelen isoja puikkoja ja paksua lankaa tai sitten kahdella langalla.

Ihan hirveen iso neulomiskuume on taas: mietin jo että alanko tekemään toista neuletta :D Tähän jää oikeasti koukkuun. Perjantaina hain adlibrikseltä paketin (hups!) nekin langat odottelee tuolla nurkassa. Hirveesti mielessä ideoita, mitä haluaisi tehdä seuraavaksi. Purin jo yhden toisen neuleen, koska en jaksa sitä neuloa ja haluaisinkin siitä langasta tehdä jotain nopeampaa ja helpompaa :D 

Joten, todellakin kuullaan ehkä taas pian kun puikot ovat päästetty heilumaan!

Pipoja pipoja

Olen enemmän kutoja/neuloja/virkkaaja -ihminen kuin ompeluihminen. Tosin kerran tai kaksi kertaa vuodessa tulee ompelufiilis kun saan päähäni jotain kivaa ideaa. Tällä kertaa se fiilis tuli viime viikolla ja sitä piti sitten lähteä Eurokankaaseen ostamaan kankaita. Sain nimittäin päähäni, että haluan tehdä vauvalle taaperolle kevätpipon. Koska en ole mikään superhyvä ompelija, niin piti googlettaa yksi ilta vähän ohjeita ja vinkkejä. Netti kyllä vilisi trikoopipon ohjeita, mutta mulle ne eivät kyllä ihan auenneet. Siitä huolimatta päätin kuitenkin marssia sinne Eurokankaaseen. Muutama kymmenen euroa köyhempänä aloin suunnitella pipoa. En voi julkaista tässä ohjetta, koska yksinkertaisesti en löytänyt sellaista helppoa. Mutta vinkkinä voin kyllä antaa youtuben ja googlen. Jos minä pärjäsin niiden avulla, niin varmasti muutkin pärjäävät. Sen sanon vielä, että tein kyllä ensin harjoituskappaleen, koska no, a) en ole se superompelija b) tein kaksi kertaa saman virheen :D 

Mutta kuten muissakin asioissa, tässäkin, harjoitus tekee mestarin. Äsken tein vielä yhden pipon :D Nyt niitä pipoja on tehty neljä kappaletta ja haaveilen tumpuistakin :D

Nämä pipot eivät ole mitään mestariteoksia, mutta ajaa asiansa kyllä. Onneksi taaperot eivät ole kovin ronkeleita :D Yhtä pipoa on jo viime viikon ihanilla kevätkeleillä käytettykin ja uskon että muitakin tulee käytettyä. Suomen kesä on yleensä aika viileäkin, niin luulenpa että näitä tulee käytettyä kesälläkin.

Yritin tehdä kyllä hieman isompiakin, jotta syksyllekin olisi muutama tai edes yksi. Vielä en siinä kovin onnistunut :D Yhdestä tuli vähän isompi ja se saattaa mennä vielä syksylläkin. Ompelu on kyllä ihanan terapeuttista puuhaa, tuli tunne että voisi tehdä kaikkea muutakin kivaa :D Harmi vaan että en ole mikään superompelija niin ei kovin moninmutkaiset onnistu. Jos saisin jonkin taidon valita, niin se olisi varmastikin ompeleminen. Olisi niin ihanaa ommella taaperollekin vaatteita ja itsellekin joku kiva hame tai mekko. Oon aina ihan fiilikissä kangaskaupoillakin, kankaat ovat niin ihania hypisteltäviä.

Yhteen pipoon meni aikaa ehkä noin 15 minuuttia joten tää oli kyllä ihan nopea ja helppo työ. Ja ennen kaikkea uniikkia ja tulee varmasti käyttöön. Näitä olisi kiva tehdä myös vauvalahjaksi. Itsetehty on aina niin kiva lahja. Tosiaan haaveilen niistä tumpuistakin, mutta mutta saas nähä :D

Kahden palan poncho

Hui, kuukausi mennyt edellisestä päivityksestä. No mutta kyllä tässä tuntuukin että siitä on aikaa ja ihana päästä esittelemään taas yhtä tekelettä. Tämä oli mielessä vain pienen hetken kunnes tartuin puikkoihin ja lähdin kohti päämäärää :D Novitan sivuilta kurkkasin pikkasin ohjetta, mutta suhteellisen iisisti tuli tehtyä lähes ilman ohjetta. Poncho on siis niin helppo ettei siihen mitään ohjetta edes tarvitse ja onnistuu varmasti aloittelijaltakin. 

Kyseessä on siis kahden palan poncho. Ihan superhelppo tehdä ja aikaa meni todella vähäsen. Mitäköhän mä olisin neulonut, ehkä viikon verran niin oli jo valmista. Neulotaan siis kaksi samanlaista palaa ja yhdistetään reunat. Ohjetta kannattaa vilkuilla Novitan sivuilta, sillä siellä on kuvallinen ohje tuosta palojen yhdistämisestä. Itsekin siinä kohtaan katselin ohjetta. Lankana käytin jämiä Novita Storysta ja ihan kesäponcho tämä ei ole. Lanka on sen verran paksua mutta täydellinen syksyyn tai talveen. Ensi syksyä siis odotellessa :D 

Lankaa meni ehkä 2-3 kerää, eli suhteellisen vähäsen. Olisi pitänyt ottaa kuva poncho päällä niin siitä hahmottaisi enemmän. Kuvat eivät anna nyt oikeutta ponchon ihanuudelle. Tästähän voisi neuloa myös kesäversion hieman kevyemmästä langasta. Itse neuloin siis helmineuletta koko ponchon. Eli siis yksi oikein yksi nurin ja nurjalla kerroksella toisin päin eli oikeat nurin ja nurjat oikein. Saikohan tästä selkoa... ? :D No mutta google kertoo tarkemmin millainen on helmineule. 

Mulla on ihan hirveä neuloosi mutta en vaan keksi nyt sellaista välityötä. Odottelen nimittäin lankoja adlibriksestä ja ajattelin niistä tehdä villapaitaa tai mekkoa. Ihastuin nimittäin erään bloggaajan villapaitoihin ja pakkohan sellainen olisi tehtävä. Ihanaa tämä ketjureaktio, pakko tehdä ne joista lukee :D Tässä samalla sain toki valmiiksi myös erään keskeneräisen työn ja ajattelin sen esitellä seuraavaksi. Kuvat pitäisi vielä ottaa sitä varten. Pitäisi varmaan tehdä listaa, mitä tekee mieli neuloa, koska sen verran suuri tämänhetkinen neuloosi on. Tekis mieli neuloa vaikka mitä. Eilen pengoin jo lankavarastoni, mutta ei siellä oikein ollut mitään sellaista josta saisin aikaa neuletta ja mekkoa. Pitäisi keksi nyt joku nopea ja helppo välipalatyö mutta pää lyö tyhjää.

Virkattu pipo

Mähän oon ihan liekeissä tän blogin ja käsitöiden kanssa. Viikonloppuna tuli myös pääteltyä eräs pipo. Mikä siinä on muuten, että päätteleminen kestää aina ihan hirveästi?! No tulipahan tehtyä vihdoin ja nythän ne pipokelit vasta onkin! Pipon ohje on Lammin Ilo blogista. Viime vuoden lopussa eräässä facebookin virkkausryhmässä piposta tuli suorastaan hittipipo, kun kaikki ihmiset virkkasi niitä. Minäkin toki muiden muassa. Yhteensä taisin tehdä näitä pipoja 4 kpl. Tämä oli ensimmäinen ja ajatushan oli tehdä joululahjoiksi lapsille niitä. Tästä tuli kuitenkin aikuisen kokoinen ja jätin sen itselleni. 

Kuva ei kyllä nyt anna oikeutta tälle pipolle. Olisin halunnut kuvata sen päässä, mutta koska kuvaaja puuttui niin täytyy mennä näillä kuvilla, joita sai. En enää kyllä muista että kuinka paljon silmukoita käytin tai pituutta. Lankana oli kuitenkin Prismasta ostettu Red heart -lanka. Ihanan pehmeä ja sopivan paksu. Koukku oli muistaakseni 5 tai 6. Näitä tuli tosiaan virkattua suhteellisen nopeasti kun oli paksu lanka.

Tässä kuvassa väri näyttää vähän vaaleammalta, mutta johtunee valaistuksesta. Jännä miten paljon valaistus voikaan tehdä. Koska tämä oli eka pipo, jonka tein, niin tää on kyllä todellinen harjoittelukappale. Sen huomaa ehkä kuvistakin, nimittäin tuo pipon yhdistäminen kannattaa tehdä niin, että yhdistää sen nurjalta puolelta. Pipo kannattaa kääntää ja sitten yhdistää. Tulee mielestäni siistimmän näköinen. Tupsun teossakin on itsellä vielä petraamisen varaa. Tilasin ebaysta sellaisen tupsuntekolaitteen ja melkeinpä niitä tupsuja tekisi kuitenkin vanhalla kaavalla perinteisesti ilman laitetta. No harjoitus tehköön tässäkin asiassa mestarin. 

Näitä pipoja oli kyllä todella kiva virkata. Nyt jos olisi menossa suomi100 -kampanja vastasyntyneille, niin tekisin varmaan tällä ohjeella pipoja. Nyt onkin neulomisbuumi menossa ja koukut ovat hetken syrjässä, mutta ehkä taas jossain vaiheessa otan koukutkin esille. Ainakin pari keskeneräistä virkkuutyötä olisi saatava valmiiksi jossain vaiheessa.Eli näihin talvisiin tunnelmiin tällä kertaa.

Helppo vauvan palmikkopeitto

Viikonloppuna sain jo ensimmäisen työn valmiiksi. Tai niitä töitähän on tällä hetkellä kesken ainakin neljä, että en tiedä, mikä näistä nyt on ensimmäinen. :D Mutta valmiiksi tuli siis vauvan peitto. Idea lähti siitä, kun vuoden alussa alkoi tulla enemmän pakkasta, ja halusin jonkin paksun peiton vauvalle rattaisiin. Yhtään en kiistä lämpöpussin korvaamattomuutta, mutta en halunnut kuitenkaan tuhlata useampaa kymppiä niihin. Lämpöpussit ovat muuten yllättävän kalliita, vaikka varmaankin hintansa väärtejä. Toiseksi halusin neuloa pitkästä aikaa jotakin helppoa ja rentouttavaa. Ei siis mitään sellaista, jossa joudun ohjetta vilkuilemaan joka sekuntti vaan todella helppoa. Vauvan peittoja on tullut neulottua aikoinaan hyvinkin paljon, ja nyt halusin siihen jotain twistia. Silloin muistin palmikot. Pienen googlettelun ja muistin virkityksen jälkeen palmikon teko on helppoa ja päätin, että peittoon tulee kaksi palmikkoa. Ohje on siis ihan päästä keksitty ja mitat muokkaantui hieman rattaiden mukaan. Halusin, että peitto on suunnilleen yhtä leveä kuin rattaatkin tai ettei sitä peittoa tarvitse kääntää leveyssuunnassa. Pituudessa peiton saa käännettyä puolittain, jonka totesin hyväksi. Saa helposti peiton käännettyä kun laittaa sen puoliksi. 

Peiton mitat on leveys noin 67 cm ja pituus noin 74 cm. 

Yksi asia, jossa on itsellä vielä todella paljon parantamisen varaa tämän blogin suhteen. Nimittäin kuvaaminen ja kuvat. Valokuvaus on tavistasolla kyllä tuttua, mutta ei mitenkään blogitasolla. Joten antakaa anteeksi vielä huonot kuvat. 

Sitten siihen ohjeeseen. Silmukoita loin muistaakseni noin 80 ja lankana oli Novitan Story. Halusin paksuhkon peiton ja tuo lanka osoittautui hyväksi paksuudeltaan. Puikot oli muistaakseni 6. Hyvä puoli näissä paksuissa langoissa on, että työt tulevat valmiiksi alta aikayksikön. Niin nopeita ne on neuloa! Peittoon meni aika lailla tasan kolme kerää. Pitsineuletta (1n 1o 1n) neuloin reunoihin sekä ja alussa että lopussa. Alussa ja lopussa neuloin muistaakseni 3 - 5 kerrosta. Pitsineuleen jälkeen tuli oikeita silmukoita 10. Koska palmikot erottuvat paremmin nurjilta silmukoilta niin niitä tuli 6 n. Palmikot ovat kahdeksan silmukan mittaisia (neljä x neljä). Keskellä on 20 silmukkaa oikein. Tajusikohan kukaan tästä ohjeesta mitään? Kaikki lähti itsellä suunnittelusta. Ensin päätin silmukkamäärän ja jaoin reunasilmukoihin ja palmikoihin ja loput silmukat keskellä. Pitsineulesilmukat eivät ole muuten mukana kokonaissilmukkamäärässä. 

Peiton saa näyttävämmän näköiseksi, jos sitä vähän höyryttää ja pingottaa niin se ei käpristy. Itse en sitä tehnyt, sillä nappasin vaan kuvat kun peitto oli valmis. Peitto tulee heti käyttöön, kun lähdemme ulos ja katsotaan mitä pikkukaveri on siitä mieltä. Uskon, että se kyllä lämmittää, sillä lanka on paksu ja kaksinkertaisena se on todella lämmin. Ainakin mulla on reidet nyt todella lämpimät, kun peitto on ollut sylissä, kun kirjoitin tätä ohjetta. Kokonaisuudessaan tää oli todella helppo ja sellainen välipalatyö. Aikaa mulla meni varmaan about viikko tai vähän yli. Tein aina vähän silloin tällöin joka päivä. Ajatukset narikkaan ja neulomaan! Mitähän sitä sitten seuraavaksi... ?