Mun ensimmäinen villapaita

Nyt kaikki varmaan odottavat, että olen neulonut jo tänä vuonna villapaidan. En sentään. Tämä on nostalgiapostaus, kun nyt tämä villapaita päätyi meille kotiin.

Mutta tämä villapaita on mun koskaan ensimmäinen neulottu villapaita ja onpa muuten ensimmäinen itse suunniteltukin. Tämä on neulottu ja suunniteltu joskus todella kauan aikaa sitten yläasteen käsityötunneilla. Paidan tarkkaa ikää en muista, mutta minulla oli valinnaisena käsityöt yläasteella ja siellä neuloimme villapaidan ja myös ompelimme collegepaidan. Monilla on huonojakin muistoja koulun käsityötunneista (niin minullakin, mutta en ole koskaan välittänyt niistä). Joskus olen miettinyt, että olivatko koulun käsityöopettajat fanaattisia käsitöiden suhteen ja kaikki piti tehdä, kuten he halusi, eikä saanut soveltaa yhtään vai mistä niin monen ihmisen huonot muistot kumpuavat. Monesti huonot muistot saattavat johtaa myös johonkin sellaiseen, ettei koskaan ikinä sitten tee niitä. Onneksi en ole itse välittänyt näistä muistoista ja olen neulonut kouluajan jälkeenkin. Välillä mietin, että mitäköhän käsityönopettajani ajattelisi, jos tietäisi, että teen käsitöitä myös työkseni :D 

Muistan, että opettaja järkyttyi, kun vein tämän villapaidan valmiina keväällä tunneille ja taisi muuten kysyä että oletko neulonut itse. Niin ja villapaitaa piti neuloa muiden projektien ohessa ja sitä oli sallittu ja jopa suotavaakin neuloa kotona, mutta silti tämä kysely. Ehkä en sitten kysellyt tarpeeksi neuvoja opettajalta ja neuloin itse soveltaen ja siksi tämä ihmettely. Itselle ei tullut vain mitään sellaisia kysymyksiä, joita olisi pitänyt kysyä opettajalta. Ainut, jossa kysyin ylipäätään keneltäkään, niin oli tuo kaulus. Muistaakseni äiti näytti jonkin verran, miten se tehdään. Paita on neulottu alhaalta ylös ja kaikki kappaleet erikseen. Kaulus pitäisi neuloa uudelleen, sillä se on tiukka ja menee juuri ja juuri päästä. Villapaita mahtuu edelleen itselle ja on sellainen over-size. Lankana tässä on 7 veljestä. En raaski purkaa tätä, sillä tämä on jotenkin ihana muisto. Tykkään, kun olen keksinyt palmikot laittaa ja vieläpä erivärisinä. Itselle tämä kertoo, että olen aina tykännyt palmikoista ja palmikot on mun juttu. Jotenkin ihana muistopaita ja viehän se tilaa, mutta en raaski purkaa, vaikka ei käyttöäkään ole pahemmin. En ehkä raaski myös käyttääkään. Kuvaan taitoin hihoja vähän eli ne eivät ole lyhyet. Jos purkaisin kauluksen, enkä tekisi siitä pooloa vaan lyhyen, villapaidalle voisi tulla käyttöä esim. mökillä.

Se on jännä, että miten tietyt muistot jäävät mieleen ja muistan erinäisiä asioita käsityötunneilta. Mulla ei ole koskaan ollut käsityöt ollut arvosanana mitenkään hyvä, olikohan se 7 tai 8. Koin kyllä, että olin parempi ( :D ), mutta kiitos tuon opettajan, niin hän laski vissiin sen arvosanan 7. Loppujen lopuksi se on muuten aivan sama, mikä se käsityöt oli todistuksessa. Eivät ne numerot pidemmän päälle kerro mitään, kun itse voi oppia lisää. Täytyy varmaan kiittää omaa päättäväisyyttä ja vahvuutta sen suhteen, että olen aina neulonut huolimatta noista käsityötunneista. On ne opettajan kommentit varmaan "satuttanut" jollain tavalla, mutta onneksi oma luonne on ollut sitten vahvempi. Jos olisin antanut kommenttien vaikuttaa itseeni, niin suunnittelisinko nyt neuleita, en tiedä, ehkä, ehkä en :D Mutta tosi pienet asiat voivat vaikuttaa lapsen mieleen ja ne voi vaikuttaa jopa koko loppuelämään. Onneksi neulomiseen on tullut useita tapoja tehdä asioita, ja toivottavasti koulussa opetetaan asiat eri tavalla kuin ennen. Muistan muuten tuolta samaiselta opettajalta sen, että pidin virkkuukoukkuakin aina väärin (hänen mielestään). Itse näkisin sen paremminkin niin, että onko oikeaa tai väärää tapaa, on vaan useita eri tapoja, ehkä pääasia että saa virkattua jollain tavalla. Ai niin ja muistan myös, kun isoveljeni ihmetteli, että valitsen käsityöt valinnaisena ja kun hänen tyttöpuoliset luokkakaverit pitivät opettajaa outona ja eihän kukaan käsitöitä voi valita sen vuoksi. Käsityöt eivät olleet mitenkään suosiossa nähtävästi meidän koulussa. Onneksi olin kuitenkin päättäväinen ja valitsin enkä antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa asiaan :D

Mutta näihin tunnelmiin nyt tämän villapaidan myötä. Onko sinulla hyviä vai huonoja muistoja koulun käsityötunneilta tai muuten nuoruudesta?

Katsaus 10 vuoden taakse - Novita 2008 - ideoita ja inspiksiä

Ideat vol. miljoona. Selasin taannoin vanhoja Novita-lehtiä sillä silmällä, että mitä heitän roskiin ja mitä jemmaisin. Totuushan on se, ettei kaikkea voi säästää, vaikka kuinka haluaisi. Silloin kyselin muuten InstaStoryissa, että mitä vanhoille Novitoille voi tehdä että heittääkö roskiin vai kierrättääkö ja jos niin minne. Suurin osa ihmisistä äänesti säästämisen ja kierrättämisen puolesta, vaikka itse olisin varmaan nakannut lehdet paperiroskiin. Kannattipa siis kysäistä, sillä nyt olen lajitellut lehdet, joista luovun. Vielä pitäisi päättää, että minne veisin ne lehdet. Selailin toki myös lehtiä, ja sain idean, että koostan omat suosikit vuodesta 2008 Syksy -numerosta. Tässäpä niitä nyt sitten tulee:

Ensimmäiseksi valitsin (tietenkin!) tällaisen lasten neulehupparin, joka on kyllä todella lähellä toteutusta. 

Olisi muuten aika ihana tehdä tämä lapselle. Lankana tässä on Novita Kaarna, joka on ilmeisesti jo poistunut, mutta siihen täytyisi vain löytää vastaavanvahvuinen lanka. Joskus vauva-aikana totesin, että hupparit ovat kyllä maailman epäkäytännöllisimmät vauvalle, mutta nyt ne ei enää sitä ole. Kävelevä lapsi on kuitenkin eri asia kuin konttaava lapsi, niin hupparitkin ovat eri juttu. Lisäksi tätä voisi käyttää vaikkapa kesällä, koska tunnetusti Suomen kesä on viileä ;)

Kenelle ei tule yllätyksenä, mitä valkkasin seuraavaksi?

Punainen on kyllä mun lemppariväri, ainakin näin joulun alla ja talvella. Tähän katseeni kiinnittyi aivan heti. Tuo pipo ja tupsu <3 Rakkautta ensi silmäyksellä. Ehkäpä tästä saisin nyt inspiksen mun seuraavaan pipoon. Taannoin kirjoittelin mun piporakkaudesta, niin tässä olisi kyllä aika kiva seuraavaprojekti. Kuinka monta pipoa vain yksi ihminen tarvitsee? Ja lisäkysymys - kuinka monta punaista pipoa? :D

Olen hieman yllättynyt, että valitsin suosikikseni villasukat. Sillä ennen tätä vuotta en ole muuten ollut mikään villasukkaneuloja, mutta tänä vuonna minusta kuoriutui sellainen. Näitä sukkia olen katsonut toteutussilmällä ennenkin, mutta en ole ikinä neulonut näitä. Nämä pitäisi laittaa ehdottomasti toteutuslistalle. Lankana näissä näyttäisi ehkä olevan Novita Nalle eli onnistuisikin aika helposti ja Novita Nallea taitaa löytyä jopa omista kätköistä ;) Oli muuten aika yllätys, kun selasin lehteä, että tällä aukeamalla on myös mun oma ikisuosikki: sieltä alakulmasta se pilkottaa: palmikkosukat. 

Omistan näille sukille vielä oman postauksen, mutta tässäpä on se ohje, jota olen neulonut vaikka kuinka monta kertaa <3. Niin ihana malli ja niin simppeli. Olen muistaakseni tehnyt oman pienen modifikaation kärkikavennuksiin, mutta joskus voisi toki kokeilla ihan ohjeenkin mukaan. Mun mielestä tähän malliin paras lanka on kolmospuikkojen vahvuinen Novita Nalle tai vastaava. Parhaat sukat taisin tehdä Novita Ketosta, joka ilmeisesti poistuu Novitalta ja on akryyliä, mutta niin ihanan pehmeä. Kuitenkin ohut lanka sopii minusta tähän malliin parhaiten. Mietin, että josko tekisi nämä Dropsin Nordista niin tulisikohan millaiset. Eihän se auta kuin kokeilla niin sillä siitä selviää. Saattaa olla että Nord on hieman liian ohut mutta Baby Merino voisi olla aika pop. Tälle mallille omistan vielä myöhemmin oman postauksen, sillä äsken tuli kuvailtua näitä palmikkosukkia ja haluan kertoa näistä enemmän. 

Tarinan opetus on ehkäpä se, ettei kannata ikinä heittää käsityölehtiä pois - antaa vaikkapa ne kierrätykseen tai vaikkapa vanhainkotiin. Sieltä voi löytää helmiä!

Nyt mukavia käsityöhetkiä <3 <3 <3