Jokaisella meistä on oma tapamme neuloa villasukat. Joskus on tietenkin kiva kokeilla uutta mutta hyvin usein sitä neuloo ne omat lemppariasiat villasukkiin. Tässä postauksessa kerron ne asiat, jotka neulon aina vakiona villasukkiin.
Jos neulon siis vapaasti eli mitä tahansa jämälankasukkia, raitasukkia tai muita ilman mistään ohjeesta, niin ne asiat ovat nämä:
** helppo resori. Tämä on joko 1 s kierretty oikein, 1 s nurin tai 2 s o, 2 s n. Ensimmäinen on minusta kivempi mutta aina ei jaksa neuloa kierrettyjä silmukoita vaikka resorissa niitä on vain vähän eli yleensä neulon 10 krs (tai 12 krs) resoria tai joskus jopa vähemmän. Kierretty resori on minusta kauniimpi, siistimpi kuin vaikkapa tavallinen 1 s nurin. Hyvin usein neulon myös tuon 2 s o, 2 s n resoriakin. Se, kumpi resori villasukkaan tulee, on sattumanvaraista ja riippuu mm. mitä on neulonut äskettäin.
** tavallinen, perusvahvistettu kantapää. Mä en ole oppinut koulussa mitään kantapäiden nimiä, minusta ei sellaisia opetettukaan / sanottukaan silloin. Nimet ovat tulleet tutuksi oikeastaan vasta neulekanavien myötä. Siellä kun tekijät kertovat neuleista ja kertovat, millaisen kantapään ovat tehneet. Ihmettelin muuten pitkään noita nimiä mutta pikkuhiljaa ne selkeytyivät. Voin olla väärässä mutta näin olen käsittänyt:
tavallinen, vahvistettu kantapää -> hollantilainen kantapää
ranskalainen kantapää -> tämä on muutoin kuin edellä mutta kerroksen alussa ja lopussa on kahden silmukan aina oikein 'paneeli'.
Neulon siis lähes aina tämän tavallisen, vahvistetun kantapään. Olen oppinut tekemään sen siten, ettei mitään reikiä jää poimittuihin silmukoihin, niin en ole nähnyt vaivaa, että olisin alkanut muuttamaan kantapään tekemistä. Joskus koetin myös tuon ranskalaisen kantapään, ei siinäkään mitään vikaa ole mutta en ole tehnyt sitä niin usein, että tietäisin, mitkä silmukat poimitaan, että saa kantapäästä hyvän.
Olen oppinut tuon kantapään vain tekemällä eli neulomalla paljon villasukkia, siinä se oppi, että mitkä silmukat kannattaa poimia ettei tule reikiä. Se on ehkä minusta vähän väärin neuvottu, kun joskus koulussa neuvottiin että poimi reunasta. Ehkä just reunasta ei kannata poimia, koska silloin jää reikiä eli vähän sieltä sisempää. Tässä blogin postauksessa olen kertonut, miten itse poimin kantapääsilmukat.
** kiilakavennukset: joka toinen kerros. Pienissä vauvan sukissa teen aika usein jokaisella kerroksella.
** sädekavennukset: Nämä ei minusta sovi kaikkiin sukkamalleihin. Eivät sovi oikeastaan mihinkään muuhun kuin ihan perusvillasukkaan / raitasukkaan mutta teen nämä aina tällaisiin sukkiin, joihin ne sopii koska minusta ne toimii paremmin eivätkä ala löystymään kuten nauhakavennukset joskus. Näissä molemmissa sukissa on juurikin sädekavennukset eli tällaisiin perussukkiin minusta se kavennus sopii. Mutta jos on vähänkin palmikko, pintaa, pitsiä, niin niihin on pakko neuloa leveä nauhakavennus.
Raitasukat neulon aina kolmen kerroksen raidoilla vaikka toki vaihtelen ja neulon muunlaisia raitasukkiakin. Joskus palkkiraitasukkia, joskus yhden kerroksen raitasukkia. Miksi kolmen kerroksen raitasukat? Siksi, koska sille raitojen vaihtumiskohdalle ei tarvitse tehdä mitään kikkailuja. Voi siis vain neuloa kerroksen vaihtumiskohdassa. Kahden kerroksen raidoissa täytyy jotain tehdä, jos haluaa kohdistaa raidat sekä samoin kuin yhden kerroksen raidoissa. Ensimmäisessä kuvassa olevat sukat vahvistavat säännön, sillä ne ovat poikkeuksellisesti kahden kerroksen raitasukat.
Millaiset ovat sinun perussukat? Löytyykö samoja kuin minulla?
PS: Nyt on viimeinen tilaisuus neuloa kesätopit ja niinpä pistin kaikki toppiohjeet alennukseen Lankajengiin. Kurkkaa ne ja löydä kivaa neulottavaa. Löytyy pitsiä, palmikkoa, perustoppia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti