torstai 31. lokakuuta 2019

Lokakuun luetut kirjat

Ville Viholainen: Pätkäöiden sankarit

Minun piti valita romaaneja seuraavaksi lukulistalle, mutta kappas kappas, valitsinkin tämän kirjan. En enää muista, että mistä sain vinkin tähän kirjaan, mutta tällä kertaa oli kiva lukea tai kuulla miehen suusta ajatuksia lapsiperhearjesta ja kaikesta muustakin siihen liittyvästä. Tälle kirjalle siis tosi iso suositus, sillä tykkäsin ihan älyttömästi ja kuuntelin sen varmasti parissa päivässä. Kirja on juuri sopivan pitkä tai lyhyt omaan makuun. Taisi olla sellainen reilut 4 h ja sen kuunteli todella nopeasti varsinkin kun aihe oli niin mielenkiintoinen. Tässä kirjasta sai myös nauraa tai hymy tuli huulille varsinkin niistä lapsiperhesananlaskuista :D Mun piti ihan kirjoittaa niitä ylös, jotta muistan niitä myöhemmin. En ole törmännyt kovin usein tällaiseen miehen kirjoittamaan kirjaan, ja siksi se varmaan kiinnostikin. Kirjassa oli varmastikin tuttua asiaa jokaiselle perheelle, mutta sananlaskut ja pienet huomiot tekivät minun mielestä kirjasta mielenkiintoisen. Nimen perusteella hetken luulin, että kirja on lähinnä kuinka selvitä lyhyistä yöunista, mutta se on vain hauska nimi, eikä siis keskity mitenkään lyhyisiin tai pitkiin yöuniin. Yksi asia, josta pidin kirjassa, oli se, että sanottiin suoraan, että kaksi lasta ei mene siinä missä yksi tai kolme siinä missä kaksi. Monesti sitä kuulee, kun sanotaan, että kaksi lasta menee siinä missä yksi. Itse olen ihmetellyt, että onko asia tosiaan niin. Tässä kirjassa sekin sanottiin suoraan, ettei se ole (välttämättä) niin. Toki tässäkin asiassa on mielipiteitä yhtä monta kuin on ihmisiä, mutta tykkäsin, kun asioista sanottiin suoraan positiivisella tavalla.

Annan arvosanaksi: 4/5.

Laura Hannola, Julia Isoniemi, Johanna Kalliomäki, Linda Rautanen, Laura Rönnholm & Riina Salmivalli: Ruuhkavuosiopas

Tämä oli kirja, jonka lukemista odotin todella paljon ja siksi varmaan odotukset olivat myös korkealla. Mietin, että tämän kirjan nimi on kyllä todella kuvaava, mutta sana ruuhkavuosi varmaan kyllä karkoittaa lukijoita. Jotkut eivät nimittäin tykkää ollenkaan siitä sanasta. Eipä se nimi kirjaa pahenna, sillä kirjan pieni lisänimi rakenna hyvä arki ja kukoista töissä antaa paremman kuvan. Tämä kirja on kyllä omistettu kaikille heille, jotka taistelevat ruuhkavuosien tiimellyksessä. Ja varsinkin heille, joilla on yksi lapsi ja nämä asiat ovat ikäänkuin uutta ja saattavat tulla puskistakin. Kirja on minusta sopivan lyhyt, mutta tarpeeksi pitkä kuitenkin käymään läpi tärkeimmät osa-alueet kuten työ, parisuhde, perhe, harrastukset, lapset ym. Kirja oli hyvin asiapitoinen, mutta ei siitä huumoriakaan puuttunut vai tuoko käsite etäpäiväseksi hymyn huulillesi? :D Lisäksi kirjassa on tehtäviä, eli jos todella taistelet ruuhkavuosiosa-alueiden viidakossa ja olet välillä eksyksissäkin, niin lue tämä! Saat vielä paremman lopputulokset, jos teet myös tehtävät! Suosittelen kirjaa todellakin heille, jotka ovat ruuhkavuosien keskellä ja kaipaavat jotain päätöksiä elämään. En tiedä, saako tästä kirjasta muut ihmiset mitään ajateltavaa (ehkä ei?) joten en uskalla suositella sitä oikeastaan muille. Tai en minä ainakaan aikana ennen lasta olisi tullut lukeneeksi kirjaa ruuhkavuosista. Tietenkin jos asia kiinnostaa niin lue sitten mutta ei ehkä muuten.

Annan arvosanaksi 5/5.

Tässä kuussa tuli luettua nyt vain kaksi kirjaa kirjaa. Ja Ruuhkavuosioppaankin sain luetuksi ihan kuun viime metreillä. Mietin, että mistä tämä johtui, mutta en löytänyt sille yksiselitteistä syytä. Olen ehkä kuunnellut podcasteja enemmän? Lapsi ei ole nukkunut päikkäreitä niin paljon? Ehkä jotain tämän suuntaista. Tästä johtuen aloin myös hieman kyseenalaistaa koko äänikirjapalvelun, sillä en oikein näe järkeä jatkaakseen, jos saan kuunneltua/luettua vain noin yhden kirjan. Nimittäin aika kallis hinta yhdestä kirjasta. Mutta koska en tee johtopäätöksiä hetken mielijohteesta ja olen kuitenkin tykännyt äänikirjoista, niin annan toisen mahdollisuuden. Nimittäin äänikirjapalvelun lopettaminen toisi mahdollisesti myös lopun luetuille kirjoille, ja sitä en halua. Minusta on kuitenkin kiva listata kirjat ja palata niihin myöhemmin jos haluan. On kiva nähdä, että mitäs kirjoja sitä tuli luettua vuosi sitten. Vielä parempi on tietenkin, jos joku inspiroituu näistä suosituksista niin että alkaa lukea jotain mainittua kirjaa. Mikään ei ole parempaa kuin saada kertoa jostain kirjasta täällä. Lisäksi löysin myös pari kirjaa, jotka tahdon ehdottomasti kuunnella vielä Bookbeatista. Summa summarum, annan lisämahdollisuuden vuoden loppuun asti ja joulukuussa arvioin tilannetta uudelleen. Siihen mennessä olen myös saattanut keksiä uuden idean tälle postaussarjalle, ja jatkan sitä, jos päätän lopettaa äänikirjapalvelun.

 

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

DIY: Novita Hyggestä taaperon villasukat

Tämä kuvastaa niin paljon minua ja siitä, että kuinka saan idean ja kuinka alan toteuttaa sitä :D Olipa kerran yksi päivä,  jolloin vietettiin aikaa lapseni kanssa ja sattuipa sopivasti, että eräässä kaupassa oli Novita Hygge -lanka tarjouksessa. Siitä se sitten vaan lähti, satuin kauppaan ja ostin langat. Olin jo aiemmin miettinyt ko. tarjousta, että kannattaisiko ostaa vai ei. Suurimmaksi osaksi olin tullut tulokseen, etten ostaisi, mutta jokin sai muuttamaan mieltäni ja ostin. Aiemmin jo kerroin, että en ole kovin paljon paksujen lankojen ystävä, mutta Hyggessä vaan jokin vetosi minuun ja päätin ostaa. Malli minulla oli mielessä ja samana iltana aloin neuloa Hyggestä sukkia lapselle. 

Tähän väliin täytyy ehkä kertoa, kuinka Nelliina  oli neulonut helpon kaulahuivin ja piponkin Hyggestä. Inspiroiduin oikeastaan ihan alun perin näistä Nelliinan neulomista asusteista. 


Ja tässäpä sitten yhden illan, tai oikeastaan 1-2 tunnin tulos. Nämä sukat valmistuivat siis alle kahdessa tunnissa. Ihan supernopeasti ja vaikka siinä teki sen suunnittelutyön samalla kuin neuloi, niin siltikin ne valmistuivat niin nopeasti. Ja mikä ehkä parasta, lankaa näihin meni tasan yksi Hygge-kerä. Lankana on siis käytetty Novitan Hyggeä, ja siitä löytyy lisätietoa Novitan sivuilta.  Mikä siinä onkin, että syksyllä ja talvella nämä paksut langat alkavat houkuttaa? Neulominen Hyggestä onnistuu ihan aloittelijaltakin, sillä paksua lankaa neuloo aina nopeasti eikä siihen ehdi kyllästymään.


Tajusin muuten, että aiemmin neulomani pipo Hyggestä sopii myös näiden sukkien kanssa. Tällä kertaa en tosin halunnut neuloa harmaalla, vaan valitsin tuon kelta-vihreän Hyggelangan. Yllätyin itsekin hieman, sillä en yleensä pidä vihreistä langoista, mutta näistähän tuli ihan kivan väriset. Ja ovat niin neutraalit että sopivat sekä pojalle että tytölle.

Mun tekisi niin mieli neuloa muutakin Hyggestä, mutta koska en voi koko ajan ostaa lankoja, niin pakko hillitä tätä Hyggeneulomishimoa. Kirjoittelin alkuviikosta mun tämänhetkisiä inspiroitumisia, mutta tuntuu, että niitä tulee päivittäin koko ajan lisää. Yksi inspiroituminen nimittäin olisi Hygge-langat. Koska näihin sukkiin meni vain yksi kerä, niin mulle jäi vielä toinen kerä, niin olen miettinyt, että mitä siitä tekisi.  Yhdestä kerästä ei oikein saa mitään suurta työtä, tai se johtaa siihen, että täytyy ostaa lisää keriä :D Ehkä siitä saisi peruspipon? Jos ei aikuiselle niin ainakin lapselle tai vauvalle. No, aika näyttää, mitä siitä tulee vai tuleeko mitään.

Mukavaa keskiviikkoa ja palataan taas! Se onkin taas kuun loppu ja luvassa on piakkoin taas lokakuun kulutusta ja luettuja kirjoja.

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Viime aikojen inspiroitumiset

Äskettäin paljastin InstaStoryissä, että saatan haaveilla monista eri töistä samaan aikaan ja siksi mulla on varmaan niin monta työtäkin aina keskeneräisenä. Koska joskus vaan et vaan voi vastustaa uuden työn aloittamista. Saatan inspiroitua vaikka jos näen vastaantulijalla kivan pipon tai hetken Pinterest-selailun tuloksena. Inspiroitumiset ovat ikään kuin sellainen elämän suola, josta en halua ikinä luopua. Unelmat ja haaveet ovat parasta tässä syksyn pimeydessä. Eikä sillä, että inhoaisin syksyn pimeyttä. Päinvastoin tykkään kyllä siitä, vaikkakin aina se ei saa inspiroitumaan niin paljon kuin vaikkapa valo. Mutta ajattelin sitten tehdä tällaisen postauksen, johon listailen viime aikojen inspiroitumisia. 

Viime viikolla näin Suuri Käsityölehden instagramissa aivan ihanat vauvan villahousut! En ole tainnut koskaan (?) tai ainakaan pitkiin aikoihin tehdä lapselle villahousuja, niinpä sitten sain nämä haavelistalleni. 

Kuva on nopeasti napattu screenshot SK:n instasta, joten en tämän parempaa saa siitä. Mutta jollain tasolla ihastuin näihin villahousuihin aivan täysin. Eikä se suinkaan ole pienet kissat polvissa. En ole ollut koommin ruskean suuri ystävä, mutta näissä se kolahtaa ja kovaa. Mitä parasta nämähän sopivat sekä tytöille että pojille. Nämä on varmasti laitettava toteutukseen asap. Muuten en saa näitä mielestäni. 

Toinen, johon rakastuin, niin on unipussit. En edes enää muista, kuinka kauan olen haaveillut unipusseista. Viimeisimmän Vauva-lehden kantta koristaa unipussi, mutta se ei ole oikein sellainen, josta itse olen haaveillut. En haluaisi sellaista vartalonmyötäistä vaan pikemminkin sellaisen, leveän joka menisi esimerkiksi vaunuihin. Vaikea muuten selittää sitä, mikä on mielessä. No eniwei, unipussi menee toteutukseen ennen villahousuja, sillä olen haaveillut niin kauan sellaisesta <3. 

Tässä pikaisesti löysin Novitan sivuilta sellaisen unipussin, josta olen haaveillut varmaan jo yli vuoden. Syy, miksen ole laittanut tätä aiemmin toteutukseen, niin on varmaan se, ettei sille löydy käyttäjää. Vaikka onko se nyt enää mikään hyvä syy, jos tästä on haaveillut jo näin kauan? Tässä linkki siis Novitan sivuille: unipussi . Itse asiassa muutama kuukausi sitten tilasin Baby Wooliakin nimenomaan unipussia varten.  Mutta koska jollain tasolla olen oman tien kulkija neuleohjeissa, niin saatan suunnitella itse sellaisen enkä tekisi siis minkään ohjeen mukaan. Omissa neuleohjeissa on mukavuudet, mutta on ne vaan aina työläitäkin. Minusta ei kuitenkaan ole aina noudattamaan jotain tiettyä ohjetta. 
 
Kolmas asia, josta olen haaveillut viime aikoina, niin neulemekot. Tämä nyt ei suinkaan ole mitenkään yllätys, sillä neulemekothan keksitään aina uudelleen syksyisin. Mekkoa en ole tainnut neuloa koskaan, niin nyt olisi varmaan sen aika. Toinen sivusto, jota käytän lähes päivittäin on Drops Designin garnstudio. Siellä on vaan niin ihania mekkoja. Tässä linkki niihin: neulotut mekot . Ohjeet ovat eri tavalla toteutettuja kuin esimerkiksi Novitan, mutta siellä on niin paljon kaikkea aivan ihanaa <3. Nyt jos aloittaisin, niin se varmaan olisi valmiina ensi syksylle :D Käsitöissä pitäisi aina olla jotenkin edelläkävijä eli nyt varmaan pitäisi neuloa kevätmekkoja, niin sitten ne saisi käyttöön oikeana vuodenaikana. 
 
Tässä siis viimeaikaisimmat inspiroitumisen kohteet: villahousut, unipussit ja neulemekot ! Oh, knitting planning here I come <3



perjantai 25. lokakuuta 2019

DIY: Tupsukranssi - helppo ohje

Sain viime viikolla päähäni idean tupsukranssista. En tajua, miksen ollut tällaista tehnyt aiemmin, sillä olen kuitenkin aina tykännyt tupsuista. Kun sain tämän idean, niin mietin kuumeisesti (ilman googletteluja) että miten saan kotikonstein sen kehikon ja aloinkin hieman askarrella kotikutoista kehikkoa. No onneksi poikkesimme sitten sattumalta Suomalaisessa Kirjakaupassa, jossa näin metallisia askartelukehikkoja. Ne tulivat kuin tilauksesta ja lähtivät mukaan ja oma askartelutuotos sai kyllä jäädä. Tämän tein siis yhdessä illassa ja väitän, ettei tähän kovin montaa tuntia mene aikaa. Riippuen tietty, että kuinka paljon tupsuja haluat. Mutta jos minä selvisin tästä reilussa tunnissa tai vajaassa parissa tunnissa niin selviät kyllä sinäkin! 

Voipi muuten olla, etten ole aiemmin tällaista tehnyt, niin siitä, että olen inhonnut tupsujen tekemistä. Tupsut ovat kivoja, mutta joku niiden tekemisissä on häirinnyt. Tämän takia en varmaan ole moniin pipoihinkaan laittanut tupsuja. Löysin muuten tähänkin ongelmaan ratkaisun, nimittäin mehukekkerit  vinkkasi kolme helppoa tapaa tehdä tupsut. Sieltä voi jokainen poimia itselle sopivan tavan. Itse olen aina tehnyt tupsut pahviympyrän avulla ja sekin on tuottanut tuskaa, sillä en ole tajunnut kaikkia vinkkejä siihen :D Sen jälkeen olen tehnyt tupsuja tupsulaitteen avulla, mutta sekään ei ole ollut oikein sopiva tapa itselle, sillä en ole aina tajunnut, että miten niitä laitteita käytetään. Itselle uutena tuli puuhaarukan käyttäminen tupsuun. Eli jos et omista tupsulaitetta, etkä sillä hetkellä saa pahvia käsiin, niin puuhaarukka varmaan löytyy jokaisesta kotitaloudesta. 



Tupsukranssi on muuten oiva tapa käyttää jämälankoja ja sain tähänkin uppoamaan omia jämälankoja. Siksipä nämä värit eivät ole käytännössä mitenkään suunniteltuja vaan poimittu sieltä jämälankakorista. Tehdessäni tätä sain monia kivoja ideoita tupsukranssiin. Näitähän voisi tehdä esimerkiksi joululahjoiksi kun valitsisi värit esim. jouluvärien ympärille. Suunnittelemalla muutenkin värit saajan mukaan niin saisi kivoja lahjoja esimerkiksi tuparilahjoiksi.


Tässä tulee sitten ohje. Tarvitset: kehikon, lankaa, sakset ja jonkin yllämainituista tupsutekolaitteista (siis puuhaarukka, pahviympyrä tai tupsulaite).
Itse käytin loppujen lopuksi tässä tupsulaitetta. Olen muuten vihdoinkin päässyt jyvälle, että miten sitä käytetään. Sitten vain tekemään. 

Tee sopivia tupsuja haluamasi määrä. Itse tein 13 tupsua ja se vaikutti sopivalta tuohon kehikkoon. Kun solmin tupsuja, niin jätin langat sen verran pitkiksi, että sain sidottua niillä tupsut kehikkoon sekä aina viereiseen tupsuun. Tupsut kannattaa sitoa niin tiukaksi kuin pystyt sekä kehikkoon että tupsuun itseensä. Mehukekkereiden Veera kertoo myös, että tupsut kannattaa trimmata ( :D ) sekä höyryttää. Itse trimmasin tupsuja jonkin verran sikäli mikäli tupsun pöyhimistä ja ylimääräistä leikkaamista siksi kutsutaan. :D Koska tämä nyt oli eka tupsukranssini, niin varmasti kokemus myös opettaisi näitä tekemään nopeammin ja siistimmin. Ei sillä, tästä tuli mielestäni ihan kiva ja siisti nytkin, enkä siis välttämättä tekisi myöhemmin mitään eri tavalla. Aiemmin olen varmaan kompastunut siihen, etten ole tehnyt tarpeeksi tiukkoja tupsuja. Suosittelen siis tupsua tehdessä sitomaan tupsun todella tiukaksi. Tupsu kannattaa myös kiinnittää kehikkoon todella tiukasti. 

Tästä tuli minusta niin kiva, että suunnittelen melkeinpä jo uusia tupsukransseja :D Ei ole muuten eka kerta, kun innostun jostain, niin saatan tehdä niitä useampia :D Jos ei näitä halua viedä lahjoiksi, niin näitähän voisi tehdä joka vuodenaikaan sopivan. Jouluksi punaista, syksyksi oranssia, talveksi valkoista.... jne. 

Toivottavasti innostuit ohjeesta, ja mikäli teet näitä niin käytä sosiaalisessa mediassa #mknitdesign niin näen teidän herkullisia tupsukransseja! Nyt mukavaa päivän jatkoa ja palataan taas piakkoin!

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Rakkaudesta pipoihin

Pipokausi on parhaillaan ja puikot todellakin käyvät kuumana, kun pipoja neulotaan! No niin meidänkin kodissa! En ole aiemmin ollut niin innokas piponeuloja, kunnes sitten tänä syksynä. Voipi olla, että kun kärsin yhden sukan syndroomasta (siitä kerroin täällä ) niin neuloosini siirtyi muualle. Ja silloin kohdepaikaksi valikoitui pipot. Siinä missä sukkia pitää tehdä aina kaksi niin nyt riittää että vain yhden käsityön :D Tai minun tapauksessani joskus niitä tulee silti kaksi, koska en vaan voi lopettaa neulomista ja teen toisen samanlaisen :D 

Viime viikolla kerroin pienestä punaisesta pakkomielteestäni eli punaisesta palmikkopipostani, joita neuloin sitten kaksin kappalein. Ne pipot ovat muuten ihan älyttömän ihania, en vain malta odottaa, että tulee vielä vähän kylmempää, jolloin saan ottaa pipon käyttöön. Lisäksi tänä syksynä neuloin Iineksen ohjeella taaperon pipon ja aiemmin olen neulonut tuon minun versioni Gugguun piposta. 


Tulipas muuten aika tasapainoinen pipokuva, kun pipojen väritykset menivät aika yksi yhteen. Vaalean vihreät ovat siis taaperon pipoja ja yksi punainen pipo on aikuisen. Toinen pipo kuuluu myös lapselle. Tämän syksyn myötä voin kyllä sanoa, että rakastan myös pipojen neulomista! Pipot ovat aivan ihania neuloa, ja niitä ei todellakaan tarvitse neuloa kuin yksi niin lopputulos on valmis. Lisäksi pyöröpuikoilla neulominen on aivan mahtavaa. Aiemmin vihasin pyöröpuikkoja enkä voinut sietää niillä neulomista, mutta sitten vain otin ne käyttöön ja nyt en kyllä mistään hinnasta luopuisi niistä. Vieläkin on varmaan aloituksessa parannettavaa, mutta sehän paranee kun jatkaa vaan neulomista ja kokeilee. Kerroinko muuten jo, että kuinka monta pipoa mulla on tällä hetkellä puikoilla?

No niitä on kaksi! Toinen on punainen pipo Dropsin Nordista ja toinen on omista jämälangoista harmaa pipo. Täällä on siis todellinen pipomania meneillään. Eniten tykkään neuloa pipoja paksulla langalla, sillä silloin ne valmistuvat nopeasti. Tai en ihan paksuimmalla, mutta sellaisella langalla, jota voi neuloa noin 5-6 puikoilla. En malta kyllä odottaa, että saisin valmiiksi nuo pipot ja pääsisin käyttämään niitä ja esittelemään ne täällä. Toivoa sopii, että ne valmistuvat vielä tälle syksylle tai talveen. Pipo muuten pelastaa huonon tukkapäivän. Olen toki tiennyt tämän lausahduksen aiemmin, mutta nyt lapsen kanssa eläessä sen merkityksen on vasta ymmärtänyt. Pipon voi heittää päähän ilman huolta siitä, että oliko nyt tukka hyvin tai tukka pesty. Ja varsinkin nyt syksyllä ja talvella koska kaikki käyttävät pipoja, niin sitä ei kukaan kyseenalaista, miksi jollain on pipo päässä. 

Ideat ovat siitä kummallisia, että kun saat yhden pipomallin mieleen, niin tahdot tehdä toisenkin ja yhtäkkiä sulla on pikkuinen pipotehdas käsissä! Ja tupsut, tupsut viimeistelevät pipon ja tuovat siihen kivaa piristettä. Itselle jossain vaiheessa tupsut olivat painajainen. En vain osannut tehdä niitä ja useinmiten jätinkin ne tekemättä. En sano, että olisin vieläkään mikään mestari tupsuissa, mutta nyt ainakin parempi kuin ennen. Mikäli muuten kaipaat vinkkejä tupsujen tekoon niin Mehukekkereiden Veera julkaisi juuri äsken helpot vinkit tupsujen tekoon. Se artikkeli löytyy täältä . Itse aion myös tsekata tarkemminkin nuo Veeran vinkit, sillä en esimerkiksi tajunnut, että puuhaarukkaa voi käyttää tupsun tekemiseen. Ehkä tupsuihinkin pätee se, että mitä enemmän teet, sen paremmaksi tulet? Uskotaan siihen! 

maanantai 21. lokakuuta 2019

Valepalmikkosukkia

Mun on pitänyt jo aiemmin kirjoittaa valepalmikoista. Kirjoittelin täällä  jo aiemmin palmikoista, ja siitä, kuinka rakastankaan palmikoita. Palmikkorakkaus ei ole mihinkään hiipunut, mutta kukapa ei myöntäisi, ettei aina pidä niistä palmikkopuikoista? Mitäpä sitä ei rakkauden eteen tekisi, ja oppisi sietämään sitä ylimääräistä palmikontekopuikkoa, mutta välillä kannattaa kokeilla valepalmikkoa. Vaikka rakastankin yli kaiken palmikoita, mutta en vain aina jaksa sitä ylimääräistä puikkoa, niin otin selvää valepalmikoista. En enää muista (tietenkään) mistä kaikkialta niistä luin saatikka mistä ohjeen nappasin, mutta nyt voin sanoa, että rakastan myös valepalmikoita! Kaikessahan pitää nykyisin olla vale -etuliite, niin myös palmikoissa! 

Nämä sukat tein joskus ehkä reilu pari kuukautta sitten. Joka tapauksessa silloin, kun sukkarakkauteni ei ollut kokenut vielä yhden sukan  syndroomaa. Ja voi, että miten paljon saakaan vaihtelulla taas kivaa merkitystä sukkiin. Näissä sukissa yhdistyvät  kaksi rakastamaani asiaa: palmikot ja raidat, tällä kertaa tosin palmikkoa edustaa valepalmikko. Valepalmikko tuo kivaa vaihtelua sukkiin ja todellakin niihin tilanteisiin kun sitä oikeaa palmikkoa ei vain jaksa. Näihin sukkiin ohje tuli omasta päästä ja voin sen kirjoitella myöhemmin tänne, jos kiinnostusta löytyy. Ilmaise kiinnostus siis kommenttina :D

Silloin kun tuo pienehkö palmikkoahdistus oli meneillään (paino sanalla pieni, sillä en ikinä ole kyllästynyt palmikoihin :D ) niin taisin googletella valepalmikoista ja Parittoman rasan sivuilta .löysin kivoja vinkkejä sukan resoreiksi ja valepalmikkoon. Siellä on myös ihan ohje valepalmikkoon. Nykyisin tuo valepalmikko tulee itselle kuin vettä vaan, niin en yleensä edes katso ohjetta mistään. Kunhan vain muistan, että sukkien silmukkaluku on jaollinen viidellä. 

Nämä taisivat tosiaan olla ekat valepalmikkosukat ja silloin en vielä tiennyt, että sen reiänkin saa pois jos haluaa. Tykkään näistä ihan hulluna tällaisina, mutta minulla on myös tekeillä valepalmikkoa ilman tuota pientä reikää. Itseäni se ei haittaa sukissa, mutta kivan pienen fiksauksen saa, kun opettelee myös sen valepalmikon ilman reikää. Kannattaa muuten laittaa oma instagram seurantaan, jos haluaa hieman ajankohtaisempaa sisältöä. Sillä tuntuu, että nykyisin ehdin blogin pariin yhä harvemmin, mutta instagramissa jaan paljon reaaliaikaisempaa sisältöä. Nykyisin jopa ihan äänellisiä storyjä :D Instagramini on siis @mknitdesign. 
Mutta tarkoitus on kyllä pitää blogikin reaaliaikaisena ja ennen kaikkea aktiivisena, sillä nautin tästä kirjoittamisesta niin paljon. Täällä pystyy kuitenkin höpöttelemään enemmän käsitöistä ja muustakin, niin en ole valmis tästä vielä luopumaan. Nyt mennään jo yli puolen välin lokakuuta, niin on pakko suunnitella jo loppuvuotta. Viimeistään ensi viikolla julkaisen Nenäpäivä -sukat.

Täällä   nimittäin kirjottelin Nenäpäivästä ja villasukista ja siitä, miten itse siihen liityn. Nyt olen saanut valmiiksi omat nenäpäiväsukkani, niin julkistan ne täällä hyvissä ajoin ennen virallista nenäpäivää. Lisäksi itsellä on menossa yksi pidempi käsityöprojekti niin se täytyy julkaista marraskuussa, sillä joulu liittyy siihen vahvasti. Tai pikemminkin joulun odotus. Projekti pitää vaan saada vielä valmiiksi. Olen niin kaivannut tätä kirjoittamista, yksi viikonkin tauko tuo ihan liian pitkän tauon. Siksi varmaan tästäkin postauksesta tuli tällainen sekasoppa, jossa höpöttelen nyt paljon kaikkea. Mutta nyt täytyy jatkaa muita askareita ja palataan taas piakkoin!

Mukavaa maanantaina ja kivaa uutta viikkoa!

perjantai 18. lokakuuta 2019

Yhden sukan syndrooma

Olen kokenut syndrooman. Olen kuullut tästä puhuttavan, mutten ole ajatellut, että voisin sen itse kokea. Sillä minähän rakastan neulomista! Eihän rakas harrastukseni voisi minua satuttaa. Nyt tiedän, kyllä se voi antaa minulle myös negatiivisia kokemuksia :D 

Nimittäin olen sairastanut yhden sukan syndrooman. Monet neulojat puhuivat siitä, että yhden sukan jälkeen ei jaksa enää neuloa toista sukkaa. Ihmettelin, sillä minähän rakastan sukkien neulomista, että miten niin ei jaksa. Niin se sitten vain sairastutti minutkin. Yhtäkkiä kyllästytti neuloa toista samanlaista sukkaa. 


Neuloin suhteellisen nopeasti nuo sukkalaatikkoprojektit ja luulenpa, että se nopeus toi minulle yhden sukan syndrooman. Jollain tavalla kyllästyin neulomaan pelkkiä sukkia. Ei sillä, sukkien neulominen on ihanaa ja rakastan sitä, mutta ehkä tähänkin voisi todeta, että aika aikaansa kutakin. Neulominen on siitä ihanaa, että mitä enemmän sitä teet, sen paremmaksi siinä tulet. Oma neulomisjälkeni on parantunut sukissa tänä vuonna ihan superpaljon ja luulenpa, että suurin syy siihen on nämä sukkalaatikkoprojektit. Jossain vaiheessa saatoin muuten suunnitella lyhyiden sukkien sukkalaatikkoa, mutta se taitaa nyt jäädä väliin. Tällä hetkellä sukkien neulomisesta on hieman taukoa ja tämä tuntuu hyvältä.


Monet neulojat muuten pääsevät yli yhden sukan syndroomasta siten, että neulovat molempia sukkia samaan aikaan. Tämä voisi olla varteenotettava keino, jota täytyy kyllä kokeilla. Heti kun saan enemmän samannumeroisia puikkoja. :D Ihan sitä looppausta (vai millä nimellä se kulkeekaan?) en ala kyllä kokeilla, sillä se tuntuu itselle aika kaukaiselta ja noh, hankalalta. Ehkä sitten jonain päivänä, kun kaikki neulomiseen liittyvä on jo opeteltu. (Tuleeko sellaista päivää ikinä? :D )

No millä sitten pääsin yli tästä yhden sukan syndroomasta? Sillä, etten enää neulonut sukkia. Se olikin yllättävän helppoa, sillä sukkalaatikkoprojektit olivat valmiina ja oli into neuloa kaikkea muuta. Tiedän, ettei sukkien neulomiset tähän jää ja tulen neulomaan vielä sukkia. Mutta niistä oli vain hyvä pitää taukoa. Ja se tauko kestää niin pitkälle kuin itse tahdon ja tuntuu hyvältä :D Myönnän, että olen neulonut tässä yhdet aivan superkivat sukat ja se on muuten oma ohjeeni. Ja vieläpä todella ihanasta langasta! Meinaan hieman vielä kehittää sitä ohjetta, ja sitten voin sen julkaista täällä tai jossain muualla. Se vaan vaatii aikaa, kun löytää sen oman juttunsa. :D Nyt tiedän, mikä on se minun oma sukkamallini! :D 

Jos siis olet yhden sukan syndroomassa tällä hetkellä, niin vinkiksi voin antaa, että pidä tauko. Neulo jotain muuta kuin sukkia. Sieltä paranee tauon kautta! Tai jos et halua pitää taukoa ja olet oppivainen ihminen, niin opettele looppaus eli kahdet sukat kerralla. 

Neulominen on siitä ihanaa, että jos jokin työ kyllästyttää, niin voi valita toisen. Voit keskittää ajatuksesi joihinkin toisiin ideoihin ja unohtaa ne, jotka kyllästyttää.<3 

Mukavaa viikonloppua! Nauti, neulo ja nuku! <3

tiistai 15. lokakuuta 2019

DIY Punainen pakkomielle eli palmikkopipo

Mulla oli ollut jo pidempään pienoinen pakkomielle punaisesta palmikkopiposta. En vaan saanut sitä pois mielestäni enkä myöskään löytänyt sopivaa ohjetta, että olisin päässyt sitä aloittamaan. Tilasin jo aiemmin Novitan Venlaa ja ajattelin siitä tehdä, mutta jostain syystä se ei kuitenkaan miellyttänyt, enkä sitten tehnyt siitäkään pipoa. Tämä oli siis tosiaan varmaan valehtelematta yli puoli vuotta mielessä, mutta sitten sain kipinän ja pistin sen puikoille. Mulla oli myös Novitan Joki-lankaa tismalleen siinä punaisessa, jossa halusin pipon olevan. Tämä pipo on siis neulottu Novitan Joki -langasta. Mielestäni se on juuri täydellinen lanka tähän pipoon. Sanoisin silti, että tuo lanka on jonkin verran huopuvaa lankaa, mutta ei se minulle ainakaan haitannut. Ihanan pehmeää ja juuri sellainen, jonka halusinkin sen olevan. 


Olin niin innoissani, että tein sitten kaksi punaista palmikkopipoa. Ohje on täältä. Mutta tein eri silmukoilla kuin tuolla ja siksi näitä varmaan tulikin kaksi. Ensimmäisestä tuli nimittäin vähän liian pieni aikuiseen makuun, mutta koska mulla oli punaista lankaa sen verran, niin tein sitten toisen aikuiselle. Ensimmäinen (oikeanpuoleinen) on nimittäin sopiva lapselle ja toinen on sitten aikuiselle. Mietin vielä, että tekisinkö tupsut näihinkin, mutta tulin siihen tulokseen että nämä ovat juuri hyvät näin. 

Lankaa näihin molempiin taisi mennä 3-4 kerää ja itselle jäi vielä ja mietinkin että mitä niistä voisin tehdä. Syy, miksi halusin juuri punaiset palmikkopipot, sillä mulla on punainen kaulahuivi ja halusin matchata pipon huiviin. :D Punainen on myös mustien takkien kiva kaveri ja lisäksi on joulu tulossa niin en malta odottaa, että pääsisin käyttämään tätä. Pakko muuten tähän väliin kertoa, että en ole muuten ikinä osannut neuloa pyöröpuikoilla, mutta näidin pipojen myötä aloin myös oppia neuloa niillä. Pyöröpuikot ovat vaan niin paljon helpommat neuloa pipoja. 

Nyt seuraa paljastus: mulla on myös seuraava punainen pipo työn alla. Tätäkin olin haaveillut jo jonkin aikaa ja vihdoin sain viime viikolla käytyä lankakaupassa hakemassa oikeankokoinen pyöröpuikon. En malta odottaa, että saan tämänkin valmiiksi ja pääsen kertoa siitä täällä. 

Palmikkopipoihin jää muuten koukkuun. Mieleni tekisi tehdä vielä Novitan Hyggestäkin palmikkopipo. Nimittäin Novitan sivuilla on aika ihana ohje. En vaan saisi tässä kuussa nyt ostaa enää lankaa ja täytyypi varmaan jättää tämä haave odottamaan ellen sitten keksi sopivaa lankaa kotoa tähän ohjeeseen. Toimisikohan kaksinkertainen lanka tuohon ohjeeseen? On muuten ihana huomata, että vihdoin neulon muitakin kuin sukkia. Sukkia kun kuitenkin tuli neulottua aika paljon tässä kesän aikana.

Tällaiset palmikkoterveiset tällä kertaa ja seuraavalla kerron sitten jotain ihan muuta. Nähdään taas piakkoin! <3

lauantai 12. lokakuuta 2019

DIY Taaperon talviasustesetti

Huhheijakkaa, kun on ollut hieman haipakkaa tämä mennyt viikko. On ollut mielessä monta kertaa, että pitäisi päästä kirjoittamaan, mutta aina se ei vaan mene niin, että pääsisi juuri sinä hetkenä. Nyt on se hetki, jolloin pääsen vihdoinkin tänne bloginkin puolelle. Jos muuten tahdotte reaaliaikaisempia päivityksiä, niin seurailkaa minua instagramissa @mknitdesign. Instan puolella jaan enemmän reaaliaikaisempia juttuja ja nyt olen vihdoinkin ottanut myös Story -osiot haltuun myös puhepuolella niin siellä  höpöttelen enemmän sitä sun tätä sekä tietty käsityöjuttuja. Blogin puolella puolestaan pyrin kirjoitella enemmän tarinoita näistä käsitöistä sekä jakamaan mahdollisesti ohjeita näihin. Mutta nyt asiaan!

Pitkästä aikaa taaperolle käsitöitä. Ihastuin Iineksen blogissa lapsen tuubihuiviin ja pipoon ja sehän piti sitten laittaa itsekin työlistalle. 

En ole muistaakseni tehnyt lapselle vielä tuubihuivia ja siitä haaveilin jo aiemmin, ja tämä ohje vaan pysäytti. Näytti niin kivalta tuo kuvio että pakkohan sitä oli kokeilla. Lankana käytin Lankamaailman Dale Garnia. Tuo lanka on 100% villaa ja suhteellisen paksua. Mielestäni aika sopiva pipo ja tuubihuivilanka. Neuloin muistaakseni vitosen puikoilla. Mitä paksummat puikot niin sen pehmeämpi lopputulos. Iineksen ohjetta sovelsin, enkä tehnyt huivista niin pitkää. Huivin koko pituus on noin 20 cm eli huomattavasti lyhyempi kuin Iineksen blogissa. Käyttämäni lanka oli aika paksua enkä näin ollen halunnut tehdä siitä pitkää. Nyt huivin saa aika hyvin käännettyä puoliksi ja vieläpä kolminkerroinkin. Mutta sitten pipoon.



Hitsit kun nämä ohjeet pitäisi aina kirjoittaa heti töiden valmistuttua, sillä eihän näitä muista enää kovin pitkään. Tai sitten pitäisi kirjoittaa ylös neuloessa. Tämän pipon päänympärys on noin 41 cm, mutta lanka venyy hieman ja on aika sopiva noin kolmevuotiaan päähän. Tätä pipoa neuloessa mittasin mallilta aina tietyn väliajoin, että sain sopivan pipon. Eli suosittelen mittaamaan lapsen päätä, kun alkaa neuloa tätä pipoa. Mulla taisi olla silmukoita 80-90 välillä. Jos oikein muistan. Myös korkeuden suhteen kannattaa vähän mittailla. Korkeudessa tosin reunaa voi aina kääntää, joten sen suhteen liian pitkä pipo ei haittaa. Meillä tuo pipo menee käännettynä sekä ilman. Vielä ei tosin ole voinut käyttää pipoa, sillä käytämme vasta trikoopipoja tai siitä seuraavaa. Pipo siis odottelee vielä pakkaslukemia. 


Ai vitsit, miten tyytyväinen olenkaan näihin. Näistä tuli niin kivat ja tykkään tosi paljon. Sekä lapsikin tykkää. Tekisi mieli tehdä toisestakin väristä nämä, niin kivat näistä tuli. Lanka oli muuten tilattu jo aiemmin ja olin suunnitellut siitä neuletta tai liiviä, mutta vaihteeksi näinkin, että tuli sitten ihan jotain muuta. Pääasia että tuli käyttöä langoille eikä tarvinnut tilata uusia tätä ideaa varten. Näihin meni muuten yhteensä muistaakseni 4 kerää. Halusin tehdä vielä pipoon tupsunkin, sillä mielestäni tupsut ovat kivoja lapsen pipoissa. En halunnut tehdä suurta tupsua, ettei tule liian painavaa piposta ja tuollainen ihan pieni tupsu on mielestäni oikein kiva.

Ideoita olisi vaikka kuinka paljon, mutta aikaa vaan niin vähän toteuttavaksi kaikkiin. Mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa, ei sitä Roomaakaan rakennettu päivässä. Musta tuntuu, että mun TO KNIT -lista vaan kasvaa enkä aina pysy perässä, että mistä kaikista olen tänne kirjoitellut. Otin muuten käyttöön myös muistikirjan käsitöille. Sinne pyrin kirjoittamaan ideat sekä ohjeet. 

Mutta nyt mukavaa lauantai-iltaa ja palataan taas piakkoin!

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Miten Nenäpäivä ja villasukat liittyvät yhteen?

Olen ollut aina kaikkien hyväntekeväisyyskonserttien ystävä ja taannoin 90-luvulla aina nauhottelin niitä lähetyksiä, jotta voisin katsoa lemppariartistien keikat myös myöhemmin :D Vuoteen mahtuu yhtä ja toista konserttia ja syksyllä se vasta onkin kaikkien konserttien aikaa. Ensin on Elämä Lapselle -konsertti ja sen jälkeen marraskuussa Nenäpäivä. Nenäpäivänä autetaan maailman lapsia ja sen varoin  tuetaan mm. lasten koulutusta,  terveyttä, turvaa ja ravinnon saantia. Nenäpäivässä ovat mukana Unicef, SPR, Kirkon Ulkomaanapu, Pelastakaa lapset, Plan, Fida ja vaikka mitä vielä. Tässä siis pieni kertaus Nenäpäivästä.

Mutta sitten siihen asiaan. Aikaisempina vuosia ei ole ollut tällaista kivaa juttua Nenäpäivän yhteydessä, ja kerron, että miten villasukat ja Nenäpäivä liittyvät yhteen. Olen niin fiiliksissäni tästä, sillä olen myös tänä vuonna palauttanut itselleni sukkaneuloosin. :D Heti kun kuulin tästä, niin olin jo melkein suunnitellut sukat. Nenäpäivä siis haastaa kaikki neulojat ja muut villasukkatalkoisiin. Osallistua voit kun neulot villasukat tai vaikka kahdet tai kolmet. Valmiit sukat myydään ja myyntivoitto lahjoitetaan Nenäpäivän kautta maailman lapsille. Aikamoinen ihana idea? Olin ihan heti mukana tässä! Sattuipa vielä niin sopivasti, että olin jotenkin in-between-neuletyöt eli yksi työ loppunut ja miettimässä että mitä tekisin seuraavaksi. Tuli niin tilauksesta tämä ja samantien aloin sitten suunnitella sukkia. Tässä ei muuten tarvitse itse suunnitella sukkia vaan jos tykkäät neuloa mallista niin suuntaapa www.paritonrasa.fi ja sieltä löydät Reetan suunnittelemat Nenäpäivän sukat. Reeta on muuten suunnitellut aika ihanat sukat <3 Niissä on niin mun lempparivärejä! Jos olisin kirjoneuleen mestari, niin neuloisin ehdottomasti ne! 

Itse siis olen siis jo tehnyt yhdet sukat, koska olin niin fiiliksissäni asiasta. Niiden neulomisen lomassa päätin sitten neuloa samanlaisia mutta eri koossa eli teen sellaiset settisukat joista löytyvät ainakin sukat aikuiselle, vauvalle ja lapselle. Ihan vielä en niitä jaa täällä, sillä nenäpäivään on vielä aikaa ja en ole vielä viimeistellyt niitä. Mutta voin pikkasen paljastaa, että omissa sukissanikin on ripaus punaista ja palmikkoa. En ole vielä varma, että missä kanavassa myisin niitä ja laitanko valmiin hinnan vai annan ostajan päättää. Nämä nyt ovat pikkuasioita, mutta siltikin niin tärkeitä. 

Vielä kertaus siis miten voit osallistua tähän haasteeseen. Neulo sukat, joko Reetan ohjeella tai keksi oma. Jaa ne sosiaalisessa mediassa käyttämällä hashtagea #nenapäivä #nenasukka. Myy ne ja lahjoita tuotto Nenäpäivälle! 

Tulen itse myös esittelemään nämä omat tuotokseni täällä blogin puolella ennen Nenäpäivää. Eli ei muuta kuin puikot heilumaan ;)