Virkkaaminen - miksi en enää virkkaa?

Olen aina pitänyt itseäni enemmän neulojana kuin virkkaajana. Nyt kun muistelen nuoruusaikaa, tai lapsuusaikaa, niin silloin olen kuitenkin virkannut enemmän. Käydessäni läpi esimerkiksi vanhoja leluja niin sieltä löytyi mm. Barbien tavaroita ja erilaisia vaatteita. Olen virkannut kaikenlaisia kasseja, vaatteita ja muita asusteita barbeille pienenä. Opiskeluaikana virkkasin isoäidinruututyynyjä ja -peittoja. Muistan kun erään yksiöni lattialla oli ruudut pinossa ja ne odotti yhdistämistä ja tulivat myös yhdistetyiksi. Meillä on edelleen sekin peitto. Vielä vuonna 2020 aioin osallistua Novitan Viola-palapeiton yhteisvirkkaukseen. 

Jossain vaiheessa tämä sitten kääntyi niin, että neulon enemmän kuin virkkaan. Virkkaamisessa ei sinänsä ole mitään vikaa ja jokin siinäkin kiehtoo. Viime aikoina olen kuitenkin todennut, että mun virkkaustyöt eivät vain valmistu ikinä, varsinkin ne palavirkkaukset. Tuo Viola-palapeittokaan ei nimittäin valmistunut ikinä ja purin lopulta kaikki palat ja neuloin niistä sukkia. Oli muuten työlästä purkaa paloja ja vielä työläämpää neuloa niistä ja päätellä niitä lankoja. Tällä hetkellä yritän ajatella, että virkkaus ei vain ole oma juttuni ja se on ihan ok. Yritän myös taistella niitä ajatuksia vastaan, että aloittaisin jonkin kivan virkkaustyön. Ei, ne eivät valmistu ikinä ja on parempi olla aloittamatta. Nyt on mennyt kyllä ihan hyvin, ja en ole aloittanut mitään virkkausjuttuja tänä vuonna. Yhteen laukkuun kyllä ihastuin Instagramin puolella, mutta ei, sekään ei ole oma juttuni eikä valmistuisi koskaan, eikä siitä tulisi samannäköistä kuin ohjeessa. Parempi olla siis aloittamatta mitään virkkauksia. Tämän takia suunnittelin Basic Beach kesäkassin, koska ihastelen aina kaikkia virkattuja kasseja. 

Olen kyllä virkannut pari liinaa tai pöytätablettia ja ne näkyvätkin kuvissa täällä sekä Instan puolella. Vuonna 2020 virkkasin myös pienen maton meille parvekkeelle. Lisäksi olen virkannut pyöreitä säilytyskoreja. Nämä kaikki ovat olleet kivoja virkkaustöitä ja olen tykännyt niistä. Varmaan siksi nämä ovat kivoja, kun niissä ei ole mitään palojen yhdistämisiä.

Viimeisin virkkaustyö

Viimeisin virkkaustyö on virkattu Pikachu. Tämän virkkasin viime vuonna ja siitä piti kirjoittaa blogiinkin. Mutta ei se kyllä täällä näe päivänvaloa koskaan. Lainasin kirjan kirjastosta ja kirjassa oli eri Pokemon-hahmojen ohjeita. Kirja on englanniksi ja on siis Sabrina Somersin Pokemon crochet. Virkkasin Pikachun kuitenkin hyvin pitkälti omasta päästä vaikka jotain juttuja katsoin ohjeesta. Eihän siitä tietenkään tullut ohjeen näköinen, jännä juttu :D Virkatessa pitäisi kait laskea silmukat joka kerroksen jälkeen, jotta työ olisi samanlainen kuin ohjeessa. Tämä on ylitsepääsemätöntä ja syöhän se vähän virkkausmotivaatiota, jos joka kerroksen jälkeen pitää laskea eikä voi vain keskittyä itse aiheeseen. Lisäksi jätin Pikachun punaiset posket pois, sillä se olisi ollut entistä enemmän erilaisemman näköinen kuin ohjeessa :D Silmätkin taisin soveltaa ja virkkasin ensin pienen valkoisen ympyrän ja sen päälle mustalla pari kerrosta. Lisäksi näiden kiinnitys on aina vähän hankalaa ja en saa niistä siistejä. Tähän se virkkaus yleensä kaatuu: joko palojen yhdistämiseen tai eri osien kiinnitykseen ja siihen, etteivät ne näytä samalta kuin ohjeissa.

Olen siis todennut, että virkkaus ei ole oma juttuni ja parempi keskittyä neulomiseen, kun sen taidan osata kuitenkin paremmin. Novitan uusinta virkkauslehteäkään en hankkinut, koska miksi edes hankkisin sen. Tykkään kyllä sinänsä virkata ja kaikkia ideoitakin olisi, mutta jokin siinä tökkii ja ne työt jäävät kesken, eivätkä näytä samalta. Isoäidinneliöitä tai vastaavia en kyllä oikeastaan edes tykkää virkata, johtuukohan se tuosta, että niitä on virkattu nuorempana niin paljon, että kiintiö tuli täyteen? :D

Lisäksi meillä on edelleen kotona tuollaisia virkattuja paloja, joista piti tulla joku pehmojalkapallo (?), mutta eivätpä ole palat yhdistyneet toisiinsa. Mitä ihmettä näillekin tekisi: roskiin vaan suosiolla? Ehdotuksia? En aio purkaa, koska eivät ne purettunakaan tule käytetyksi. Näitä on siis sekä mustina että vaaleansinisinä.

Lisäksi joku hieno idea joskus oli virkata lapsen nimikirjaimet tyynyiksi, siis yksi kirjain on tyyny ja sitten ne kirjaimet voivat olla esimerkiksi sängyn päällä. Arvata saattaa tämäkin jäi kesken ja virkkasin peräti yhden (=helpoimman) kirjaimen. Idea oli joko jostain Pinterestistä tai sitten ihan joku oma ajatus.

Tuo lanka viimeisessä kuvassa on viimeisin innostus, kun haluaisin virkata sen pois lankavarastosta ja ajattelin pöytätablettia. :D Näitä ajatuksia vastaan taistelen, etten aloittaisi mitään virkkaustöitä.

Miten on - virkkaatko sinä kesää kohti vai oletko todennut, ettei virkkaus ole juttusi?