Viime keväästä opittua

Tämä postaus oli pitkään luonnoksissa ja nyt selatessani luonnoksia, niin päätin julkaista sen. Olin aiemmin kirjoittanut näitä ajatuksia siitä, mitä viime keväästä on opittu. Onkin kiva tälleen nyt lähes samassa tilanteessa palata näihin, ja pitävätkö vielä paikkaansa. :D Nämä eivät ole mitään poliittisia opittuja asioita vaan ihan puhtaasti liittyy omaan käsityöminään :D  Tummalla olevat asiat ovat siis kirjoitettu joskus viime vuonna ja sen jälkeen on tämän hetkisiä ajatuksia. 

** Tykkään, että on meneillään useita eri asioita ja monia projekteja. Kyllä, ehdottomasti! Vaikka välillä kiire ja hektisyys ahdistaa, stressaa ja ärsyttääkin, mutta pohjimmiltani pidän siitä, että meneillään on useita projekteja. Tämän takia itsellä on useita keskeneräisiä käsitöitäkin ja voi sujuvasti vaihtaa käsityöstä toiseen, jos toinen tökkii.

** Tylsistyn helposti. Pitää paikkansa! Tämä on huomattu nyt viimeisen vuoden aikana. Nyt kun on jo eletty jo lähes vuosi tätä kummallista aikaa, niin olen kyllä huomannut, että kotoilu on tylsääkin tylsempää. Ainakin näin paljon vietettynä. Viihdyn kyllä kotona todella hyvin, mutta viimeisten kuukausien aikana on kyllä alkanut välillä tökkiä todella paljon. Tämän takia olen kehitellyt itselleni uusia juttuja, jotta elämä olisi edes hitusen kivempaa :D Nimittäin uusien asioiden tekeminen on ihan parasta näinä aikoina! Sen olen myös oppinut, että luovuus vaatii tylsiäkin hetkiä ja monesti mitä tylsempää on ollut, niin juuri silloin olen saanut parhaat ideat.

** Rakastan neulomista, enkä usko, että neulominen vähenee kesällä. Tämä on totta, ja eipä se neulominen vähentynyt lähes yhtään viime kesänä. Toki neulejumeja ja sukkaähkyjä on koettu, mutta ei yhtään samalla tapaa kuin aiemmin. Yleensä olen vain lopettanut neulomisen, enkä neulonut yhtään, mutta nyt se on siirtynyt joko neulesuunnitteluun ja ideoimiseen tai muiden töiden neulomiseen.

** Neulon vuodenaikojen mukaan. Juu ja ei. Tässä vissiinkin olen tarkoittanut värejä ja siltä osin pitänee ehkä paikkansa. Nyt tekee mieli neuloa keltaisella ja hempeillä väreillä, kun taas syksyllä tummanpunainen ja lila varmaan korostuvat enemmän. Mutta koska neulon lähes läpi vuoden, niin mitään sellaista neulomisbuumia ei ole kyllä ollut, enkä esim. neulo vain talvella villapaitoja. Voin neuloa villapaidan ihan yhtä hyvin kesällä.

** Minusta ei tulisi leivontabloggaajaa. Tämä on mielenkiintoinen kohta, sillä olin kirjoittanut tähän jatkoksi että "en usko, että kehittelisin omia reseptejä". Ja niitä olen kyllä kehitellyt ja leiponut paljon. Tähän voisi vielä oikeastaan lisätä, että minusta ei tulisi pelkästään leivontabloggaajaa. En usko, että kirjoittaisin pelkästään resepteistä ja leipomuksista tai leipoisin niin innokkaasti. En tosin tykkää kategorisoida itseäni enkä muita tietyn aiheen mukaan ja siksi tykkään blogiinkin tehdä erilaista sisältöä eri aiheista. Sopivasti aasinsiltana ensi viikolla muuten jaan pitkästä aikaa yhden reseptin, joka on sokeriton ja vehnäjauhoton.

Mitä sinä olet oppinut viime keväästä?

Inspiraationa kesä

Edellinen postaus oli luovuudesta ja tämä on ikäänkuin jatkoa sille. Nimittäin kesä, sillä kesä on ollut viime aikojen inspiraationa. Saatan saada ideoita ihan koska vain, ihan mistä vain ja ihan keneltä vain - luovuudelle ei ole aikarajaa tai muitakaan rajoja. Viime aikoina olen inspiroitunut ihan älyttömän paljon kesästä ja ideoita on taas tullut vaikka mistä kesän pienistä asioista. Kesä on ihanaa aikaa, sillä ulkona on niin paljon kaikkea, mistä voi inspiroitua. Tykkään kyllä talvesta, mutta talvi ei sinänsä inspiroi ehkä niin paljon tai sitä inspiraatiota saa enemmän hakea talvella. Kesällä ei tarvitse mennä kuin ulos ja lähes heti inspiroituminen on taattua.

Kesässä parasta on:

** aurinko tottakai. Aurinko saa inspiroitumaan mielen ihan valtavasti. Toivottavasti tästä kesästä tulee lämmin ja aurinkoinen!

** kukat. Luonto on puhjennut kukkaan ja kaikkialla on ihanan vihreää ja kukkia siellä täällä. Kukat ovat asia, josta inspiroidun ihan älyttömästi. Eräänä päivänä olimme ulkona ja hetken mielijohteesta aloin kerätä kukkia, niin siinä keltaisia ja liloja kukkia katsellessani aloin miettiä, että pitäisikö neuloa jotain keltaista ja lilaa :D Neulon kyllä muutenkin aika värikkäästi, mutta kesällä sitä jotenkin haluaisi neuloa vielä enemmän väreillä.

** vihreys.  Ihastelen varmasti päivittäin vihreää näkymää takapihalla, lähipuistoissa ja -metsissä. Vihreys ja vehreys ovat jotain todella nättiä varsinkin suhteellisen mustan talven jälkeen. Ja miten nopeasti kaikki puhkeaa aina kukkaan ja tulevat vihreäksi <3

Se on muuten kiva, että meillä on neljä vuodenaikaa. Vaikka välillä sitä toivoisi ikuista kesää tai ikuista talvea, mutta vuodenaikojen vaihtuminen on jotenkin maagista ja ihanaa nähdä, kuinka luonto puhkeaa kukkaan tai vaihtaa väriä. En ole ennen pitänyt kovinkaan paljon keväästä tai syksystä, mutta nykyisin pidän niistäkin paljon. Ennen inhosin kevään loska-aikaa, mutta nykyisin sekin on jotenkin erilainen. En tiedä, johtuuko se sitten lumettomista talvista vai mistä, mutta loska-aikakaan ei ole niin paha ja siinäkin näkyy edes jotain pientä hyvää. Syksyssä parasta on taas väriloisto ja lehdet, joista voi inspiroitua. Kesässä myös inspiroitumista tuo järvi, metsät, erilaiset maisemat ja jollain tasolla myös ihmisten liikkuminen.

Tällä hetkellä neulon mielellään eniten sukkia ja kesäpuseroita.  Kesäpuserot ovat itselleni uusi tuttavuus ja varmaan siksi olenkin niistä niin innoissaan. Sukkien neulominen on vähentynyt yleensä kesällä, mutta nyt onkin ihmeellistä, miten paljon jaksan niitäkin neulon. Sen sijaan tällä hetkellä vähiten miellyttää ehkä vauvan peitot. Tykkään neuloa kaikkea vauva-aiheista ja varsinkin vauvan peittoja, mutta nyt ne eivät ihan täysin iske. Tämä nyt oli mielessä varmaan siksi, että se Hennoimmillaan vauvan peitto odottelee edelleen tekijäänsä. Siitä olen nyt varma, että haluan neuloa sen ja olenkin vähän kypsytellyt ajatusta siitä näin pitkään. Nyt alan olla myös lankavalinnassa aika varma, vaikka mietin vielä hieman värejä. Melko valmiina ne värit ovat kuitenkin. Tämä vauvan peittohan on jo melkein puoliksi tehty, kun se on jo näin hyvin suunniteltu :D

Mistä sinä inspiroidut?

Luovuus - milloin olen luovimmillani

Pidin taannoin ex temporeesti Q & A -tuokion InstaStooreissa ja se oli itseasiassa aika kivaa vastailla seuraajien kysymyksiin. Etukäteen mietin, että entä jos tulee liian henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta jännä juttu, että lähes kaikki kysymykset olivat käsityöpainoitteisia ja säästyin henkilökohtaisilta kysymyksiltä :D Eräs kysymys oli kuitenkin sen verran laaja, että ajattelin, että tästähän saisi jatkojalostettua postausideankin. Kysymys oli nimittäin, että milloin olen luovimmillani.

Ensinnäkin, luovuutta on todella monen erilaista. Olen aina muuten pitänyt itseäni ei-luovana henkilönä, mutta viime vuosien aikana olenkin huomannut, että ehkä olenkin luova. Sillä ovathan käsityötkin luovuutta ja varsinkin jos itse suunnittelee ja tekee ohjeita. Ja vaikka ei nyt suunnitteluasteelle edes menisi, niin minusta raitojen yms tekeminenkin perussukkaa on luovuutta! Saa kuitenkin suunnitella, resorin, raitojen järjestyksen ja kavennukset. Luovuusasia on sinänsä pyörinyt myös mielessä viime aikoina, sillä ajoittain on tuntunut, että en todellakaan ole yhtään luova. Ainakaan kirjoittamisen suhteen. Kun koko perhe on ollut kotona, niin on itselle on vaikeampi olla luova ja tuntuu, ettei esimerkiksi kirjoittamistyöstä tule yhtään mitään. Vaikka onkin ihanaa kun koko perhe saa olla kotona! <3

Ennen nautin siitä, että sain aamulla ennen muiden heräämistä oman pienen hetken, jolloin sain paljonkin aikaiseksi. Monesti aamuisin tuli kunnon kirjoitusflow ja sain ideoita, vaikka kuinka paljon ja kirjoitus kulki todella hyvin. Olin ja olen edelleen kyllä aamuihmisiä ja nautin pienistä omista aamuhetkistä. Tällä hetkellä en ole kyllä pystynyt paljonkaan aamuisin kirjoittamaan, mutta aamuisin välillä neulon ja sekin on aivan ihanaa <3 Rakastan aamuneulomista! Mitä käsitöihin tulee, niin monesti ne käsitöiden luovat hetket tulevat vähän milloin sattuu ja siihen ei ole itsellä kyllä mitään kaavaa. Välillä saatan olla tylsistynyt ja saatan katsella hetken lankalaatikoita ja valita sieltä värit seuraavaan työhön. Välillä se väritys saattaa muodostua jostain ihan ulkoisesta tekijästä. Äskettäin sain nimittäin erään idean illalla, ja se piti kirjoittaa ylös heti saman tien, etten vain unohtaisi. Monesti se luovuus tarvitsee myös rauhallisen hetken sekä yksinolon, jolloin saa rauhassa suunnitella tai miettiä. Viime aikojen inspikset ovat kyllä tulleet aika paljon yllättäen ja ajasta riippumatta, vaikka monesti on myös jokin ulkoinen tekijä ollut kimmokkeena. Se ulkoinen tekijä saattaa olla puiden lehdet, värit luonnossa, jokin kasvi tai vaikkapa räntäsateen valkoinen maa, josta välistä näkyi ruohoa.

Lisäksi olen nyt keksinyt uuden ajan omalle luovuushetkelleni. Se on nimittäin illalla, kun taapero on nukahtamaisillaan omassa huoneessaan, niin suljen itsekin silmät ja haaveilen ja suunnittelen mielessä käsityöjuttuja. <3 Tällöin saan ajatukset pois lapsen nukahtamisesta ja jo itselleni omaa aikaa.

Milloin sinä olet luovimmillasi? Oletko aamu- vai iltaihminen vai onko sillä mitään merkitystä luovuuteen?