Viime keväästä opittua

Tämä postaus oli pitkään luonnoksissa ja nyt selatessani luonnoksia, niin päätin julkaista sen. Olin aiemmin kirjoittanut näitä ajatuksia siitä, mitä viime keväästä on opittu. Onkin kiva tälleen nyt lähes samassa tilanteessa palata näihin, ja pitävätkö vielä paikkaansa. :D Nämä eivät ole mitään poliittisia opittuja asioita vaan ihan puhtaasti liittyy omaan käsityöminään :D  Tummalla olevat asiat ovat siis kirjoitettu joskus viime vuonna ja sen jälkeen on tämän hetkisiä ajatuksia. 

** Tykkään, että on meneillään useita eri asioita ja monia projekteja. Kyllä, ehdottomasti! Vaikka välillä kiire ja hektisyys ahdistaa, stressaa ja ärsyttääkin, mutta pohjimmiltani pidän siitä, että meneillään on useita projekteja. Tämän takia itsellä on useita keskeneräisiä käsitöitäkin ja voi sujuvasti vaihtaa käsityöstä toiseen, jos toinen tökkii.

** Tylsistyn helposti. Pitää paikkansa! Tämä on huomattu nyt viimeisen vuoden aikana. Nyt kun on jo eletty jo lähes vuosi tätä kummallista aikaa, niin olen kyllä huomannut, että kotoilu on tylsääkin tylsempää. Ainakin näin paljon vietettynä. Viihdyn kyllä kotona todella hyvin, mutta viimeisten kuukausien aikana on kyllä alkanut välillä tökkiä todella paljon. Tämän takia olen kehitellyt itselleni uusia juttuja, jotta elämä olisi edes hitusen kivempaa :D Nimittäin uusien asioiden tekeminen on ihan parasta näinä aikoina! Sen olen myös oppinut, että luovuus vaatii tylsiäkin hetkiä ja monesti mitä tylsempää on ollut, niin juuri silloin olen saanut parhaat ideat.

** Rakastan neulomista, enkä usko, että neulominen vähenee kesällä. Tämä on totta, ja eipä se neulominen vähentynyt lähes yhtään viime kesänä. Toki neulejumeja ja sukkaähkyjä on koettu, mutta ei yhtään samalla tapaa kuin aiemmin. Yleensä olen vain lopettanut neulomisen, enkä neulonut yhtään, mutta nyt se on siirtynyt joko neulesuunnitteluun ja ideoimiseen tai muiden töiden neulomiseen.

** Neulon vuodenaikojen mukaan. Juu ja ei. Tässä vissiinkin olen tarkoittanut värejä ja siltä osin pitänee ehkä paikkansa. Nyt tekee mieli neuloa keltaisella ja hempeillä väreillä, kun taas syksyllä tummanpunainen ja lila varmaan korostuvat enemmän. Mutta koska neulon lähes läpi vuoden, niin mitään sellaista neulomisbuumia ei ole kyllä ollut, enkä esim. neulo vain talvella villapaitoja. Voin neuloa villapaidan ihan yhtä hyvin kesällä.

** Minusta ei tulisi leivontabloggaajaa. Tämä on mielenkiintoinen kohta, sillä olin kirjoittanut tähän jatkoksi että "en usko, että kehittelisin omia reseptejä". Ja niitä olen kyllä kehitellyt ja leiponut paljon. Tähän voisi vielä oikeastaan lisätä, että minusta ei tulisi pelkästään leivontabloggaajaa. En usko, että kirjoittaisin pelkästään resepteistä ja leipomuksista tai leipoisin niin innokkaasti. En tosin tykkää kategorisoida itseäni enkä muita tietyn aiheen mukaan ja siksi tykkään blogiinkin tehdä erilaista sisältöä eri aiheista. Sopivasti aasinsiltana ensi viikolla muuten jaan pitkästä aikaa yhden reseptin, joka on sokeriton ja vehnäjauhoton.

Mitä sinä olet oppinut viime keväästä?

3 asiaa syksyssä, joita odotan

Nyt kun virallisesti syksy on täällä, niin ajattelin hieman kirjoitella asioita, joita odotan syksyssä. Tykkään kaikista vuodenajoista, mutta syksy on ollut ehkä vähiten suosikki yleensä. Se todennäköisesti on johtunut siitä, että syksystä tulee aina mieleen sateet. Mutta viime vuosina myös syksy on näyttänyt parasta. Muistan, kun viime vuonna vielä pyöräilimme lapsen kanssa marraskuussa, enkä muista ollenkaan sateisia päiviä. Liekö sitten kuuluisat mummy brains vai oliko sadepäiviä vain harvakseltaan. :D En  tykkää sateista, ellei niitä saa viettää parvekkeella kahvin ja neuletyön parissa kuunnellen sateen ropinaa. Mutta näitä asioita odotan syksyssä ja ei, tämä lista ei sisällä kynttilöitä ;) vaikka nekin ovat kyllä ihan kivoja!

(Kuvassa ihan parhaat puolukka-valkosuklaakeksit, joiden reseptin löysin Viimeistä murua myöden -blogista)

** Pipot. Ensimmäinen pipokin on jo valmistunut tälle syksylle, mutta mielessä on ainakin tuhat muuta pipoideaa, jotka haluaisi laittaa puikoille ihan heti. Pipot ja syksy kuuluvat kyllä yhteen. Pipojen neulomisessa on sekin hyvä puoli, että ei tarvitse neuloa toista samanlaista (kuten sukissa). Viime vuonna tein palmikkopipon Novitan Isoveli -langasta, ja se on ollut aika suosittu postaus. Vireillä onkin sen ohjeen muokkaus.

** Villapaidat. En ikinä saanut valmiiksi kesäpaitaa, mutta toivottavasti saisin alulle jonkin kivan villapaidan. En pysty käyttämään villapaitoja vielä nyt syyskuussa (koska liian kuuma :D )joten vielä ehtisin tekemään myöhemmälle syksylle tai talvelle uuden villapaidan. Olenkin kaivannut pidempikestoisia käsitöitä jo pidempään.

** Villasukat mökillä. Mökillä villasukat ovat ihan ehdottomat syksyisin. Siis myös jalassa eikä vain puikoilla. :D Täytyisi alkaa opetella villasukkien käyttöä myös kotona, esimerkiksi parvekkeella ne ovat aika ehdottomat nyt viileinä päivinä. Toisaalta, olen neulonut nyt ohuemmalla langalla villasukkia ja ne ovat aika mukavat jalassa, joten ehkä niitä osaisin käyttää myös kotosalla.

Näitä asioita odotan syksyssä, mutta piakkoin luvassa myös asioita, joita en odota syksyssä. Mitä sinä odotat syksyssä?

Kirjavinkit: Elokuun luetut kirjat

Luvassa olisi kirjavinkkejä elokuulta. Elokuu olikin mielenkiintoinen kuukausi kirjojen suhteen. Tykkään lukea tietokirjamaisia kirjojakin, mutta samalla pitää olla aina jotain hömppääkin mukana. Lisäksi tällä hetkellä elämässäni on ilmeisesti luovuusaika, kun olen jo pidempään lukenut luovuuskirjoja ja elokuussa sain kaksi luovuuskirjaa luettua.

Rinna Saramäki: 250 ilmastotekoa, jolla pelastat maailman

Ilmastoahdistus. Yksi sana kuvaa sitä, mikä alkoi viime syksynä, kun IPCC julkaisi ilmastoraporttinsa. Kierrätämme kyllä sen, minkä pystymme, mutta jotenkin se ilmastoraportti oli surullista kuultavaa. Ja menin ihan lukkoon, etten oikein tiennyt, mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Osa ihmisistä oli sitä mieltä, että yhden ihmisen tekemisillä ei ole mitään väliä ja osa taas, että pitäisi tehdä enemmän. Kaikkia infoja tuli ihan liikaa joka puolelta, ettei oikein sitten osannut tehdä mitään entistä enempää. Kunnes löysin tämän kirjan. Nyt kesällä oli vihdoin se tunne, että haluan lukea sen. Se oli kyllä pitkäänkin lukulistalla, mutta aina vain jotenkin hömpät ja muut tulivat sen edelle. Jos siis et tiedä, mitä ajatella ilmastonmuutosähkystä, niin lue tämä kirja. Kirja antaa niin paljon vinkkejä siihen, mitä voi ja kannattaa tehdä. Osa vinkeistä varmaan tuttujakin, mutta niin paljon kyllä tuli uusiakin juttuja. Ja mikä parasta, kirjassa ei syyllistetä, vaan oikeastaan annetaan kädestä pitäen ohjeita, että mitä yksi ihminen voi tehdä. 

Arvosana: 4/5

(Kuvan kirjaa ei ole vielä luettu, aloitettu kyllä)

Candace Bushnell: Onko vielä sinkkuelämäätä?

Myönnän, että se oli ihan tämä kirjan nimi, joka houkutti minut. Olen sitä sukupolvea, joka katsoi Sinkkuelämää -sarjaa kerran jos toisen ja kolmannenkin :D Monet muuten sanovat, ettei Sinkkuelämää tv-sarja enää toimi näinä päivinä :o En ole itse katsonut sitä enää varmaan kymmeneen vuoteen, joten en osaa siitä sanoa. Oikeastaan siksi, että se vain jäi sinne muiden kiireiden jalkoihin ja tulipa sitä aikoinaan katsottua ihan tarpeeksi. Jollain tasolla ajattelin, että tämä kirja olisi jatkoa sille (vaikka mikään ei viittaa siihen!) edes vähäsen. Onhan sentään kirjoittaja sama kuin Sinkkuelämäässäkin. En tiedä sitten, olivatko liian korkeat odotukset sille, ettei kirja oikeastaan tuntunutkaan niin mahtavalta kuin mitä ajattelin sen olevan. Kyllä se kirja silti on hauska, nykyaikainen ja luettava, mutta ehkä tosiaan odotin vähän liikaa. Tai sitten elämäntilanteeni on vain hiukan erilainen kuin kirjassa useimpien niin en osannut samaistua kaikkiin juttuihin. Kyllä tämä kirja hömpästä menee ja on ihan viihdyttävä, mutta älä ainakaan aloita sitä sillä meiningillä, että pääset kuulemaan Carrien seikkailuja lisää. Niitä nimittäin ei ole luvassa. 

Arvosana: 3/5

 

Lauri Järvilehto: Pim! Olet luova!

 

Sanoinkin jo, että elämässäni on jokin luovuuskausi, kun tällä hetkellä kiinnostavat luovuuskirjat. Tämä kirja antoi kyllä minulle todella paljon. Pystyin samaistumaan aika moneen asiaan ja otin vinkkejä kirjasta omaan luovuustyöhön. Taidan tykätä Järvilehdon kirjoista, kun tämä oli jo toinen hänen kirjoittama kirja, ja kolmaskin on jo luettu. Jokaisessa meissä on luovuutta, vaikka emme aina tiedä siitä itse. Moni meistä nimittäin kokee, ettei ole yhtään luova, mutta mietipä uudelleen :D. Koulussa ehkä luovuus rajattiin kuvaamataidon tunneille, mutta luovuutta on kaikkialla. Oman luovuuden saa oikeastaan vain selville siten, että kokeilee asioita ja antaa niille mahdollisuuden. Luovuus antaa uusia mahdollisuuksia ja tekee myös arjesta kiehtovampaa. Suosittelen kirjaa kyllä oikeastaan kaikille ihmisille, joita vain aihe kiinnostaa. Itse taisin löytää tämän kirjan Bookbeatin uusista vaihtoehdoista, ja aina välillä selailen sitäkin kategoriaa.

Arvosana: 4/5

Lauri Järvilehto: Upeaa työtä! Näin teet itsellesi unelmien työpaikan.

 

Tätä kirjaa suosittelisin kaikille oman alan etsijille ja työnhakijoille ja oikeastaan aika iästä riippumatta kirja on aivan loistava! Kirjasta sai kyllä todella paljon irti, vaikka välillä oli aika peruskauraakin. Tällä hetkellä taitaa olla muutenkin yleinen trendi, että ihmiset etsii enemmän omaa kutsumusta tai omaa juttuaan ja siksi näitä kirjoja varmaan tulee kuin sieniä sateella. Tykkäsin, kun kirjassa oli numerokohtaisia listoja toimintaohjeiksi sekä lopussa jatkoluettavaa. Voisin hyvin lukea tämän toisenkin kerran ja jos jotain tekisin eri lailla niin ehkä muistiinpanot. Nimittäin tekisin ne muistiinpanot. Olen vähän huono tekemään muistiinpanoja äänikirjoista, mutta ehkä siinä pitäisi kehittyä ja alkaa tekemään. Väittäisin, että näiden avulla ihminen pääsee hyvään alkuun oman kutsumuksensa löytämiseksi. 

Arvosana: 5/5

Ai niin, elokuussa ihan konkreettisesti luin yhden kirjan äänikirjapalvelusta, koska sitä ei ollut saatavilla kuunteluversiona. En yleensä tykkää lukea digilaitteelta kirjaa, mutta nyt kokeilin sitäkin. Hyvin toimi, vaikka kirja oli vähän tehtävätyyppinen kirja. En ole listannut sitä tähän, koska luin sen aika vikkelästi ja siitä ei ole oikein sen kummempaa sanottavaa. Ihan hyvä se kuitenkin oli. Kyseessä oli markkinointiin liittyvä tehtäväkirja. Nyt on mielessä niin monia hyvältä vaikuttavia kirjoja, että en oikein malta odottaa syyskuun alkuakaan. Veikkaan, että syyskuukin on mielenkiintoinen kirjojen saralla.

Mitä sinä luit elokuussa?

3 vinkkiä uuden viikon aloitukseen

Ajattelin vinkata nyt kolme kivaa vinkkiä uuteen viikkoon, sillä monelle on arki jo palannut ja arjessa on kiva myös tehdä uusia asioita. Olen toteuttanut jo näitä vinkkejä jonkin verran ja voin ilokseni todeta, että toimivat :D Maanantaina on parasta tehdä jotain kivaa, niin se ei tunnu niin pahalta. Jos siis kärsii maanantaisyndroomasta ja mikään ei tunnu luistavan. :D Näitä vinkkejä voi kokeilla mikä tahansa päivä tai viikko tai vaikka joka viikko.

 

(Kuvassa näkyy kuningatarpiirakka, mutta kun yön yli sämpylät häviävät niin nopeasti suihin, niin en ole niistä kuvia ehtinyt napata :D )

Yön yli sämpylät

Tämän vinkin taisin löytää jostain blogista ja olen toteuttanut tätä jo pidemmän tovin. Nimittäin maanantai pitää aloittaa yön yli sämpylöillä <3 Kukapa ei voisi vastustaa tuoreita sämpylöitä ja sämpylöiden tuoksua? Niinpä, ei varmasti kukaan. Mulla meni pitkään ennen kuin edes kokeilin yön yli sämpylöitä. Olin nimittäin vähän skeptinen asian suhteen ja sen jälkeen niitä onkin sitten leivottu viikottain maanantaisin. Nämä sämpylät tulevat todella nopeasti, kun ei tarvitse pyöritellä erikseen sämpylöitä. Sillä ajalla, kun sämpylät ovat uunissa, niin voi itse laittautua valmiiksi töihin tai katsoa lapsen päiväkotirepun tai muuta hyödyllistä niin odotusaikakaan ei mene hukkaan. Kieltämättä näissä etätyöviikoissa on puolensa, kun voi aloittaa aamun yön yli sämpylöillä eikä tarvitse kiirehtiä työpaikalle. Mutta tiedän senkin tunteen, jolloin aamut ovat melkoista kaaosta (varsinkin lapsiperheissä :D ) ja mikään ei tunnu sujuvan, joten silloin kannattaa ehkä suosiolla jättää näidenkin kokeilemiset sinne lauantaiaamuun!

Aamulenkki

Jos maanantai alkaa yön yli sämpylöillä, niin tiistaina voi mennä aamulenkille. :D Mulla oli tapana joskus vuosia sitten käydä aamuisin (ennen aamukahvia ja aamiaista) aamulenkillä. Sitten ne jotenkin jäivät, kunnes tänä keväänä löysin aamulenkit taas (kiitos koronan :D ). Tarkoitus olisikin löytää ne nyt syksyn tullessa uudelleen, nimittäin en jotenkin osaa juosta kesällä. Olen jo monena kesänä huomannut, että kesäisin juokseminen itsellä vähentyy. Monilla se varmasti lisääntyy, mutta itsellä käy juuri toisin päin. Enkä oikein tiedä syytä tähän muuta kuin helle ja liika kuumuus. Nyt olisikin tarkoitus alkaa taas aamulenkkeillä edes kerran viikossa. En edes yritä juosta monena aamuna, vaan yksi aamulenkki viikossa olisi itselle ihan okei. Päivä on jotenkin niin paljon aktiivisempi, kun on juossut aamulla.

Uuden käsityön aloitus maanantaisin

Joskus, jos maanantaisin asiat ovat menneet eri tavalla kuin suunnitellut, niin olen aloittanut maanantaisin aina uuden käsityön. Tykkäsin tästä tavasta oikein paljon, sillä siinä uusi viikko jotenkin konkretisoitui. Nyt voisin palata taas tähän tapaan, sillä on mennyt varmaan jo useampi viikko, enkä ole aloittanut käsitöitä maanantaisin. Tietenkin, jos aina aloittaisi uuden isomman työn, niin voisi olla keskeneräisiä jo aika paljon, mutta se käsityö voi olla jokin ihan pienikin. Vaikkapa vauvan villasukat tai tiskirätti.

Miten sinun maanantai on mennyt? Kerro oma vinkkisi, minkä avulla maanantaista tulee vielä parempi!

PS: Tällä viikolla tulossa myös postaus noista maljakon suojista, ne ovat ihanat!

3 parasta neulomispaikkaani kesällä

Kesä on parhaimmillaan tällä hetkellä ja meistä itse kukin on varmaan neulonut enemmän tai vähemmän uusissa ympäristöissä. Ajattelin sen pohjalta listata omat TOP 3 lempparipaikat mitä tulee neulomiseen kesällä. Listaa olisi varmaan saanut pidemmällekin, mutta pysytään nyt kolmessa suosikkipaikassani. :)

** Mökkimme terassi. Tämä on kyllä ihan ehdoton suosikkipaikkani kesällä. Olen neulonut siinä keväällä, kesällä ja syksyllä. Siihen vielä kuppi kahvia niin nautinto on täydellinen. Ainut miinus siinä toki on hyttyset, mutta missä niitä nyt ei olisi. Tähän pienoiseen ongelmaan toki auttaa hyttyskarkoite ainakin hetkellisesti.

** Riippukeinu. Tai ihan keinukin ajaa saman asian. Tänä kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa neuloa riippukeinussa ja se oli aika kivaa :D Muutenkin riippukeinu on kyllä toiseksi paras paikka mökillä. Haaveilen pienestä riippukeinusta meidän parvekkeelle. Pystyisiköhän laittaa riippukeinun parvekkeelle...

** Laituri. Vesi ja järvi ovat kyllä asioita, joita rakastan. Siispä tuli myös kokeiltua laiturilla neulomista. Ja hyvin muuten toimi. :D Tässä on kyllä sitten sellainen pieni tai aika isokin ongelma, että jos puikon pudottaa niin sen saattaa myös menettää järven pohjaan. Metallipuikko taitaa kyllä upota heti pohjaan, mutta puupuikko saattaisi jopa jäädä kellumaan. En tiedä, en ole onneksi kokeillut, enkä kyllä haluakaan kokeilla :D

Suomen kesä on kyllä niin ihana ja nyt se jotenkin tuntuu vielä ihanammalta kuin ennen. Liekö sitten rankka kevät syynä vai mikä, mutta olen niin iloinen, että meillä on sellainen vuodenaika kuin kesä. <3 En ole muuten ollut aina näin kesäihminen kuin nyt, mutta nähtävästi sitä voi ihminenkin muuttua. 

Mikä on sinun lempparipaikkasi neuloa kesällä?

Luovuus - milloin olen luovimmillani

Pidin taannoin ex temporeesti Q & A -tuokion InstaStooreissa ja se oli itseasiassa aika kivaa vastailla seuraajien kysymyksiin. Etukäteen mietin, että entä jos tulee liian henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta jännä juttu, että lähes kaikki kysymykset olivat käsityöpainoitteisia ja säästyin henkilökohtaisilta kysymyksiltä :D Eräs kysymys oli kuitenkin sen verran laaja, että ajattelin, että tästähän saisi jatkojalostettua postausideankin. Kysymys oli nimittäin, että milloin olen luovimmillani.

Ensinnäkin, luovuutta on todella monen erilaista. Olen aina muuten pitänyt itseäni ei-luovana henkilönä, mutta viime vuosien aikana olenkin huomannut, että ehkä olenkin luova. Sillä ovathan käsityötkin luovuutta ja varsinkin jos itse suunnittelee ja tekee ohjeita. Ja vaikka ei nyt suunnitteluasteelle edes menisi, niin minusta raitojen yms tekeminenkin perussukkaa on luovuutta! Saa kuitenkin suunnitella, resorin, raitojen järjestyksen ja kavennukset. Luovuusasia on sinänsä pyörinyt myös mielessä viime aikoina, sillä ajoittain on tuntunut, että en todellakaan ole yhtään luova. Ainakaan kirjoittamisen suhteen. Kun koko perhe on ollut kotona, niin on itselle on vaikeampi olla luova ja tuntuu, ettei esimerkiksi kirjoittamistyöstä tule yhtään mitään. Vaikka onkin ihanaa kun koko perhe saa olla kotona! <3

Ennen nautin siitä, että sain aamulla ennen muiden heräämistä oman pienen hetken, jolloin sain paljonkin aikaiseksi. Monesti aamuisin tuli kunnon kirjoitusflow ja sain ideoita, vaikka kuinka paljon ja kirjoitus kulki todella hyvin. Olin ja olen edelleen kyllä aamuihmisiä ja nautin pienistä omista aamuhetkistä. Tällä hetkellä en ole kyllä pystynyt paljonkaan aamuisin kirjoittamaan, mutta aamuisin välillä neulon ja sekin on aivan ihanaa <3 Rakastan aamuneulomista! Mitä käsitöihin tulee, niin monesti ne käsitöiden luovat hetket tulevat vähän milloin sattuu ja siihen ei ole itsellä kyllä mitään kaavaa. Välillä saatan olla tylsistynyt ja saatan katsella hetken lankalaatikoita ja valita sieltä värit seuraavaan työhön. Välillä se väritys saattaa muodostua jostain ihan ulkoisesta tekijästä. Äskettäin sain nimittäin erään idean illalla, ja se piti kirjoittaa ylös heti saman tien, etten vain unohtaisi. Monesti se luovuus tarvitsee myös rauhallisen hetken sekä yksinolon, jolloin saa rauhassa suunnitella tai miettiä. Viime aikojen inspikset ovat kyllä tulleet aika paljon yllättäen ja ajasta riippumatta, vaikka monesti on myös jokin ulkoinen tekijä ollut kimmokkeena. Se ulkoinen tekijä saattaa olla puiden lehdet, värit luonnossa, jokin kasvi tai vaikkapa räntäsateen valkoinen maa, josta välistä näkyi ruohoa.

Lisäksi olen nyt keksinyt uuden ajan omalle luovuushetkelleni. Se on nimittäin illalla, kun taapero on nukahtamaisillaan omassa huoneessaan, niin suljen itsekin silmät ja haaveilen ja suunnittelen mielessä käsityöjuttuja. <3 Tällöin saan ajatukset pois lapsen nukahtamisesta ja jo itselleni omaa aikaa.

Milloin sinä olet luovimmillasi? Oletko aamu- vai iltaihminen vai onko sillä mitään merkitystä luovuuteen?

Kun tylsistyttää.

Viime aikoina olen kokenut pientä tylsistymistäkin ja se lienee yleistäkin tällä hetkellä. Kun vietämme niin paljon aikaa kotona, niin lienee itsestäänselvyys, että tylsiäkin hetkiäkin tulee. Olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että luovuus vaatii tylsiäkin hetkiä, sillä ilman noita omia tylsistymisiä, en varmaan olisi keksinyt mm. tätäkään postausta tai saatikka muitakaan ideoita :D Tylsänä hetkenä taannoin päätin pitää myös pienen villasukkatauon, sillä olin hieman kyllästynyt niihin. Villasukkatauko tosin osoittautui perusvillasukkatauoksi, sillä nyt on jo parit ihan kivat villasukat puikoilla!

Mutta asiaan. Aiemmin olen listaillut vinkkejä siitä, että mitä tehdä nyt kotona. Mutta mitäs sitten, kun on jo leivottu, neulottu, katsottu sarjat, leffat, webinaarit eikä ole enää mitään tekemistä? Tämä voi olla jonkun mielestä suorittamista, mutta itse en kyllä koe sitä niin. Itselle suorittaminen olisi sitä, että tekisin koko ajan jotain sellaista, mistä en pitäisi ja ikäänkuin pakon edessä. Jos se tekeminen on mielekästä ja mukana on myös rentoutumista eli ikäänkuin ei-minkään-tekemistä, niin en koe sitä mitenkään suorittamisena. Mutta tässä vinkkejä, kun tylsistyttää. Ei, en aio jakaa mitään kotitreenivinkkejä, sillä enpä ole sellaisia juurikaan tehnyt kotona :D Jos taas koet, että nämä ovat suorittamista, niin sitten kantsii ehkä palata parin päivän päästä tänne, niin täällä on silloin jotain muuta :D

** pidä tauko. Oikeastaan kaikesta siitä, mitä teet. Olen ihminen, joka tykkää, kun on monta rautaa tulessa ja tykkään tekemisen meiningistä. Mutta joskus on vain hyvä olla ja lopettaa se kaiken tekeminen. Jos tylsistyttää, niin ole vain ja pysähdy. Voi olla vaikeata tällä hetkellä, jos ympärillä on hälinää, mutta yritä löytää sellainen 15 min aukko, jolloin et tee yhtään mitään. Lapsi auttaa tässä asiassa, sillä huomasin, kuinka terapeuttista on ikäänkuin laskeutua lapsen tasolle, ja tehdä vaikka niitä hiekkakakkuja ajattelematta yhtään mitään muuta.

** tee jotain poikkeavaa siitä, mitä olisit tehnyt ennen. Hanki uusia rutiineja. Tämä auttoi itselläni. Itselleni ne uudet rutiinit olivat mm. sitä, etten enää lue uutisia niin paljon kuin ennen. Lisäksi tein uusia leivonnaisia ja ruokia, jotka ovat olleet mielessä, mutten saanut niitä kokeiluksi asti. Itselle nämä ovat siis poikkeavia asioita, vaikka leivon ja teen ruokaa nyt muutenkin. Mutta uusilla resepteillä niihin sai poikkeavuutta :D Tämän lisäksi olen askarrellut (lapsen kanssa, toki) mutta kun olen todella anti-askartelija, niin tämäkin on ollut itselleni poikkeavaa. Lisäksi kaikissa kotitalousjätteissä (kuten tyhjät maitopurkit, pahvilaatikot ja vessapaperirullat) alkoi yhtäkkiä näkemään kaikkea askarreltavaa. :D

** tyhjennä kaikki kuvat kännykästä ja kamerasta ja muista laitteista ja siirrä ne talteen. Tämä on kyllä tylsistä rutiineista tylsin, mutta aika pakollinen jos haluaa säilyttää tärkeimmät kuvat! Tätä muuten tekee ihan liian harvoin ja yleensä silloin kun on jo liian myöhäistä. Eli tee tämä nyt!  Ja tämä pitäisi tehdä kyllä itsekin ihan asap!

** mene ulos.  Ulkoilma piristää aina ja vaikka ulkoilisit muutenkin niin aina voi valita eri reitin, uuden kohteen tai mitä ikinä. Olemme kyllä ulkoilleet joka päivä eli ulkoilu nyt on aika perusrutiinia, mutta ulkoilmalla on ihan supermaaginen vaikutus, sillä sitä on jotenkin ihan eri fiiliksissä, kun tulee takaisin sisälle. Niinpä kun koen tylsistymisen tunteita suuntaankin ulos piristymään!

Lisäisin tähän ehkä vielä sen, että tylsistyminenkin on ihan sallittua. Tämän kun vielä itsekin muistaisi, sillä nyt tämän noin kolmen - neljän viikon jälkeen olen alkanut tylsistymään enemmän. Mutta koetan ajatella, että tylsyys kehittää luovuutta.  Toivottavasti kukaan ei pidä näitä mitenkään suorittamisena, sillä sitä nämä eivät ole omalla kohdallani. Mietin todella pitkään, että julkaisenko tätä postausta vai en ja pariin otteeseen pyyhinkin nämä kaikki pois. En halua tuottaa kenellekään suorittamisen makua, ja toivottavasti omasta toiminnastani ei sellaista saa. Vaikka nyt se someleipominen on in ja kaikki tekevät sitä, mutta itse oikeastaan leivon ihan vain siksi, että tykkään siitä ja ei ole oikeastaan muutakaan tekemistä. Leipominenkin on itselle sitä terapiaa, jolla saa ajatukset pois ikävistä asioista.

Kerro toki omat vinkkisi tylsyyden varalle!

PS: En tiedä, oliko tässä nyt päätä eikä häntää, mutta tulipahan kirjoitettua viime viikkojen fiiliksiä ylös. 

Yksinäiset villasukat

Mainitsin aiemmin, että viime viikolla tuli villasukka-ahdistus. Maaliskuun lopussa taisin tehdä hieman liikaa villasukkia, kun sitten alkoi kyllästyttää koko villasukat. En oikein tiedä, mistä se oikein tuli, sillä olenhan ennenkin neulonut villasukkia samaa tahtia. Samalla myös koin hieman tylsistymistä kotiympyröihin. Vaikka kuinka sitä vakuuttelisi, että mikään ei olisi muuttunut perusarjesta, niin oikeastaan kaikki on kyllä muuttunut siitä perusarjesta.

Minulla olisi mielessä pari ihanalta kuulostavaa villasukkamallia (kaikkien niiden keskeneräisten sukkien lisäksi), mutta ei sinänsä huvita aloittaa niitä. Tai kyllä haluaisin, mutta ajattelin pitää ehkä pidemmän tauon villasukkien tekemisessä. Välillä on hyvä saada etäisyyttä rakkaaseen harrastukseen. :D Lisäksi yksinäiset villasukat ovat alkaneet ärsyttää. Muttei kuitenkaan niin paljon, että ottaisin sen toisen parin puikoille neulottavaksi :D 

Nyt on suunnilleen vajaa kuukausi takana tätä erilaista perusarkea, ja sen voi kyllä todeta, että tunteet ovat vaihdelleet aika laidasta laitaan. Alussa sitä jotenkin kuvitteli, että kaikki on ihan ok kotoillessa, mutta on tässä vain ollut aika paljon käsiteltävää. Aina ei se neulominenkaan muuten auta. 

Mutta sepä nyt näistä tunnelmista ja kokoan tällä hetkellä sellaista kun tylsistyttää -listausta. Eli kun jo kaikki on tehty kotona niin mitäs sitten? :D

Miten sinulla on mennyt tämä ensimmäinen vajaa kuukausi poikkeusarkea? Ilmianna oma vinkkisi tylsistymiseen!

Kysymyshaaste: 10 x faktaa minusta

Nyt teen historiaa ja teen tällaisen faktapostauksen. Tämän nappasin Aarreaukusti-blogista ja vaikutti ihan kivalta, joten täältä pesee!

1. Millainen oli lapsuudenkotisi?

4h+k+s rivitaloasunto. Ja jossain vaiheessa muutettiin kyllä hieman isompaan asuntoon, mutta sekin rivitaloasunto.

2. Mitä harrastit lapsena?

Mulla ei ole oikein koskaan ollut mitään erityisiä harrastuksia, siis sellaisia säännöllisiä jotka ovat x kertaa viikossa. En ainakaan muista, että olisi ollut tällaisia harrastuksia. Jossain vaiheessa harrastin SPR:n toimintaa, mikä on sinänsä hassua, sillä pyörryn tosi herkästi kaikissa veri/ambulanssi/paloautotilanteissa. :D Mutta tulipahan sen myötä suoritettua EA1 ja EA2 -kurssit ja se oli ihan kiva harrastus.

3. Kaunein kukka?

Vaikea, sillä kauniita kukkia on niin paljon. Mutta jos on pakko valita, niin sanon ruusu. Ruusuja on monia eri värisiä ja ne sopivat moniin eri tilanteisiin ja ovat kauniita aina. <3

4. Mikä elementti (tuli, maa, vesi, ilma) kuvastaa eniten sinua?

Horoskoopin puolelta maa. 

Maamerkki kysyy uuden asian kohdatessaan ensin ”toimiiko se, mitä se tekee” ja toimii vasta sitten. Hän on ennen kaikkea tekijä, realisti ja käytännönläheinen ihminen, jota ilman maailma olisi paljon tylsempi paikka. Hän tekee kaikesta ympärillään pikkuisen parempaa!

Taitaa se olla näin :D

5. Oletko optimisti vai pessimisti?

Sanoisin, että optimisti. Nämä kaikki onnellisuus/kiitollisuus/uskalla rohkeasti -kirjat ovat tehneet minusta enemmän optimistin. Ennen olin ehkä realisti, jossa hieman pessimistisyyttä.

6. Oletko aamu-vai illanvirkku?

Ennen olin aamuvirkku ja tykkäsin mennä töihin esimerkiksi seitsemäksi, mutta nykyisin sanoisin, ehkä että 50-50 aamuvirkku-iltavirkku! Lapsen myötä kaikki vaan muuttuu :D No ei sentään, edelleen rakastan aamuja ja sitä hetkeä, kun saa mahdollisesti olla vain itselle, mutta nautin myös illoista ihan yhtä lailla. Herään kyllä virkeänä aamulla, mutta aamulla tarvitsen myös aamukahvin!

7. Unelmamatka

Jaa-a. Sellainen, jossa olisi aurinkoa, lämpöä, espanjan kieltä, rentoa olemista, ei aikatauluja, spontaaneja hetkiä, kylmiä juomia. <3 Ja tämän hetkisen tilanteen perusteella ei ehkä ole hetkeen tulossa tällaista matkaa :D Ellen sitten tee tällaista kotoiluhengessä, ei muuten huonompi idea!

8. Milloin viimeksi ostit itsellesi jotain, mitä se oli?

Lankaa viime viikolla. Onko yllättävää, että ostin lankaa? :D En varmaan kovin paljon muuta ostele itselleni tällä hetkellä, mutta langoista en voi enkä halua luopua :D No ei, vaatteita on ihan liikaa, niin voin keskittyä lankoihin. 

9. Lempikaupunkisi kotimaassa?

Sanon, että pääkaupunkiseutu! Tykkään kyllä monista kaupungeista Suomessa, mutta eniten pidän kuitenkin pääkaupunkiseudusta, jossa kotimme on. <3 En oikeastaan tiedä tällä hetkellä, että haluaisinko asua muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Jos haluamme rauhaa ja pois hälinästä, sitä varten on mökki, jonne pakenemme!

10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa?

Perhe, koti ja raidalliset villasukat! Ja raidalliset villasukat kuvaavat tässä yhteydessä sitä kaikkea muuta, jota rakastan! 

Nappaa tästä kiva haaste itsellesi! Tätä oli nimittäin ihan hauska tehdä! Mukavaa lauantaita!

Keltainen fiilis: make it yellow

Keltainen on sinänsä hassu väri, etten ole koskaan siitä pitänyt. Tai pitää on aika radikaali ilmaisu, sillä ei mulla oikeastaan ole mitään tunteita värejä kohtaan. En ole kuitenkaan tykännyt käyttää keltaisia vaatteita, enkä ole ollut mitenkään rakastunut keltaiseen. Kaikki alkoi varmaan helmikuun sukkaparista, joiksi valikoitui Niina Laitisen February sukat ja päätin toteuttaa ne keltaisella. Kuinka ihanan piristävä väri keltainen onkaan! Aivan liian vähälle jätetty väri. Onneksi oli keltaista kerää kaapissa ja olen siitä nyt toteuttanut pieniä muita keltaisia unelmia. Siinä missä haaveilen myös keväisistä pastelliväreistä, niin haaveilen koko ajan myös keltaisista neuletöistä. En vain oikein tiedä, mitä keltaisesta langasta voisi tehdä. Muuta kuin siis sukkia? Kerro ideasi keltaisesta langasta!

(Kuvan suklaa saatu Pandalta.)

Vai onkohan tämä keltaisen langan addiktioni vain pääsiäisen etkoja? Pääsiäinenhän on tunnetusti keltaisen väri, ja ehkäpä saisin pääsiäisestä jotain ideaa keltaisiin lankoihini. Toisaalta ei mulla taida olla keltaisia keriä kovin paljon, eli en ehkä voi mitään suurempia alkaa toteuttaa, mutta ainahan voi myös suunnitella suuremmat työt ja hankkia langat :D Tai sitten tehdä vähän lankaa vaativia keltaisia töitä!

Laitoin myös Neulebingon yhteen kohtaan keltaiset villasukat. Olikohan se enne, että minulle tulee keltainen fiilis? Vielä en ole kuitenkaan tehnyt muita keltaisia sukkia kuin nuo February sukat. Nyt kun huhtikuun sukkaparikin on lähes tehty, niin toukokuulle voisi ottaa teemaksi keltaisen värin. Sitten on jo melkein sukkalaatikko puolessa välissä ja teematkin aika hyvin keksitty tässä samalle. Toukokuu on muutenkin sellainen keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu. 

Mitä sinulle tulee mieleen keltaisesta väristä? 

Päivän polttava kysymys: kutoa vai neuloa?

Tämä postausidea lähti, kun selasin blogiani kauas taaksepäin ja löysin tällaisen luonnoksista. Nimittäin käsityöpiireissäkin mielipiteet jakautuvat monien eri asioiden suhteen. Nimittäin termi kutoa ja neuloa. Monet tykkäävät sanoa kutoa ja toiset taas neuloa. Mistä tämä sitten johtuu ja kumpaa itse tykkään käyttää?

Minä käytän molempia termejä. Saatan sanoa ensin, että kudoin eilen illalla seuraavana saatan käyttää termiä neuloa.  Eli itselläni ei ole sinänsä mitään vakiosanaa tai suosikkia. Aikaisemmin käytin kyllä kuitenkin enemmän sanaa kutoa, mutta nnyt saatan käyttää enemmän sanaa neuloa. En tiedä, mistä muutos on johtunut, ehkä siitä, että tuntuu, että enemmistö käyttää sanaa neuloa? Ja siten on ehkä helpompi tarttua itsekin siihen sanaan.

Kodin Kuvalehti kertoo täällä, että mistä moiset termit ovat lähteneet. Jo vuodesta 1800 alkaen käsityöopetuksessa on kuulemma opetettu, että neuloa kun on silloin kun vaate valmistetaan puikoilla ja kutominen liittyy kuulemma kangaspuilla kutomiseen. Murrekin tässä ratkaisee; vaikuttaa siltä, että karkeasti Suomen länsipuoli jakautuu kutomiseen ja itäpuoli neulomiseen. Rajaviivahan on tietenkin häilyvä, ettei sitä voida ihan suoraan jakaa. Tämänkään perusteella en osaa sanoa, että kumpaa minun pitäisi käyttää. Todennäköisesti syntymäpaikkakuntani kääntyisi kutomisen puoleen. Kieltämättä nyt kun tässä alkaa pohtia sanojen merkitystä, niin kutominen kuulostaa ehkä luontevammalta itselle. Ja neulomisesta tulee mieleen koneompelu ja ompelukoneen neula. Toisaalta kutomisesta tulee mieleen kangaspuilla kutominen.

Suomen kielen lautakunta ja Kielitoimisto ovat sitä mieltä, että villasukkaa voidaan sekä kutoa että neuloa ja harrastepiireissä voidaan siis käyttää kumpaakin termiä. Ammattikäytössä pitäisi kuulemma käyttää neuloa. No oli se sitten niin tai näin, niin minusta sillä ei nyt pitäisi olla suurta väliä kumpaa käyttää. Pääasia, että puikot kilisevat ja taidetta syntyy :D

Miten on; kumpaa termiä sinä käytät?

Äitiyttä, käsitöitä, luovuutta - sitä sun tätä = elämä

Siinä, missä ennen haettiin inspiraatiota käsityökirjoista ja -lehdistä, niin digitaalisuus on tuonut meille uusia inspiraation lähteitä. Olen aiemminkin maininnut Pinterestistä ja siitä, kuinka inspiroiva se on ja myös siitä, kuinka paljon siellä saa aikaa vietettyä. Viime aikoina onneksi (tai epäonnekseni :D) en ole viettänyt aikaa siellä niin paljon, mutta olen kuitenkin inspiroitunut muista asioista.

Kuten esimerkiksi tästä Sormustin-blogin kirjoituksesta. Huomasin, kuinka nyökkäilin lukiessani ja ajattelin, että juuri näinhän se on minullakin. Anni kirjoitti jotenkin niin samaistuttavasti äitiydestä ja sen monista eri tunteista. Tarvitsen ja kaipaan omaa aikaa suhteellisen paljon. Yleensä omalla ajallani mm. käyn juoksemassa, teen käsitöitä ja no, yleisesti vaan saatan olla ja ihmetellä tekemättä mitään. Pinterest on oma haaveiden paikkani <3. Käsityöt ovat tulleet entistä enemmän tärkeiksi lapsen saamisen jälkeen. Olen kyllä aina tehnyt käsitöitä, mutta viime vuosina olen suorastaan hurahtanut niihin. Milloin haaveilen itse ompelemista vaatteista, milloin uudesta hienosta sukkaparista. Koska en ole niin ompelijaihminen, niin yleensä pistän puikoille näitä villaisia haaveita. 

Käsityöt ovat myös yksi terapian muoto. Niissä rentoutuu, niissä näkee oman käden jälkensä ja niiden kautta pääsee toteuttamaan itseänsä eikä välttämättä mieti kaikkia muita maailman murheita sillä aikaa, kun työstää omaa projektia. Eli siis erittäin hyvä terapian muoto! Käsitöissä myös tulee oma luovuus esille, enkä muuten ole koskaan pitänyt itseäni kovin luovana ihmisenä. Mutta nyt viime vuosien aikana olenkin ajatellut, etten ole ehkä löytänyt oikeaa luovuuden muotoa. Luovuudesta tulee yleensä mieleen taiteet, taulut, maalaaminen tai muita vastaavia asioista. Tai näin ainakin itselleni tulee ne mieleen luovuudesta. Mutta siinä missä vaikkapa taulun maalaaminen on luovaa puuhaa, niin luovuutta on myös vaikkapa sukan neulominen. 

Josta päästäänkin aasin siltana siihen, että tällä viikolla olen löytänyt itseni suunnittelemasta kirjoneuletta. Asia, jota en olisi ikinä uskonut itsestäni. Käsitöistä voit myös siis löytää uuden ulottuvuuden itsestäsi. Tammikuusta lähtien olen piirtänyt ruutupaperille kirjoneulekuvioita, mutta en ole aina ollut kaikkiin piirroksiini tyytyväinen enkä ole ottanut niitä toteutukseen. Kunnes nyt tällä viikolla vain päätin, että nyt alan vain kokeilla omaa piirrostani neuletyössä. Ei ole muuten mikään niin parempaa kuin nähdä oma piirros valmiissa tai puolivalmiissa työssä. <3

Kuvassa näkyvä sukka ei kuitenkaan ole se itse suunnittelemani kirjoneule.

Uskon tällä hetkellä siihen, että kaikki tapahtuu hyvästä syystä. Tai kaikelle on tarkoituksensa. Välillä sitä on vaikea nähdä, koska olemme liian lähellä siinä tilanteessa. Uskon, että tällä viikolla minun oli tarkoitus aloittaa kirjoneuleen kokeileminen. Se varmaan johtui Novitan pakettihyllytyshässäkästä. Odotin sitä niin kuumeisesti jo viime viikolla ja kun sitä ei vielä maanantainakaan ollut minulla niin aloitin kirjoneulekokeilut. Nimittäin olisin halunnut tehdä lankojen esittelypostauksen, (jonka sitten tein kuitenkin loppuviikosta) jo alkuviikolle ja kun sitä ei silloin tullut niin aloitin kirjoneulekokeilut. Näin oli tarkoitettu! Mitä, jos ajattelisimme enemmän, että kaikelle on tarkoituksensa? Olisinko aloittanut kirjoneuletta, jos olisin saanut kasan uusia lankoja? 

Tämän postauksen alku lähti liikkeelle ihan jostain muusta kuin mihin se lopulta päätyi. Mutta ei kait sen niin väliä. Inspiroitua voi siis lähes ihan mistä vain <3

Mukavaa sunnuntaita!

Puikkoperjantai: mitä tänään puikoilla ja muita ajankohtaisia käsityökuulumisia

Olen kyllä itsekin niin fiiliksissä tästä postaussarjasta. Tuntuu kivalta edes kerran viikossa miettiä ja kirjoittaa sen hetkisiä ajankohtaisia käsityökuulumisia. Mennyt viikko on ollut hieman erilainen verrattuna viikon takaiseen. Viime viikolla sain hetken mielijohteesta päähäni ajatuksen kirjoneuleesta ja sitä piti sitten lähteä toteuttamaan. Vaikka en nyt tiedä onko neulomani malli kirjoneuletta, ei ehkä ainakaan sieltä vaikeimmasta päästä, mutta minä olen hurahtanut täysin sen neulomiseen. En malttaisi odottaa, että pääsisin kertomaan täälläkin ensimmäisestä valmistuneesta kirjoneuletyöstäni. Yritän saada sen mahdutettua ensi viikolle tai viimeistään sitä seuraavalle! En ole muistaakseni tainnut sitä vilauttaa edes instagramissa. Käsityöt pyörivät tällä hetkellä siis hyvin pitkälti kirjoneulehurahduksen ympärillä. Mutta en ajatellut kuitenkaan esitellä kirjoneuletta. 

Tällä hetkellä keskeneräisiä töitä on kaksi kappaletta. Tällä viikolla teimme myös reissun Espoossa sijaitsevaan Menita lankakauppaan. En ollut käynyt siellä vielä tätä ennen, vaikka mielessä se on kyllä ollut. Se oli kyllä neulojan paratiisi ja olisin kyllä viihtynyt siellä kauemminkin, mutta sitten tuli pieniä haasteita, ja jouduin aika pikaisesti valkkaamaan langat ja lähtemään pois. Mutta ehdottomasti sinne täytyy mennä uudestaankin tai vaihteeksi keskustan myymälään. Syy, miksi menimme sinne, oli se, että halusin ostaa tietyt langat lapsen villahousuihin. Halusin aloittaa ne heti, joten netistä tilaaminen ei ollut tällä kertaa vaihtoehto. Lankakaupoilla on kyllä puolensa :D Päädyin siis Neulekekkerit kirjasta erääseen villahousumalliin, jota teen Dropsin Lima langasta. Langalla ei ole kovin houkutteleva nimi, mutta se on kyllä aika ihanan pehmeätä.

Tajusin vasta illalla, että näistä villahousuista olisi kyllä tullut aika kivat kaksivärisinä. Jos vain olisin siellä lankakaupassa tajunnut ostaa kahta eri väristä lankaa, niin olisin kyllä tehnyt kaksiväriset näistä. Resorit toisella värillä ja muu toisella. No, nyt mennään yksivärisesti! Lapsen villahousut ovat kyllä olleet mielessä jo kauan ja vasta nyt sain ne puikoille. Taisin merkitä Neulebingoonkin nämä ja valmistuessaan saan merkitä ne tehdyksi. Neulebingoon osallistuminen on kyllä aika mahtavaa, tuntuu, että saa ihan eri tavalla käsitöitä valmiiksi. :D Tähän mennessä olen jo saanut kolme ruksittua neulebingosta ja ajattelin muuten tehdä neulebingostakin koosteita tänne blogin puolelle. Ehkä kolme kuukauden välein olisi hyvä tai neljän kuukauden?

Mutta nyt toivotan ihanaa perjantaita ja päivän kysymys: kuinka monta työtä sinulla on kesken tällä hetkellä? 

Tavoitteet vuodelle 2020

Nyt kun vuosi 2019 on paketissa, niin on hyvä suunnata katse uuteen vuoteen ja puhua hieman tämän vuoden käsityötavoitteista! Ensin toivotan kuitenkin kaikille hyvää uutta vuotta (en muuten tiedä olenko sitä toivottanut vielä täällä :D ). Toivottavasti vuosi on alkanut kaikilla kivasti!

Pitipä ihan tsekata, että millaisia tavoitteita mulla oli viime vuodelle ja olihan niitä. Kirjoittelin nimittäin täällä käsityötavoitteista vuodelle 2019. Ilokseni voin kyllä todeta, että tuolta listasta lähes kaikki toteutui. Suurin tavoite oli varmasti tuo sukkalaatikkoprojekti. Sukkia tuli kyllä neulottua varmasti tuo 24 kpl ellei ylikin. Mutta myös ihana, että sain toteutettua myös villapaidan lapselle ja neulotun joulukalenterin. Ainut, mikä jäi puuttumaan niin sydänpeitto vauvalle. Ilmeisesti alkuvuodesta olen ollut jossain sydänpeittotunnelmissa, sillä olen kirjoitellut siitä useampaan kertaan, mutta se haave kyllä jäi sitten jossain vuoden puolivälissä, sillä loppuvuodesta se ei ollut enää mielessäni.  Ei sillä, sydänpeitot ja vauvan peitot ovat edelleen lähellä sydäntäni, mutta huomaan, etten ole haaveillut siitä enää loppuvuonna. Tämmöistähän tämä on; haaveita menee ja tulee ja elän yleensä fiilispohjalla käsitöiden suhteen. Loppuvuodesta lähinnä haaveilin pipoista, pipoista ja pipoista. <3 

Mietin pitkään, että teenkö vastaavaa listausta tälle vuodelle ja en ole siitä ihan varma. On kiva, että on tavoitteita, sillä tavoitteet ohjaavat meitä omaan suuntaamme ja tavoitteilla myös kehittää itseään. Mutta jokin nyt tavoitteissa hieman tökkii. Ehkä se, että haluan mennä enemmän fiilispohjalta tämän vuoden. Mutta entä, jos en tee tavoitteita, niin saanko neulottua sitten niin paljon? Kehitynkö ollenkaan neulomisen saralla?

En haluaisi kuitenkaan tehdä neulomisesta liian tavoitteellista. Ehkä tähän(kin) pätee jokin kultainen keskitie ja ajattelin listata tähän nyt jotain sellaisia, joista olen haaveillut jo pidempään. 

** Niina Laitinen designsin villasukat. Tänä vuonna olisi kiva tehdä yhdet Niina Laitinen designsin villasukat. Aloitin sellaisia jo viime vuonna, mutta purin ne, koska eivät edistyneet ollenkaan. Mallikin olisi jo mielessä. Tänä vuonna uusi yritys?

** Villapaita itselle. Koska olen haaveillut villapaidasta jo ikuisuuden, niin olisi kiva myös tehdä sellainen. Vain tekemällä oppii ja tämä pätee myös villapaitoihin. En oikein haaveile mistään kauppojen villapaidoista, ja haluaisin nimenomaan tehdä villapaidan itselle. Villapaita olisi myös kivempi suurempi projekti, koska niitä suurempiakin välillä kyllä tarvitsee.

** Käsitöiden suhteen ammattimaisempi toiminta. Tämän haaveen sanominen ääneen hieman pelottaa, hirvittää ja jännittää, mutta haluaisin neulomisesta ammattimaisemman toiminnan. Mutta tavoitteiden sanominen ääneen auttaa niiden toteutumisessa. Kun hoemme tavoitteitamme ääneen ja mietimme niitä, saamme alitajuntamme ajattelemaan ja toteuttamaan niitä. En osaa tätä tavoitetta tarkemmin eritellä, eikä se ole tarvekaan, mutta huh, nyt se on sanottu. Se, että miten, missä ja milloin (ja onko kuitenkaan mun juttu) jää nähtäväksi.

Tässä siis nyt muutamia juttuja. Lisäksi osallistun #neulebingo2020:on ja siinä listasin tarkempia neulehaaveita. Siinä olen listannut siis tarkempia neulehaaveitani ja on luettavissa täällä huomenna.

Toivon siis tästä vuodestä enemmän ex temporempaa vuotta ja haaveiden perässä toteuttamista, eikä niinkään listoja, mitä pitäisi toteuttaa. Ehkä sellainen go with the heart sopisi teemaksi tälle vuodelle. <3

Mitä tavoitteita sinulla on tälle vuodelle?

Näistä luopuisin...

Tänään on vuorossa asioita, joista luopuisin. Nämäkin tietenkin käsityörintamalla olevia asioita. Näitä oli muuten ehkä hieman vaikeampi löytää omasta käsityöelämästä, mutta löysinpä vaan kuitenkin ihan kivat asiat, joista olisin heti valmis luopumaan. 

** langanpätkät silmukkamerkkeinä

Ei, en omista yhtäkään oikeaa silmukkamerkkiä vaan käytän yleensä langanpätkiä kerrosmerkkeinä. Mutta olisipa kiva omistaa silmukkamerkkejä, tuntuisi ainakin aika prolta :D Ehkäpä laitan silmukkamerkit käsityöostoslistalle, ja hankin niitä. 

** mallitilkkujen tekemättömyys

Tätä on ehkä hieman nolokin myöntää, mutta olisin kyllä heti valmis siirtymään mallitilkkuihin. Mikä siinä onkin niin vaikeata ensin tehdä mallitilkku ja sitten vasta aloittaa työ? Vetoan omaan kärsimättömyyteen ja yleensä haluan vain aloittaa uuden työn heti. Sitten kun mennään vikaan ja puran yleensä niin kauan, että saan oikean kokoisen. Nyt seuraavassa villapaitaprojektissa voisin korjata tämän asian ja tehdä ensin mallitilkun. Kokeillaan siis!

** keskeneräiset työt, jotka ovat olleen jo pidemmän ajan keskeneräisinä

Enpä osannut tätä sanoa yhtään lyhyemmin, mutta olen valmis kyllä luopumaan töistä, jotka vaan ovat olleet pitkään keskeneräisinä. Pitkällä aikajaksolla tarkoitan nyt puolta vuotta ja sitä enemmän. Juuri tätä nyt kirjoittaessa muistuu mieleen erän hame, joka on edelleen keskeneräisenä. Pitäisi varmaan esitellä se puikkoperjantaissa niin se tulisi sen jälkeen valmiiksi. Näin kävi tuubihuivillekin! :) Kun ideoita on paljon, niin väistämättä välillä jokin työ jää sitten lojumaan pitkäksi aikaa. Nyt olen kyllä ollut tarkempi niiden suhteen, ja puran aika helposti, jos tuntuu siltä, ettei jokin työ valmistu koskaan tai ei enää miellytä. 

Näistä nyt ainakin olisin valmis luopumaan! Mistä sinä olisit valmis luopumaan?

Näistä en luopuisi...

Sain tässä taannoin idean tällaisestakin postauksesta ja ei kun tuumasta toimeen ja toteuttamaan! Tällaisen näin ainakin Sara Parikan ja Homevialauran blogeissa ja haaste kiertoon vaan! Muutin tottakai tätä käsityösuuntaan ja näistä asioista en siis luopuisi käsityöasioissa:

** Aamu- / iltaneulominen

Tarvitsen neulomista! Neulominen on myös terapeuttista kaiken sen kiireen keskellä, niin en kyllä hevin luopuisi aamu-/iltaneulomisesta. Aamuneulominen ei ole mikään itsestäänselvyys, sillä ikinä ei tiedä mihin aikaan itse tai lapsi herää. Nyt on taas ollut hyvä ja pitkä seesteinen vaihe ja olen saanut nauttia aamuneulomisestakin. Siinä on kyllä jotain, kun saa neuloa aamun pimeydessä kaikessa hiljaisuudessaan. <3 Eihän se tarvitse olla kuin vaikkapa parikin riviä, mutta sekin jo riittää. Iltaneulominen on myös kivaa ja sitä miltei odotan jo iltapäivästä lähtien varsinkin jos on ollut kiire päivä. Ehkäpä päivän ainut hetki, kun saa keskittyä vain itseensä ja neuloa <3

** langat
Eihän neuloja voi langoistaan luopua. Muuten neulomisestahan ei tulisi mitään, heh heh ;) Jollain tasolla olen lankahamsteri, sillä onhan niitä kertoja nähty, kun en vaan voi vastustaa kaupassa jotain lankaa ja ostan sen ex tempore. :D Nykyisin tosin vähemmän, sillä yritän pitää kirjaa langoista ja joskus edes päästä siihen, että kulutus olisi suurempaa kuin ostetut langat.

** Pinterest 
Ilman Pinterestiäkään en voisi elää. Siinä missä Instagram on enemmän kommunikointiväline, niin Pinterest haaveilun väline. <3 Viime aikoina olen taas käyttänyt enemmän Pinterestiä ja haaveillut ties mistä. Pinterestissä yleensä haaveilen käsitöistä, mutta myös leivonta ja ruoanlaitto ovat nousseet. Reseptejäkin siis etsin sieltä saadakseen vinkkejä. Lisäksi viime vuoden aikana olen myös etsinyt sieltä sisustusta, lasten huoneen vinkkejä, kirjojen säilytystä ja vaikka mitä. Eniten käytän sitä kuitenkin käsitöiden unelmien toteuttamiseen <3

Siinäpä ne, joista en hevin joskin ollenkaan luopuisi käsityörintamalla. Huomenna seuraa sitten jatko-osa tähän, ja siinä pureudun siihen, mistä luopuisin. Kuullaan siis huomenna!

Mistä sinä et luopuisi?

Kirjayhteenveto vuodesta 2019

Nyt kun vuosi 2019 loppui jo niin on hyvä myös tehdä pientä kirjayhteenvetoakin. Tarkistin juuri Bookbeatin sovelluksesta, että olen lukenut vuonna 2019 23 kirjaa. Kuukausitasolla se on 1-3 kirjaa. Luku on itseasiassa yllättävän sama kuin vuonna 2018, vain pari kirjaa enemmän kuin vuonna 2018. Minulle kirjat ovat aina merkinneet paljon. Jo pienenä luin paljon kirjoja, sitten tuli tosin opiskeluaika, etten lukenut paljon kirjoja, mutta nyt olen taas löytänyt ne ja hyvä näin!

Olen aika tyytyväinen viime vuoden kirjasaldoon. Se on kuitenkin ihan hyvä luku tämmöisessä ruuhkavuosiarjessa. Pääosin kirjoista olen kuunnellut, koska se sopii itselleni tällä hetkellä lukemista paremmin. Tiedän kyllä, että lukemisen aikakin vielä tulee. Mielestäni äänikirjat eivät sulje pois lukemista. Sitä voi esimerkiksi tehdä molempia; voi kuunnella että lukea. Ja koska jokainen elämänvaihe on vain vaihe, niin siksi tiedän, että lukemisen aikakin on vielä edessä. Mutta minkälaisia kirjoja oikein luin?

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen siihen, kuinka monipuolisia kirjoja luin. Olen lukenut mm. elämäkertoja, romaaneja, vieraskielisiä ja hyvinvointikirjoja. Vuosi 2019 näyttää hyvin monipuoliselta kirjavuodelta; alkuvuosi oli ehkä enemmän elämäkertoja ja romaaneja, mutta joukkoon mahtuu myös tiedepitoisia kirjoja. Loppuvuosi meni ehkä enemmän hyvinvointiteemalla. Tämä varmasti kuvastaa myös sitä elämää täällä blogin takana. Loppuvuosi oli ehkä rankempi kuin alkuvuosi ja tällöin hain kirjoista pohdiskelevuutta, hyvinvointia ja vinkkejä.

Mikä oli kaikista paras kirja ja minkä kirjan lukisin uudelleen? Kaikista parhainta kirjaa on ehkä vaikea valita, mutta jos on pakko, niin valitsen Vappu Pimiän Valonantajat. <3 Se oli mieltä avaava kirja ja sille annoin täydet pisteet omissa arvosteluissakin. Myös erilaiset ruuhkavuosioppaat ja Helmi Kekkosen Olipa kerran äiti ovat saaneet minulta täydet pisteet. Voisin ihan hyvin lukea uudelleen Valonantajat. Tykkäsin myös hyvin paljon Aki Hintsan Voittamisen anatomiasta, ja senkin voisin lukea uudelleen! 

Mitä olisin voinut lukea enemmän? Minkälaisia kirjoja olisin voinut lukea enemmän?

Olisin ehkä halunnut lukea enemmän romaaneja ja vieraskielisiä kirjoja. Nyt kun vertailin vuosia 2018 ja 2019 niin romaaneja luin paljon vähemmän vuonna 2019. Myös vieraskieliset kirjat loistivat poissaolollaan vuonna 2019. Eli ehkä tavoitteeksi voisi ottaa tulevalle vuodelle enemmän romaaneja ja vieraskielisiä kirjoja. <3

Olkoon vuosi 2020 enemmän romaanien vuosi mutta myös unohtamatta hyvinvointikirjoja! Lukulistalle olenkin jo merkinnyt muutamia suosikkeja ja en malta odottaa, että pääsisin aloittamaan niitä. Koska olen kuitenkin näin innoissani kirjoista, niin päätin vielä jatkaa äänikirjapalvelun käyttöä ainakin jonkin aikaa. Kuukausittaiset kirjakoosteet siis jatkuvat tänäkin vuonna!

Viime vuoden tykätyimmät kuvat ja tarinoita niiden takana

Vuoden viimeisiä päiviä vietetään ja Instagramissa on näkynyt ihmisillä viime vuoden tykätyimpiä kuvia. Päätinpä minäkin sitten osallistua sellaiseen ja sain vielä idean, että kerron jokaisen kuvan takaa jonkin pienen tarinan. Vähän niinkuin behind the scenes -materiaalia :D Tässä siis minun viime vuoden tykätyimmät kuvat:

7/9 kuvista on sukkia joten villasukat taitaapi sitten olla minun seuraajien suosikkeja. Vaikka itselläni taitaa olla viha/rakkaus -suhde villasukkiin, niin on kiva nähdä, että ne ovat niitä tykätyimpiä juttuja. Toisaalta sukkalaatikkoprojektin myötä tuli myös tehtyä eniten villasukkia. Aloitetaanpa sitten loogisesti ylhäältä alas vasemmalta oikealle. Ensimmäisenä on valko-vaaleanpuna-ruskeat sukat kismettien kaverina. Niiden tarina on oikeastaan alkuvuodelta, ja taisinpa ne nimetä muuten suffelisukiksi. Minusta suffelimakeinen kuvaa ehkä niitä paremmin kuin kismet :D Halusin tehdä suffelisukat ja ne piti oikeastaan antaa joululahjaksi jollekin lapselle, mutta koska sukista tuli niin isot niin ne ovatkin aikuisten kokoa. Saatanpa ottaa ne itselleni, sillä väriyhdistelmä miellyttää minua kovin.

Seuraavana vuorossa on lyhytvartiset palmikoilla varustettuna. Nämä tein lyhytvartisten sukkien sesonkiaikana. Kesällä nimittäin hurahdin todella lyhytvartisten sukkien neulomiseen; ne ovat niin kivoja neuloa että tein varmaan lähes 10 parit niitä. Näiden malli on oma; varressa on pientä palmikkoa ja muuten raitoja. Niistä minulle tulee mieleen syksy ja oli pakko kuvausrekvisiitaksi ottaa syksyn lehtiä. Viimeisenä ylärivillä on itsetekemäni gugguupipo. En ole kovinkaan merkkiystävällinen mitä tulee lapsen vaatteisiin ja olen ostanut aika paljon lapselle vaatteita kirpparilta (vielä kun voi!) ja olen aina välillä vähän ihmetellyt näiden Gugguu -pipojen menekkiä. Viime talvena niitä näki tosi paljon lapsilla ja kieltämättä halusin myös sellaisen; lapset ovat niin söpöjä tupsupipoissa. Koska en silloin raaskinut maksaa aika paljon yhdestä piposta, päätin, että teen sellaisen. Malli on googlen kautta löydetty ja postaus piposta löytyy täältä. Piposta tuli mielestäni kiva, vaikka käyttökertoja sille on kertynyt aika vähän. Toisaalta, nythän se talvi ehkä vasta alkaakin ;)

Keskimmäisellä rivillä on kolmet sukat, joiden kaikkien malli on oma tekemä. Punaiset palmikkosukat ovat oma lempparini ja ne ovat tehty Novita Välkkeestä. Tekohetkellä olin aika rakastunut kimallelankoihin ja muistan, kuinka hetken mielijohteesta ostin nuo kerät. Halusin suunnitella itse palmikkosukat niistä ja minusta niistä tuli tosi kivat. Samoina hetkinä myös kyllästyin apupalmikkopuikkoon ja keksin valepalmikot ja aloin neuloa valepalmikkosukkia. Keskimmäiset valepalmikkosukat taitavat olla ensimmäisiä, sillä en silloin vielä hoksannut, kuinka sen reiän saa piiloon valepalmikoista :D

Alimmalla rivillä on ehkä omat lemppareimmat kuvat. En vaan voi olla rakastamatta tuota vaaleanpunaista palmikkopipoa <3. Taisin purkaa pipoa hyvin monta kertaa, ennen kuin sain siitä silmääni miellyttävän. Vaaleanpunainen kynttilä on ystävänpäivälahja mieheltäni joskus vuosien takaa ja poltin sitä ensimmäistä kertaa kuvanottohetkellä ;) Pari uutta Isoveli-kerää muuten odottelevat josko saisin taas tuon palmikkopipon puikoille. ;) Keskimmäiset raitasukat ovat jämälankasukat ja olenkin aika yllättynyt, että juuri ne ovat päässeet tykätyimpiin kuviin, sillä aloin tehdä niitä hetken mielijohteesta ja minulla ei ollut mitään ideaa, että millaiset sukat teen. Viimeisimpänä kuvissa on mun ikuinen lempparipalmikkomalli <3. Koska sukat ovat niin kivat, niin omistin niille oikein oman postauksen. Malli on Novitalta vuonna 2008. Olen tehnyt niitä varmaan kymmenittäin, ja annan niitä lahjaksi, jos en muuta lahjaa keksi. Esimerkiksi tänä jouluna niitä meni ainakin kahdet ja annoin ne myös kummitädilleni. Jos en keksi muuta neulomista, niin saatan aloittaa nämä sukat ihan vaan koska haluan neuloa jotain :D

Tässäpä jotain tarinoita näiden kuvien taustalta. Mikä on sun lempparikuva?

Tämän hetken suosikki...

... lanka on Novita Välke. Se on jotenkin niin ihanan kimaltava ja siitä tulee mieleen joulu ja jouluneulomiset. Ai miten niin olen vähän heikkona kimaltaviin lankoihin? Se on myös minusta pehmeä ja ihan hyvä sukkalanka.

... käsityö on pipot ja pannat. No tuliko yllätyksenä? Tykkään tehdä tällä hetkellä pipoja ja pantoja. Niissä ei ole sitä samaa kahden saman käsityön tekemistä kuin esimerkiksi sukissa. Lisäksi pipot ja pannat tulevat niin nopeasti valmiiksikin. 

... (käsityö)mietelause on knitting is your superpower. Se kuvastaa jotenkin sitä voimaa, jonka saan käsitöistä sekä sitä, että käsityöt eivät ole itsestään selvyyksiä. Kaikki osaavat jotain; toinen kirjoneuletta, toinen palmikoita. Yhdessä tekeminen on voima <3

... väri on punainen. En tiedä, johtuuko se joulusta vai jostain muusta, mutta olen aika paljon mieltynyt punaiseen väriin käsitöissä. Täällä kirjoittelin mm. punaisesta piporakkaudesta, mutta pätee se kyllä muihinkin neuletöihin. Punainen mekko olisi kiva sekä punaisissa villasukissa olisi kiva tallustaa joulukuussa.

... ajankohta neulomisille on illat. Yleensä illalla olen aika poikki päivästä, niin silloin tarvitsen hetken omaa aikaa lankojen ja puikkojen kanssa. Illat ovat pimeitä, ja mitäpä sitä muutakaan tekisi kuin neuloisi kynttilänvalossa :D

... neulemalli on palmikot. Olen kyllä aina rakastanut palmikoiden tekoa, mutta nyt syksyllä ja joulukuussa se on vielä korostunut. Palmikoilla saa jotenkin niin kivaa piristystä esimerkiksi villasukkiin tai pipoon ja voi että miten helppoja ne ovat. <3

... käsityökauppa on Novitan verkkokauppa, joka löytyy täältä. Olen tilannut nyt viime aikoina aika paljon Novitalta, ja sen on tietenkin huomannut kulutuspäiväkirjoissa, kun ostot ovat ylittäneet kulutuksen. Mutta en vaan ole voinut vastustaa niitä ihania lankoja <3. Varsinkin Novitan alepuoli tulee kyllä tsekattua hyvinkin usein. 

Bongasin tällaisen haasteen eräästä toisesta blogista, ja päätin jatkojalostaa sen käsityöaiheisiin. Ota siis tästä koppi ja tee sama omassa blogissasi jos tahdot! Näitä on kiva tehdä ja vielä kivempi lukea <3 <3 <3

Marraskuun luetut kirjat

Vappu Pimiä, Johanna Huhtamäki: Valonantajat

Viime kuussa väläytin jo pienesti, että aion mahdollisesti lopettaa äänikirjapalvelun. Kuitenkin siellä on ollut nyt viime aikoina ihan superhyviä kirjoja, joten en tahtoisi ihan vielä lopettaa. Yksi näistä aivan mahtavista kirjoista on ollut mm. Vappu Pimiän Valonantajat. Tämä kirja on ollut juuri sitä, mitä olen kaivannut. Vaikka hetkellisesti olinkin kyllästynyt kaikkiin self help -kirjoihin ja varmaan tämäkin kirja niihin lukeutuu. Mutta tämä kirja on ihan jotain muuta kuin perinteiset self help -kirjat (yhtään nyt niitäkään väheksymättä), tämä kirja on täyskymppi plus ja voittaa kaikki mennen tullen. Kirjassa kerrotaan onnellisuudesta, kiitollisuudesta ja yksinkertaisesti siitä, että miten olla onnellinen. Kirjassa on sopivasti tiedettä ja sopivasti mietintää. Kaikki on lisäksi selitetty todella yksinkertaisella tavalla. Olen aiemminkin sanonut, että tykkään 5-6 h kirjoista, mutta tätä olisin voinut kuunnella vaikka 10 h :D Kirja on kuitenkin sopivan pituinen, taisi olla reilut 5 h ja sen kuuntelee halutessaan vaikka parissa päivässä. Nimittäin tätä kirjaa ei malttaisi lopettaa millään. Tekisi mieli ostaa tämä kirja ja palata aina tähän, kun on jokin heikko hetki tms ja luulenkin, että tulen lukemaan/kuuntelemaan tämän vielä uudelleen. Suosittelisin tätä kirjaa ihan jokaiselle suomalaiselle ja vähän päällekin ja varsinkin heille, jotka elävät tällä hetkellä oman minuuden etsimisessä tai vaikkapa jonkin surun tai trauman keskellä. Kirja todellakin antaa voimaa ja auttaa olemaan kiitollinen siitä, mitä meillä on jo. <3 Tällaista kirjaa on kyllä kaivattu. Isona plussana on vielä se, että Vappu lukee kirjan itse. 

Annan arvosanaksi: 6/5.

Tässä kuussa luettuja kirjoja on vain yksi, mutta aloitettuja kirjoja kaksi. Molemmat näistä aloitetuista kirjoista olivat sen verran pitkiä, etten ehtinyt saamaan kumpaakaan loppuun asti. Ja molemmat ovat äärimmäisen hyviä, toivottavasti pääsen niistä kertomaan enemmän lisää. Tavoite on saada ne joulukuussa luetuksi.  Viime kuussa  kerroin, että suunnittelen luopuvani äänikirjapalvelusta, mutta enää en ole siitä niin varma. Tai oikeastaan siellä on tällä hetkellä liian paljon hyviä kirjoja, jotka haluan kuunnella/lukea ja tällä vauhdilla en pääse niitä kovinkaan nopeasti kuuntelemaan/lukemaan. Tammikuun jälkeen on mahdollisesti katsottava tilanne uudelleen. Marraskuun kirjasaldo jäi kyllä hävettävän pieneksi, mutta ainut luettu kirja oli kyllä niin hyvä, että eipä juurikaan haittaa että jäikin pieneksi. Toivottavasti joulukuu näyttää paremmalta! :D Niin ja pahoittelut hieman viiveestä, huomenna on luvassa marraskuun kulutus!