Virkattu rahi

Tässähän pääsee hyvin vauhtiin näiden keskeneräisten tai uusien töiden kanssa. Sain myös valmiiksi tällaisen jämälankatyön, joka oikeastaan piti olla eri kuin mitä lopputulos on :D

Olen aina ihaillut niitä kauniita virkattuja koreja, mitä näkyy Instassa,blogeissa ja missä nyt milloinkin. Lisäksi ohje on ollut helppo, mutten koskaan ole saanut aikaiseksi tehtyä sellaista. No, juhannuksena sitten otin jämälangat mukaan ja ajattelin että virkkaan korin. Pieniä epäilyksiä tietenkin oli, että esim. miten villalanka tms pysyy korin seinänä yms. Kuitenkin yltiöoptimistina päätin että kori tulee. Kunnes sitten luovutin ettei tästä koria tule ja että teen jotain muuta. Tässä sitten lopputulos:

Olin nähnyt jossain virkatun rahin ja koska malli on aika samanlainen korin kanssa, niin päätin sitten tehdäkin rahin jämälangoista. Kaikkiaan ideana oli siis vain päästä jämistä langoista eroon ja siksi en kiinnittänyt sen koommin huomiota lankavalintoihin. Virkkasin tämän paksulla koukulla (olikohan joku 8 tai 9?) ja lankoja oli yhteensä neljä kerralla. Langat tosin vaihtuivat, sillä no, jämälangat :D Tämä on mielestäni oiva tapa päästä jämälangoista eroon, sillä aika paljon tuohon meni lankaa ja vähän väliä sai olla etsimässä jämälankavarastoja. Ideana oli kyllä, että vähintään yksi tai kaksi olisi aina puuvillalankaa mutta koska lankoja meni todella paljon, niin se ei toteutunut kyllä ihan täysin. Tätä oli kyllä helppo ja kiva virkata, sillä ohje on todellakin helppo.

Korin ohjeen löydät täältä: lankava.fi . Korkeutta vähän mallailin ja päädyin suhteellisen matalaan, sillä a) langat uhkasi loppua b) yksivuotiaan taaperon mielestä toi on kiva peuhurahi :D Yksivuotiaasta puheenollen, ajattelin ensisijaisesti tämän tehdä lastenhuoneeseen, sillä mikä parempi tuollainen pehmeä tyyny olla siellä jossa voi oleskella. Värit nyt eivät ihan ole poikamaisia värejä, mutta väliäkös tuolla. Kun korkeus oli sopiva, niin päättelin pylvään siihen ja aloin virkata "kantta" tai "hattua" tai päällisosaa, ihan miksi sitä haluaa kutsua. Nyt kun katsoo niin päällisosa on ehkä hieman epäsopiva ja hitusen pienempi olisi ollut parempi. Mutta menee se noinkin.

Rahin täyte olikin sitten hieman ongelmallinen. Tai ainakin se vaati vähän enemmän pohtimista. Vanusta ajattelin, että se on liian pehmeää. Pienet pallot (vai mitä ne rahin täytteet oikein on? :D ) oli liian suuri riski taaperoperheeseen. Jäljelle jäi oikeastaan vaahtomuovi yms. Menimme sitten Jyskiin, josta oikeastaan puolivahingossa lähti mukaan vaahtomuovisäkki jossa jämäpaloja. Hintaa muistaakseni sillä oli joku 10 euroa. Oikeaoppisestihan olisi varmaan kannattanut mitata laittaa vaahtomuovista rengas sivuille ja sisus jotain muuta. Mutta koska tässä nyt mennään fiilispohjalla kaiken suhteen, niin sisältö on pieniä vaahtomuovipalasia ja se on kyllä minusta ihan hyvä. Joustaa tarvittaessa ja muokkaantuukin matkan varrella. Vielä rahi kaipaisi pientä muokkausta, mutta eiköhän se mittoihinsa muokkaannu kun se taapero sen kanssa vähän möyhii :D

Kaiken kaikkiaan olen kyllä suhteellisen tyytyväinen rahiin. Parasta on että se on omatekemä eikä missään tule vastaan samanlaista. Toiseksi paras on se, että ne jämälangat kului tuohon todella hyvin. Mitään sisustussilmää en omista, mutta näen kyllä tuon rahin jossain mökkinurkassa <3.

Nyt on varmaan pakko kyllä siivota kaappeja edelleen ja tehdä kori tai kaksi. Tiesittekö muuten, että matonkudetta saa myös vanhoista t-paidoista? Tästä kierrätys kunniaan, t-paidat kudeiksi ja koriin! Josko tällä kertaa siitä sitten tulisi se kori enkä päätä muuttaa suunnitelmaa matkalla



Helppo ohje chunky villapaita

Ei kun tuumasta toimeen, ajattelin perjantaina ja sain vihdoin valmiiksi paksun violetin villapaidan. Nyt on kieltämättä fiilis että villapaitojen teko saa mennä (hetkeksi? :D) tauolle. Mutta olen iloinen, että aloitin työn ja sain sen valmiiksi ja siitä tuli vielä ihan kelpo villapaita. Kylläpä sitä kelpaa käyttää vaikka sitten mökillä jos ei muualla. Ohje on helppo, vaikken siitä mitään ylös kirjoittanut neuloessa. Sitä vähän niin kuin tuli tehtyä sitä mukaan ja googleteltua siinä samalla.



Neule on ihan tarkoituksella ylisuuri ja vähän chunky. Halusin vaihteeksi neuloa paksummalla langalla, jotta siitä nimenomaan tulisi vähän chunky. Lanka on siis Adlibriksen Knit at home. Hieman joutui myös odottelemaan lankaa, kun tilasin alun perin pari kerää liian vähän. Aina yhtä vaikeata tilata oikea määrä lankaa ja sekös sitten ärsyttää kun lanka loppuu ja joutuu odottamaan :D Lanka on minusta oikein kivaa isolle neuleelle, vaikkakin se voi hieman kutittaa, mutta laittaa alle topin tai t-paidan (joka nyt muutenkin tulisi alle) niin ei se haittaa. Mulla taisi mennä tähän 7-8 kerää jos nyt oikein muistan. Eli neuleen hinnaksi tulisi noin 25 € ja kyllähän tuolla hinnalla ostaa toki neuleen kaupastakin, mutta ainakin itse tekemällä saa uniikin. Ja täytyy toki muistaa se tekemisen into, joka tyydyttyy kun saa neuloa :D Mielestäni kuitenkin aika halpa hinta neuleeksi. Itse pyrin suosimaan edullisia lankoja, niin niitä voi sitten ostaa enemmän :D En ole lankakriitikko tai kovin kranttu, niin tykkään mennä vähän silmät edellä lankakaupoilla :D Se mikä miellyttää silmää niin ostan. Tässä langassa eniten miellytti väri, koska violetti on ihan mun lemppari eikä mulla ollut violettia neuletta ennestään.

Kuvat eivät kyllä taaskaan anna oikeutta neuleelle. En vaan saa kuvattua sitä silleen että se näyttäisi hyvältä. Pitäisi vissiin kuvata itsensä päällä niin näkisi paremmin :D

Tykkään tehdä kauluksen aina vähän samalla tapaa eli kaksi oikein kaksi nurin -tyylillä. Voisihan tätä muuttaa silleen, että tekisi esim. poolokauluksen tai aina oikein. Kyllähän näitä ei-ohjeita -neuleita täytyy vähän suunnitella eikä ne vaiheet aina käy niin helposti. Mutta yhden neuleen kun tekee niin aika helposti sitä sitten tekee toisen vaikkakin langan paksuus täytyy ottaa huomioon suunniteltaessa. Sen koommin mulla ei ole kyllä ohjetta antaa, muuta kuin googletus. Googlella ja Novitan sivuilla pääsee jo pitkälle. Itse taisin neuloa etu- ja takakappaleeseen 60 silmukkaa, mutta se oli itselleni hyvä, varsinkin kun lanka on paksua. Hihojen pituuden mittasin ihan olemassa olevistani neuleista ja mallailemalla itseni päällä. Kavennukset googlasin ja resorit on noin 6 cm hihoissa, etu- ja takakappaleissa sekä kauluksessa.

Nyt seuraavan työn kimppuun sitten. Meneillään onkin eräs aivan ihana ja kiva työ, ja jos saan sen valmiiksi, niin lupaan esitellä sen piakkoin. Välillä virkkausta niin mieli pysyy virkeänä. Lisäksi mekko odottelee viimeistelyjä ja hihoja eli ehkä senkin näemme piakkoin. Kuullaan taas pian!  



Kirjavinkki: Veitola

En ole ennen kovin paljon tykännyt Veitolasta. En ole sen koommin katsonut Maria Mariaa tai Yökylässä -ohjelmia. Paitsi silloin kun siellä on ollut jotain mulle mielenkiintoisia vieraita eli ehkä kerran kuussa tms. Toisin sanoen, mulla on ollut aika neutraali suhtautuminen Veitolaan. En ole vihannut mutten ole ollut mikään suuri fanikaan. (Onpas outoa kirjoittaa vihata - tulee mieleen jotkut teinivuodet kun vihattiin ja rakastettiin kilpaa :D )

Usealta eri tahoilta olin lukenut tai kuullut, että suosittelivat Veitolan kirjaa. Kun niitä suosituksia tuli kaikkialta, niin vilkaisin Bookbeatissa, että mikä ihmeen Veitolan kirja. Takakannessa oli mainittu Sex and the city - tällöin kirjan on oltava hyvä :D Päätin ottaa kirjan lukulistalle. Tai oikeastaan kuuntelulistalle. Välillä ei jaksa kuunnella romaaneja vaan on kiva kuunnella jotain asiapitoista tms kirjaa. En yleensä ole kovin suuri elämäkertakirjojen fani, mutta tälle ajattelin antaa mahdollisuuden.

Ja voi jestas kuinka hyvä ja samaistuttava kirja tämä on ollut! Ei tätä turhaan ole kehuttu. Kaiken kyllä kruunaa se, että Veitola itse lukee sen kirjan. Jos äänenä olisi jokin muu, en usko, että olisi ollut näin hyvä. Se ääni tekee vaan niin paljon näihin äänikirjoihin. Kirjassa on Marian kirjoittamia kolumneja sekä muuta tekstiä. Koska mulle nämä kaikki kolumnit ja muutenkin Marian elämäkerta on ihan uutta, niin tätä kyllä kuuntelee niin innolla joka kerta.

Erityisen samaistuttava kohta oli äitiys -luku. Pystyin samaistumaan moneen Marian kertomaan kohtaan mm. ajatuksia yhdestä lapsesta ja vauva-aikaan. Siis ne olivat kuin suoraan mun suusta. Vielä en ole läheskään kirjan lopussa (oli vaan nyt pakko jo kirjoittaa näitä ajatuksia ylös!) mutta todellakin kuuntelen kirjan loppuun. Kirja ei myöskään ole minusta liian pitkä. Nämä kuuden - seitsemän tunnin kuuntelukirjat ovat (itselleni) juuri sopivia.


Mulle Veitolan kolumnit olivat kaikki uusia; en ole lukenut niitä missään lehdissä. Varmaan siksi jokainen aihe oli itselleni uusi ja kuuntelin kaikki ihan mielelläni. Joillekin, jotka ovat ne lukeneet, voi kirja olla näinollen aika tuttuakin. En voi olla edelleenkään hehkumatta äänikirjoja; mä tuskin olisin lukenut tätä kirjaa, mutta kun kuunteleminen on kerran näin helppoa, niin tämä(kin) kirja tuli hetkessä kuunneltua. Välillä on kiva kuunnella musiikkia, mutta välillä on myös kiva ajautua kirjojen maailmaan. Tämä kirja on myös saanut itseni yhä useammin ajattelemaan ns. elämäkertakirjoihin tutustumista. Mietin jo melkeinpä seuraavaa, että minkäs sitä kuuntelisi :D


Suosittelen ja annan arvosanaksi 8½ / 9.