Helmikuun kulutuspäiväkirja: kuinka paljon neuloin?

Olemme jälleen taas kuukauden vaihtumiskohdassa ja vuorossa on helmikuun kulutuspäiväkirjaa. Kaiken kaikkiaan helmikuu oli kyllä jollain tasolla sekava. Sekavia ajatuksia, sekalaisia tunteita, erilaisia käsitöiden aloituksia, ajatuksissa vaeltelua ja kaikkea niiden väliltä. Valmiiden töiden osalta helmikuu näyttää oikeastaan pelkkää sukkaa. Helmikuussa ei tullut valmiiksi muuta kuin sukkia. Mutta onneksi sentään helmikuun paras anti on sen monipuolisuus. On kirjoneuletta, valepalmikkoa, jämälankasukkaa, ja paljon muuta. 

Ostetut langat:

Janne-lanka: 200 g

Novitan pusupussi:750 g

Yhteensä: 950 g

Valmistuneet työt: 

Lilat lapsen kirjoneulesukat: 46 g

Pinkki-harmaat kirjoneulesukat: 51 g

Puna-valkoiset kirjoneulesukat: 72 g

February villasukat: 98 g

Multiraitasukat: 103 g

Aikuisen jämälankasukat: 100 g

Oranssit sukat: 98 g

Vauvan valepalmikkosukat: 28 g
Maaliskuun sukkapari: 118 g

Yhteensä: 714 g

Ei tämä nyt mitenkään huonolta näytä valmistuvien töiden kannalta. Niin paljon erilaisia valmistuneita sukkia. Helmikuuta kuvaa monipuolisuus ja uuden oppiminen, vaikka tuntuu, että olisin tehnyt vain sukkia. Pinnan alla on kuitenkin niin paljon enemmän. Piti muuten oikein käydä katsomassa täällä että mitä odotin helmikuulta. Odotin helmikuulta pienempiä valmistuneita töitä, ja no, ehkä sukat voidaan laskea siihen kategoriaan. Odotin myös uusia asioita, ja niitähän sitten tuli mm. kirjoneuleen muodossa.

Maaliskuulta odotan asioiden tasaantumista ja asioiden etenemistä. Maaliskuulle olisi kiva saada jokin pidempikestoinen työ, jota voisi työstää aina, kun siltä tuntuu, eikä tarvitsisi niin paljon miettiä uuden oppimista. Neulebingorukseja olisi kiva myös saada, sillä nyt ei ole hetkeen tullut sinne mitään. Maaliskuulta odotan myös keväisiä värejä ja niiden toteutuksia. Toivon, että maaliskuu jatkuu myös hyvin ex tempore asioiden osalta.Toivon myös, että saan valmiiksi jotain muita kuin sukkia. Myös jokin uusi pitkään haaveissa ollut juttu olisi kiva aloittaa.

Mitä sinä odotat maaliskuulta?

Ps: Ensi viikolla on ainakin luvassa omia kokemuksia yhteisneulonnoista, appelsiinisukkia sekä jotain muuta ex temporea!  

Kirjavinkit: Helmikuun luetut kirjat

Nyt on vuorossa helmikuun kirjakooste. Kirjat ovat kyllä itselleni tärkeitä, ja olen aina tykännyt lukemisesta. Haluan kyllä ehdottomasti jatkaa tätä kuukausittaista perinnettä ja kertoa teille varteenotettavista kirjoista. Jossain vaiheessa harkitsin äänikirjapalvelusta luopumista, ja onhan se kallis, mutta ainakin vielä haluan jatkaa ehdottomasti. Toivottavasti tekin tykkäätte näistä kirjavinkeistä! Itse olen bongannut helmikuussa aika erilaisista paikoista kirjavinkkejä ja laittanut niitä saman tien kuunteluun ja osasyynä siksi haluan kertoa näitä kirjavinkkejä myös eteenpäin. Vaikka helmikuu on lyhyt kuukausi, niin sain kuitenkin luettua peräti viisi kirjaa.

Kuvan kirjaa ei ole vielä luettu ja sen bongasin paikallisen kirjaston saa ottaa -hyllystä. Kuvan herkut saatu uutuusnäytteinä pandalta.

Perttu Pölönen: Tulevaisuuden lukujärjestys

Tämän kirjan aloitin kyllä jo tammikuussa, mutta nyt helmikuussa sain sen vasta loppuun. Kirja tuli esille suosituksia / muut lukevat -kategoriassa Bookbeatissa ja hetken mielijohteesta valitsin sen. Ja hyvä että valitsin! Kirja on älyttömän hyvä ja erilainen. Jos siis koet eläväsi tällä hetkellä tylsää kautta, niin lueppa/kuunteleppa tämä kirja niin veikkaan, että kohta elämässäsi riittää tarinoita kerrottavaksi ;) No pointtina ehkä se, että meidän pitäisi enemmän tehdä ex tempore asioita, koska parhaimmat tarinat syntyvät aina ex temporeesti. En ollut aikaisemmin kuullut koko kirjailijasta, mutta onpahan Perttu saanut jo aikaiseksi paljon. Ja muuten, Perttu lukee koko kirjan itse, siitä aina plussaa! Mietin pitkään, että mitä kirjoittaisin tästä kirjasta, sillä jotenkin tämän kirjan hyvyys veti myös sanattomaksi. Kirjassa on jotenkin niin paljon hyviä oivalluksia, joita ei ole vain itse oivaltanut, että se vetää sanattomaksi. Tästä kirjasta kyllä täydet 5/5, sillä tämä vain yksinkertaisesti oli paras tähän mennessä. Kirja ei myöskään ole pituudella pilattu, eli muistaakseni reilut 5 h ja taisin kuunnella tämän parissa viikossa. Niin paljon hyvää asiaa mahtui tähän reiluun viiteen tuntiin ja tämä on niitä kirjoja, joita voisin lukea/kuunnella uudestaan. Ja ai niin, jokaisen jaottelun jälkeen on aina ns. kotiläksyt eli ajateltavaa/tekemistä. Niin erilainen, niin hyvä. Vähän tekisi mieli lainata Kismetiä, eli niin hyvä ettei sanotuksi saa. 

Arvosana: 5/5


Karita Tykkä: Hyvä elämä

Tämä Karitan kirja on jo ollut pidempään lukulistalla, mutta nyt vasta sain sen luettua. Olen aika paljon lukenut nyt näitä hyvän olon kirjoja / self help -kirjoja, ja kaikissa varmaan niissä on samantapaisia juttuja. Silti niissä ne samantapaiset jutut ovat aina hieman eri näkökulmasta (kirjoittajan näkökulmasta) eivätkä ne tismalleen samanlaisia ole siltikään. Lisäksi Karitan ääni on kyllä niin miellyttävää kuunneltavaa, että se jos mikä, niin rauhoittaa viimeistään. Osa jutuista näissä hyvinvointikirjoissa toistuvat, mutta itse sain kyllä hyvin paljon irti kirjasta.  Ja onhan se niin, että kun tarpeeksi monta kertaa toistaa asioita, niin ne uskotaan ;) Kirja oli todella kattava ja sen huomasi jo pituudessa, sillä kirja taisi olla lähemmäs 12 h pitkä. Sen kuuntelu kyllä kestää hieman, mutta onneksi on tosiaan nopeutus -vaihtoehto ;) Kirjassa Karita käy läpi aika kokonaisvaltaisesti asioita ja siinä on mm. meditaatiovinkkejä, aarrekarttavinkkejä ja vaikka mitä. Tykkäsin kyllä kirjasta, vaikka sen aloitus minulla kesti. Suosittelisin varaamaan aikaa tälle kirjalle ja rauhallisia hetkiä, kun sitä lukee tai kuuntelee. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, sillä kirjassa käydään läpi onnellisuutta, kiitollisuutta, omaa kehoa, kauneutta, terveyttä, ravintoa, ruokaa ja pitkälti siis kaikkea, mikä liittyy ihmisen hyvinvointiin. Kirja myös opettaa meitä hölläämään asioita, jotta emme olisi liian tuomitsevaisia omaa itseämme kohtaan. Esimerkiksi turha tuomita jos et jaksanut koko kympin lenkkiä, kiitä itseäsi siitä että lähdit lenkille. Tai turha soimata itseäsi, jos söit suklaapalan; kiitä itseäsi ettet syönyt koko levyä tai jos söit koko levyn, niin kiitä ettet syönyt kahta levyä. :D

Arvosana: 4/5

Gary John Bishop: Unfu*k yourself 

En muista, että mistä bongasin tämän kirjavinkin, mutta jälleen kerran taas ihan paras kirja ajankäyttöön, itsensä löytämiseen, onnellisuuteen, tehokkuuteen ja vaikka minne. Latasin tämän samantien englanniksi ja suomeksi, ja tällä kertaa sain sen luettua ensimmäisenä suomeksi. Kirjan saattaa kuunnella/lukea parissa päivässä, sillä se on vain reilut kolme tuntia pitkä. Itsellä taisi mennä reilu viikko. Aion myös kuunnella tämän englanniksi ihan vain kielitaidon parantamisen kannalta. En ikinä malttanut lopettaa kirjan kuuntelua, sillä siinä oli todella hyviä pointteja, mitkä pistivät ajattelemaan enemmän ja tahdoin kuunnella koko ajan vain lisää ja lisää. Kirja ei keskity siihen, että positiivisuus tuottaa positiivisuutta vaan oikeastaan siihen, että toimi, äläkä mieti. Kokeile vaikka itsekin, että ala käyttää teen -verbimuotoja eikä aion tehdä. Aion tehdä nimittäin kertoo sen, että et koskaan tee sitä, mutta kun kerrot, että teen tänään, niin teet varmasti :D Tämä nyt oli konkreettinen esimerkki kirjasta. Kirjassa painotetaan sitä, että älä odota oikeaa fiilistä jonkin asian tekemiseen, vaan ala tekemään töitä, jotta se asia toteutuu. Ihan superhyvä kirja siihen, jos mietit suurempaa juttua elämässäsi, etkä oikein tiedä mitä tekisit. Uskon, että tästä kirjasta saat työkaluja siihen! Toki monet asiat ovat monien tekijöiden summia, eikä aina niin yksinkertaista, mutta kirjojen tarkoitushan on motivoida ihmisiä! Itse ainakin sain hurjasti motivaatiota tiettyihin asioihin!

Arvosana: 5/5


Anssi Kiviranta, Matias Mäenpää: EXIT

Alussa sanoin, että bongasin kirjavinkkejä helmikuussa aika erilaisista paikoista, niin tämän kirjan bongasin ex-työkaverin instagramista ja ensimmäinen ajatus oli, että tämän haluan lukea heti. Kun jotain saan päähäni, niin teen sen myös heti. Ja niinpä aloin lukea tätä kirjaa ihan asap! Tämä kirja siis kertoo 15 erilaista tarinaa menestyjistä. Kaikki tarina olivat ihan supermielenkiintoisia ja kirjassa on siis mm. Hoplopin, Eeva Kovasen, Jungle Juice Barin omistajien tarinat. Kirjassa kerrotaan, kuinka ovat päätyneet perustamaan yritykset ja kuinka ovat myös luopuneet niistä eli siitä nimi EXIT. Jokaisen henkilön motto myös kerrottiin, ja minusta se oli ihan supermielenkiintoista kuulla, sillä motto kertoo aina jotain ihmisestä. Melkeinpä jo odotin aina tarinan alussa, että mikähän tämän ihmisen motto on. Musta tuntuu, että vuosi 2020 on kirjojen vuosi, sillä olen niin innostunut kaikista kirjoista ja siksi niitä bongailenkin milloin mistäkin.

Arvosana: 4/5

Veera Vaahtera: Vedet silmissä

Tämän kirjan taisin bongata Bookbeatin uutuuksista tai sitten suositelluista. Tammikuussa olin toki lukenut kirjailijan aiemman teoksen ja pitänyt sitä ihan ookoona. En tiedä, mistä johtui, mutta kirjaan pääsin sisälle oikeastaan vasta puolivälin aikoihin. Joko kirjassa oli liikaa henkilöitä tai jotain muuta, mutta alussa se tuntui vähän sekavalta. Enkä siksi päässyt siihen oikein sisään. Ei tämä huono kirja ollut, juuri sopiva romaani vaihteeksi ja tulen varmasti lukemaan kirjailijan muitakin teoksia. Tykkään välillä lukea sellaisia aivot narikkaan -kirjoja. Vaikka viime aikoina olen lukenut enemmän kaikkia tietokirjoja tai self help -kirjoja tai vastaavia, niin minulla on silti sydämessä aina paikka romaaneille. Niitä on vain niin kiva lukea. Viime ja tässä kuussa olen aina säännöllisin väliajoin ladannut romaanejakin ja se vain kertoo siitä, että tulen lukemaan niitä jatkossakin. Minulla kesti jonkin aikaa tajuta, että kirja kertoi stand upista ja mietin pitkään kirjan nimeäkin. Kirjassa on myös sopivassa suhteessa rakkautta, seurustelua, ystävyyttä sekä myös niitä traagisiakin kokemuksia. 

Arvosana: 3/5.

Olen enemmän kuin tyytyväinen helmikuun kirjasaldoon, kirjoja tuli kuitenkin luettua peräti viisi kappaletta, vaikka helmikuu on lyhyempi kuukausi. Kaikki kirjat olivat ihan supermielenkiintoisia ja erilaisia (!!!) ja minusta kaikista kirjoista voi aina oppia jotakin. Tässä kuussa tuli kyllä luettua kaikenlaisia kirjoja, ja sinne mahtui yksi romaanikin. Välillä kaikkien elämäntaito-oppien lisäksi on kiva lukea romaaneja, niissä rentoutuu ihan eri tavalla kuin muissa. Niinpä monipuolinen kirjamaku on ihan best. En osaa ikinä sanoa, että minkälainen kirjan lukija olen, sillä luen niin paljon erilaisia kirjoja. Kirjoissakin menen vähän go with the flow fiiliksellä ja luen sellaisia kirjoja, joita sinä hetkenä tekee mieli lukea. Parhainta kirjaa on mahdotonta sanoa, sillä oikeastaan niitä parhaimpia kirjoja oli 4 tässä kuussa.


Mitä sinä luit helmikuussa? Ja kerro kirjavinkkisi kommenttiboksiin!


 

Puikkoperjantai: helmikuun vikat käsityökuulumiset

Apua, onko nyt jo helmikuun vika perjantai, ajattelin aamulla. Mutta niin se vain on. Helmikuu meni ihan hurjan nopeasti, samalla tapaa kun aina joulukuukin. Tällä hetkellä tuntuu, että helmikuussa on tehnyt kaikkea ja paljon. Ehkä tämä neulomisten erilaisuus tuntuu, että olisi tehnyt paljon. Viimein olen saanut takaisin myös villapaitainspiksen. Tai ei se nyt mitenkään kateissa ollut, mutta alku uusissa töissä on aina jotenkin hankalaa ja vielä hankalampaa se on vissiin, kun tekee omilla ohjeilla ts. ei ohjetta lainkaan :D

Helmikuussa oli kyllä paljon erilaisia ideoita, mutta ehkä harvempi niistä ideoista pääsi toteutukseen asti. Jollain tasolla helmikuu tuntuu hieman sekavalta. On tehnyt kirjoneuletta, villapaitaa, jämälankaprojekteja yms. Päätin myös helmikuussa osallistua kahteen kal-tyyppiseen yhteisneulontaan, ja en ole kovin paljon osallistunut yhteisneulonnoista. Odotan, että pääsen kirjoittamaan näistä lisää piakkoin! Jollain tasolla tällä viikolla on myös vaivannut hieman kirjoitusblokki tai ehkä se on vaan sitä, kun on ollut niin paljon kaikkea muuta, niin ei ole sitten saanut aikaiseksi kirjoitettua tänne pahemmin mitään. Nyt ymmärrän, jos kirjailijat kärsivät valkoisen paperin syndroomista sun muista blokeista, vaikka en nyt itseäni vertaa kuitenkaan mihinkään kirjailijaan :D

Tällä hetkellä on n. 4 työtä kesken. Olen kaivannut tällä viikolla oikeastaan vain sellaista aivot narikkaan -neulomista, ja siksi olen tehnyt ehkä pelkästään vain villapaitaa. Olen myös aloittanut tuubihuivin #mutkumähaluunkal:n seurauksena :D Lisäksi haluaisin aloittaa jo huhtikuun sukkia, mutta en oikein osaa päättää, että millaiset tekisin. Mieleni haluaisi aloittaa Nallesta, mutta kädet menevät kohti Isoveli -keriä :D Kummatkin ovat kyllä keväisiä värejä, mutta Nalle olisi itselleni haasteellisempi ja haluaisin haastaa itseäni (sekä kaapissa on turhan monta Nallekerää, niin ne olisi hyvä kuluttaa pois :D ) Lisäksi olen myös piirrellyt jälleen kerran kirjoneulekuvioita. Voisin toki myös tehdä sen ensimmäisen kirjoneulesukan valmiiksi ennen uuden haaveilua, mutta pientä yhden sukan syndroomaa on havaittavissa.

Mitä sinun helmikuuhun on kuulunut? Odotatko jo innolla maaliskuuta? 

PS: Viikonloppuna on luvassa ainakin helmikuun kulutusraporttia ja kuinka paljon todellisuudessa sittten neuloin. 

Päivän polttava kysymys: kutoa vai neuloa?

Tämä postausidea lähti, kun selasin blogiani kauas taaksepäin ja löysin tällaisen luonnoksista. Nimittäin käsityöpiireissäkin mielipiteet jakautuvat monien eri asioiden suhteen. Nimittäin termi kutoa ja neuloa. Monet tykkäävät sanoa kutoa ja toiset taas neuloa. Mistä tämä sitten johtuu ja kumpaa itse tykkään käyttää?

Minä käytän molempia termejä. Saatan sanoa ensin, että kudoin eilen illalla seuraavana saatan käyttää termiä neuloa.  Eli itselläni ei ole sinänsä mitään vakiosanaa tai suosikkia. Aikaisemmin käytin kyllä kuitenkin enemmän sanaa kutoa, mutta nnyt saatan käyttää enemmän sanaa neuloa. En tiedä, mistä muutos on johtunut, ehkä siitä, että tuntuu, että enemmistö käyttää sanaa neuloa? Ja siten on ehkä helpompi tarttua itsekin siihen sanaan.

Kodin Kuvalehti kertoo täällä, että mistä moiset termit ovat lähteneet. Jo vuodesta 1800 alkaen käsityöopetuksessa on kuulemma opetettu, että neuloa kun on silloin kun vaate valmistetaan puikoilla ja kutominen liittyy kuulemma kangaspuilla kutomiseen. Murrekin tässä ratkaisee; vaikuttaa siltä, että karkeasti Suomen länsipuoli jakautuu kutomiseen ja itäpuoli neulomiseen. Rajaviivahan on tietenkin häilyvä, ettei sitä voida ihan suoraan jakaa. Tämänkään perusteella en osaa sanoa, että kumpaa minun pitäisi käyttää. Todennäköisesti syntymäpaikkakuntani kääntyisi kutomisen puoleen. Kieltämättä nyt kun tässä alkaa pohtia sanojen merkitystä, niin kutominen kuulostaa ehkä luontevammalta itselle. Ja neulomisesta tulee mieleen koneompelu ja ompelukoneen neula. Toisaalta kutomisesta tulee mieleen kangaspuilla kutominen.

Suomen kielen lautakunta ja Kielitoimisto ovat sitä mieltä, että villasukkaa voidaan sekä kutoa että neuloa ja harrastepiireissä voidaan siis käyttää kumpaakin termiä. Ammattikäytössä pitäisi kuulemma käyttää neuloa. No oli se sitten niin tai näin, niin minusta sillä ei nyt pitäisi olla suurta väliä kumpaa käyttää. Pääasia, että puikot kilisevat ja taidetta syntyy :D

Miten on; kumpaa termiä sinä käytät?

Äitiyttä, käsitöitä, luovuutta - sitä sun tätä = elämä

Siinä, missä ennen haettiin inspiraatiota käsityökirjoista ja -lehdistä, niin digitaalisuus on tuonut meille uusia inspiraation lähteitä. Olen aiemminkin maininnut Pinterestistä ja siitä, kuinka inspiroiva se on ja myös siitä, kuinka paljon siellä saa aikaa vietettyä. Viime aikoina onneksi (tai epäonnekseni :D) en ole viettänyt aikaa siellä niin paljon, mutta olen kuitenkin inspiroitunut muista asioista.

Kuten esimerkiksi tästä Sormustin-blogin kirjoituksesta. Huomasin, kuinka nyökkäilin lukiessani ja ajattelin, että juuri näinhän se on minullakin. Anni kirjoitti jotenkin niin samaistuttavasti äitiydestä ja sen monista eri tunteista. Tarvitsen ja kaipaan omaa aikaa suhteellisen paljon. Yleensä omalla ajallani mm. käyn juoksemassa, teen käsitöitä ja no, yleisesti vaan saatan olla ja ihmetellä tekemättä mitään. Pinterest on oma haaveiden paikkani <3. Käsityöt ovat tulleet entistä enemmän tärkeiksi lapsen saamisen jälkeen. Olen kyllä aina tehnyt käsitöitä, mutta viime vuosina olen suorastaan hurahtanut niihin. Milloin haaveilen itse ompelemista vaatteista, milloin uudesta hienosta sukkaparista. Koska en ole niin ompelijaihminen, niin yleensä pistän puikoille näitä villaisia haaveita. 

Käsityöt ovat myös yksi terapian muoto. Niissä rentoutuu, niissä näkee oman käden jälkensä ja niiden kautta pääsee toteuttamaan itseänsä eikä välttämättä mieti kaikkia muita maailman murheita sillä aikaa, kun työstää omaa projektia. Eli siis erittäin hyvä terapian muoto! Käsitöissä myös tulee oma luovuus esille, enkä muuten ole koskaan pitänyt itseäni kovin luovana ihmisenä. Mutta nyt viime vuosien aikana olenkin ajatellut, etten ole ehkä löytänyt oikeaa luovuuden muotoa. Luovuudesta tulee yleensä mieleen taiteet, taulut, maalaaminen tai muita vastaavia asioista. Tai näin ainakin itselleni tulee ne mieleen luovuudesta. Mutta siinä missä vaikkapa taulun maalaaminen on luovaa puuhaa, niin luovuutta on myös vaikkapa sukan neulominen. 

Josta päästäänkin aasin siltana siihen, että tällä viikolla olen löytänyt itseni suunnittelemasta kirjoneuletta. Asia, jota en olisi ikinä uskonut itsestäni. Käsitöistä voit myös siis löytää uuden ulottuvuuden itsestäsi. Tammikuusta lähtien olen piirtänyt ruutupaperille kirjoneulekuvioita, mutta en ole aina ollut kaikkiin piirroksiini tyytyväinen enkä ole ottanut niitä toteutukseen. Kunnes nyt tällä viikolla vain päätin, että nyt alan vain kokeilla omaa piirrostani neuletyössä. Ei ole muuten mikään niin parempaa kuin nähdä oma piirros valmiissa tai puolivalmiissa työssä. <3

Kuvassa näkyvä sukka ei kuitenkaan ole se itse suunnittelemani kirjoneule.

Uskon tällä hetkellä siihen, että kaikki tapahtuu hyvästä syystä. Tai kaikelle on tarkoituksensa. Välillä sitä on vaikea nähdä, koska olemme liian lähellä siinä tilanteessa. Uskon, että tällä viikolla minun oli tarkoitus aloittaa kirjoneuleen kokeileminen. Se varmaan johtui Novitan pakettihyllytyshässäkästä. Odotin sitä niin kuumeisesti jo viime viikolla ja kun sitä ei vielä maanantainakaan ollut minulla niin aloitin kirjoneulekokeilut. Nimittäin olisin halunnut tehdä lankojen esittelypostauksen, (jonka sitten tein kuitenkin loppuviikosta) jo alkuviikolle ja kun sitä ei silloin tullut niin aloitin kirjoneulekokeilut. Näin oli tarkoitettu! Mitä, jos ajattelisimme enemmän, että kaikelle on tarkoituksensa? Olisinko aloittanut kirjoneuletta, jos olisin saanut kasan uusia lankoja? 

Tämän postauksen alku lähti liikkeelle ihan jostain muusta kuin mihin se lopulta päätyi. Mutta ei kait sen niin väliä. Inspiroitua voi siis lähes ihan mistä vain <3

Mukavaa sunnuntaita!

Helmikuun sukkapari esittelyssä: Niina Laitinen designs

No niin, olen päässyt aika hyvin vauhtiin sukkalaatikkoprojektin parissa. Helmikuun sukkapari on ollut jo tovin valmis, mutta nyt vasta pääsin sen tänne esittelemään. Mietin pitkään helmikuun mallia ja lopulta päädyin Niina Laitisen suunnittelemiin February sukkiin. Nimikin jo kertoo, että olivat sopivat nyt helmikuulle. :D Vaihtoehtoina oli eräästä kirjasta malli, palmikkosukat ja ihan tavalliset perussukat. Hyvä, etten ainakaan mitään perussukkia tehnyt, sillä on aina niin kiva pistää uusi malli opetteluun, vaikka se alku voi olla työläämpää. Mietin kyllä pitkään eri vaihtoehtojen välillä, sillä olisin halunnut nämä kaikki muutkin aloittaa.

Tämä oli ensimmäinen Niina Laitinen -malli, jonka tein. Viime kesänä aloitin kyllä Soulmates -mallia, mutta päädyin purkamaan sen, sillä eivät edistyneet mihinkään puolessa vuodessa ja lopulta en enää muistanut, missä vaiheessa olin. Soulmates -malli on kyllä edelleen neulomislistalla, sillä se on varmasti kauneimpia malleja, mitä tiedän. Mutta en kuitenkaan niitä halunnut nyt tehdä, en varmasti olisi saanut niitä valmiiksi näin nopeasti. Valitsin muutamia malleja Niinalta, ja lopulta päädyin tähän, no koska helmikuu ja malli on myös niin kaunis! <3 Ja helppo! Ensimmäisen sukan taisin neuloa kahdessa päivässä. Väriksi valikoitu keltainen, varmasti tuon ulkona olevan säätilan takia, koska helmikuu nyt vain kaipasi väriä :D Keltaiset sukat ovat kyllä jotenkin niin aurinkoisen kivat ja lämpöiset. Niinan malleissa on minusta se hyvä puoli, että mallit ovat suunniteltu peruslangoille eikä tarvitse mennä aina lankakauppaan ostamaan lankoja. Lankana on siis Novitan Seitsemän Veljestä. Ainakin ovat kestävät, sillä minusta seitsemän veljestä -lanka kestää todella hyvin sukkien kulutuksen.

Kun ihastun johonkin malliin, niin haluaisin aina tehdä niitä useammatkin. Juuri kun on saanut hyvän fiiliksen mallista, niin sitten sukat ovat jo valmiina. Näitäkin tekisi mieli tehdä useammat, mutta täytyypi nyt katsoa, miten käy :D Sain tästä taas muuten uuden neulebingoruksin. Taidan ruksata Niina Laitinen -kohdan, vaikka tämä sopisi myös uusi palmikko malli -kohtaankin sekä myös keltaiset sukat -kohtaan.  Helmikuu ei kyllä vielä näyttänyt teemaa sukkalaatikolle, mutta ehkäpä tämä teema on kuukausikohtainen. Mielenkiinnolla ainakin odotan, mitä keksin maaliskuun sukiksi. Joku keväinen hempeä väri olisi ainakin kiva.

Oletko neulonut Niina Laitinen designs -malleja ja mitä tykkäsit niistä?

Puikkoperjantai: tämän hetken ajatukset

Tämä viikko on koostunut monista erilaisista asioista. Käsitöiden saralla yksi viikon kohokohdista ( :D ) oli Novitan paketti, sillä tykkään niin paljon näistä yllätyspusseista. En myöskään ole ostanut lankaa omasta mielestä paljon viime aikoina. Tämä viikko oli myös kirjoneuletta, uusia ideoita ja hieman tylsistymistä villasukkiin. Käsitöissä hyvä puoli on se, että ideat eivät periaatteessa koskaan lopu kesken. Jos kyllästyt aivot narikkaan -neulomiseen, niin ideoi itsellesi jotain uutta opeteltavaa. Välillä todellakin kaipaan aivot narikkaan -neulomista, mutta välillä kaipaan myös jotain uutta opeteltavaa. Tämän viikon uuden opettelu on ollut ehdottomasti oman kirjoneulemallin suunnittelu ja sen toteutus. Novitan pakettia odotellessa käytin aikani hyödyksi ja piirtelin kirjoneulekuvioita ja otin ne puikoille. Mikään ei ole muuten sen parempaa kun nähdä oma kirjoneulekuvio toteutumassa <3

Keskeneräisiä töitä on tällä muutama kappale. Villapaidasta en aio nyt mainita tämän enempää, se on kyllä edistynyt hieman. Löysin kyllä syyn, miksi se ei oikein edisty. Olen epävarma sen koosta. En tavallaan uskalla jatkaa, jos siitä tuleekin liian pieni. Tiedän, pitäisi sovittaa ja aionkin sovittaa. Nyt olen lähinnä tyytynyt mittailemaan kokoa. Lisäksi puikoilla on eräs sukka, joka odottelee toista paria kuumeisesti. Taidan nimetä nämä sukat maaliskuun sukkapariksi. Työn alla on myös yhteisneulonnan sukkaparin päätteleminen. Okei, tämä ei välttämättä ole enää keskeneräinen, sillä sukat ovat päättelyä vaille valmiit. Toivottavasti muuten ensi viikolla pääsen kertomaan ensimmäisestä yhteisneulonnasta. Lisäksi kesken on tämä oma kirjoneulesukkani. Välillä on muuten hieman vaikea miettiä keskeneräisiä, sillä en aina muista kaikkia töitäni tai sitten saatan ex temporeesti aloittaa jonkin uuden työn vaikka aamulla. Tähän viikkoon on mahtunut kyllä uuden aloituksia aika paljon, mutta johtunee varmasti lankapaketista.

Tämä viikko on ollut jollain tasolla hieman sekavakin käsitöiden saralla. Viikkoon on mahtunut niin paljon jotenkin kaikkea sekalaista. Tykkään siitä, että on monia projekteja meneillään, mutta se tekee myös elämästä hieman sekavan. Kaiken näiden lisäksi olen jo pidempään haaveillut makrameesta ja maalaamisesta. Haluaisin niin maalata jonkin pienen taulun. En edes tiedä, mistä tämä ajatus on lähtenyt liikkeelle, sillä en todellakaan ole mikään taiteellinen ihminen.

Mitä sinulla on mielessä tällä hetkellä?