maanantai 30. syyskuuta 2019

Syyskuun luetut kirjat

 Jason Lanier: 10 syytä poistaa sometilit

Tämä oli äärimmäisen mielenkiintoinen kirja. En nyt muista, että keneltä bongasin tämän, mutta se oli jonkun instastoori tms, josta näin tämän kirjan. Toki se piti sitten heti mennä etsimään Bookbeatista ja siellähän se oli! Ensimmäisiä kertoja kun voisin kuunnella kirjan uudelleen ja varmaan täytyykin kuunnella, sillä välillä kirjan keskittyminen oli hankalaa tms kun sitä kuuntelin jonkin muun asian yhteydessä. Tähän kirjaan siis kannattaa todella keskittyä eikä tehdä samalla kovin paljon muuta. Yleensä toki pyrinkin siihen, etten tee muuta kuin kuuntelen ja 98,9 % onnistun siinä, mutta sitten on niitä hetkiä, kun tulee joku yllättävä juttu jossain mielenkiintoisessa kohdassa. Taaperoarjessa kun sellainen täysin rentoutuminen äänikirjan kanssa on välillä hyvin harvinaista ;) Mielenkiintoista puhetta oli myös sosiaalisen median maksullisuudesta. Välillä tuntui, että ihan kuin olisin samaa mieltä kirjoittajan kanssa, kun melkeinpä nyökyttelin kuunnellessani. Kirjoittaja on jokin entinen IT-tyyppi ja todella tietää, mistä puhuu, vaikka nämä ovatkin toki hänen omia ajatuksia ja mielipiteitä. Mutta minuun tämä kyllä upposi! Ei, en nyt vielä ole poistamassa mitään sometilejä, mutta kieltämättä mieleni kyllä tekisi poistaa ;) Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita sosiaalisesta mediasta ja sen toimivuudesta ja miksipä ei, vaikket nyt olisikaan someihminen. Aina näistä kirjoista kyllä oppii uutta ja uteliaisuus on hyvästä.
Annan arvosanaksi 5/5.

Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia

Tämän kirjan valitsin oikeastaan ihan sen perusteella, että se on Härkösen kirja. Mulla on joku pakkomielle lukea aina Härkösen kirjat. Se varmaan johtuu lapsuudesta tai nuoruudesta, mutta edelleen olen sillä tiellä, että Härkösen kirjat on luettava. Siispä otin kuunteluun tämänkin kirjan. Tässä kirjassa on siis useampia tarinoita erilaisista elämän asioista ja ne ovat kirjoitettu tutulla Härkösen tyylillä; humoristisesti. Kieltämättä täytyy myöntää, että alku meni vähän ohi, sillä jätin jostain syystä tarinat kesken, enkä sitten enää muistanut seuraavalla kuuntelulla, että mihin jäätiin. Eli suosittelen siis, että tarinat kuunnellaan alusta loppuun asti ja sitten pidetään tauko. Eivät ne tarinat kuitenkaan mitään multipitkiä ole, etteikö niitä jaksaisi kuunnella loppuun asti. Johtuipa sitten omista valinnoista tai jostain muusta niin loppua kohden pääsi enemmän mukaan tarinoihin ja huomasin, kuinka jopa hymähtelin kuunnellessa niitä. Suosittelen kirjaa kaikille, joilla ei välttämättä aika, halu, tms riitä kokonaisten kirjojen kuunteluun, mutta haluaa kuunnella edes pienempiä tarinoita. Sekä tietystä Härkösen tosifaneille.

Annan arvosanaksi 3/5.

Karoliina Sallinen-Pentikäinen: #vauvavuosi

Viime kuussa mainitsin Helmi Kekkosen äitiyskirjasta, ja sen jälkeen tuli tunne, että haluaisin nyt lukea enemmänkin kirjoja äitiydestä. Nyt sanottakoon heti aluksi, että en ole pahemmin kirjoja äitiydestä, synnytyksistä, lapsiarjesta lukenut, sillä en ole kokenut niitä sillä hetkellä kiinnostavaksi vaikka se omakin lapsi on. En jotenkin ole halunnut lukea sellaista samaa arkea kuin mitä se omakin arki on jollain tasolla. Mutta tosiaan Kekkosen kirjan jälkeen tämä tunne siis muuttui ja aloin katsella Bookbeatista samanhenkisiä kirjoja ja törmäsin tähän Sallinen-Pentikäisen kirjaan. Voi olla, että minulla on lähtökohtana väärä asia, kun oletin jollain tasolla, että kirja on omasta äitiydestä kertova eikä tarinallisesti romaani. Tai siis varmaan jollain tasolla kirja kertookin kirjailijan äitiydestä, mutta ei silleen minä -muodossa kuten esim. Helmi Kekkosen kirja. Ymmärtänette mitä tarkoitan. Ei kirja huono ollut, minulla oli vain aluksi väärä lähtökohta siihen. Tykkäsin kirjasta kyllä, mutta en siihen rakastunut niin paljon, että olisin ahminut sen esimerkiksi päivässä tai kahdessa. Kirja on kuitenkin suhteellisen lyhyt kuunneltavaksi, olikohan reilut viisi tuntia, mistä plussaa, sillä tykkään juuri tämän pituisista kirjoista. Kirja parani loppua kohden huomattavasti, tai sitten se olin vain minä, joka ymmärsi kirjan idean paremmin :D Kirja ei sinänsä tuonut itselle mitään uutta vauvavuodesta tai sellaista mitä en olisi jo tiennyt. Kiva sitä oli kuitenkin kuunnella, sillä jokaisen äidin tarina on niin erilainen eikä tässä maassa ole samanlaista äititarinaa. Suosittelisin kirjaa ehkä heille, jotka eivät ole lukeneet paljon äitiydestä tai yhtään vauvavuodesta tai ehkä heille, jotka haluavat lukea romaanimuodossa äitikirjan.Tämän kirjan jälkeen haluan aloitella taas jotain muita kirjoja kuin kirjoja äitiydestä :D Ehkä tämä kirja muistutti liikaa omasta arjesta ja kirjojen myötähän sitä haluaa ehkä uppoutua muuhun kuin arkeen.

Annan arvosanaksi 3/5.


keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Kässäpuodin: #villapaitahaaste

Juuri viime viikolla paljastin, etten ole ikinä osallistunut mihinkään kal -tyyppisiin yhteisneulomisiin ja sitten tuli eteeni Kässäpuodin villapaitahaaste. Lyhyesti sanottuna siis siinä neulotaan villapaita vähän tätä nykyajan kulutusta vastaan. Tarkempia lisätietoja siitä saa esimerkiksi instagramista @kassapuoti tai Facebookista Kässäkerho -ryhmästä. Mulla oli viime vuonna tarkoituksena neuloa lapselle villapaita. Sain jostain sen päähäni, että haluan neuloa villapaidan. Mutta se jostain syystä jäi, en siis ehtinyt neuloa villapaitaa, mutta nyt sen ajattelin korjata. Viime kuun muumilangat menevät siis tähän villapaitaan ja hyvällä mallilla kieltämättä mennään. Takakappale tehty ja etukappale melkein valmis. Toki sitten vielä hihat. Yleensä en jostain syystä neulo omalle lapselle mitään, mutta tämän teen siis nimenomaan omalle lapselle. 

Päätin tehdä siis tämän neuleen Novitan sivuilta. Koska en pidä kirjoneuleesta niin tulen jättämään nuo muumikuviot pois. Teen siis ihan perus raidallisen neuleen. Katsotaan, miltä se sitten lopulta näyttää :D Tavoitteena on, että neule olisi tulevaksi talveksi eli toivoa sopii, että se tulisi piakkoin valmiiksi. Vaikka ei nyt tietenkään vielä ole neulekelit, ainakaan eteläisessä Suomessa, mutta kiva olisi jos esimerkiksi marraskuussa sitä lapsi ehtisi jo pitämään. Koiden kanssa on aina tietenkin vähän säätöä, mutta uskon, että olen valinnut myös oikean koonkin. Tulen ehdottomasti täälläkin neuleen sitten esittelemään, kunhan saan sen vain valmiiksi. 

Toinen juttu, mistä piti kertoa niin Novitalta ilmestyi kolmas Muumi-lehti. Sitä en ole vielä hankkinut, mutta luulen, että se tulee myös hankittua. Itse asiassa äsken juuri mietin, että pitäisiköhän huomenna lähteä se ostamaan. Olen jotenkin koukussa näihin Muumi-lehtiin, vaikka en kyllä ole neulonut sieltä kovinkaan paljon. Sille Muumipipollekin kävi niinkuin kävi :D Täältä   
voi siis lukea lisää siitä :D

Tästä tuli nyt kuvaton postaus, kun tuli tarve vaan kirjoittaa asioita ylös ilman mitään suunnitelmia. Eli mukavaa keskiviikkoa ja palataan taas pian! <3



maanantai 23. syyskuuta 2019

Mikä villasukka olisit?

Tein eilen villasukkatestin, jonka löysin Meillä Kotona blogista. Ai, vitsit nämä testit on kivoja. Ennen kuin kerron tuloksia, niin testi on sopivan lyhyt ja leikkimielinen (tietenkin!). Testissä oli siis 5 helppoa kysymystä, joiden perusteella sitten määritellään millainen villasukka olisit :D Kaikkien neulojien pitäisi kyllä tämä tehdä ja katsoa, pitääkö yhtään paikkansa luonteeseen liittyen sekä siihen, että millaisia sukkia tykkäät tehdä. 

No sitten siihen tulokseen. Minä olisin klassinen palmikkosukka! :D Ja osui ja upposi kyllä niin hyvin, sillä juuri äskenhän kirjoittelin, kuinka rakastan palmikoita. Se kirjoitus löytyy täältä.

Ja edelleen, kyllä rakastan palmikoita ja olen mielelläni klassinen palmikkosukka! Ja luonnekin osui kyllä aika täysin; teen to do -listoja ja minulla pysyy homma hanskassa. Eikä meillä muuten lopu vessapaperi tai jauhot kesken ikinä.

Nämä sukat olivat ne sukat, jotka tein yhdestä Isovelikerästä ja voi kuinka tykkäsin neuloa näitä. Ne tulivat valmiiksi todella nopeasti. Mieleni tekisi tehdä pidempivartiset näistä myös.

Näitä sukkia en muistaakseni ole esitellyt täällä, mutta nämä sovelsin pitkävartisten ohjeesta. Niistä ei kyllä tullut täydelliset, mutta vaatisi hieman ohjeen modausta niin sen jälkeen niistä tulisi hyvät! Eivätkä nämä kyllä ehkä ole palmikkosukat, mutta ainakin sinnepäin.

Yritin tähän etsiä yhtä mun lempparipalmikkosukkien ohjetta ja kuvaa, mutta valitettavasti kuva on jossain vanhojen puhelimien kätköissä, sillä en nykyisistä puhemista sitä löytänyt. Ohjekin on Novitan lehdistä, sitä en myöskään löytänyt nettisivulta. Mutta olen kehittelemässä tästä ohjeesta omaa ohjetta ja katsotaan saisinko sen sitten myös tänne blogiinkin. Vielä ollaan kyllä todella suunnitteluasteella, sillä vasta hahmottelen sitä, mutta on ne pienetkin askeleet eteenpäin.

Mutta näiden villasukkaterveisten myötä toivottelen hyvää alkavaa viikkoa <3 Ja tee tuo testi ihmeessä ja kerro minullekin kommenttikentässä, että mikä villasukka olet!

 

maanantai 16. syyskuuta 2019

Realistinen arkipostaus: koukulla just nyt

Kirjoittelin tuossa taannoin, että mitä on juuri nyt puikoilla, ja ajattelin sitten jatkaa sitä, että mitä juuri nyt virkkuukoukulla. En tiedä, olenko enemmän virkkaaja vai neuloja. Musta tuntuu, että se menee kausittain ja fiiliksen mukaan ehdottomasti. Viime aikoina olen kyllä ollut enemmän neuloja joten ehkä sitten päädyn siihen neuloja-kategoriaan. Virkkaamisessa on kyllä omat plussansa ja tykkään siitäkin. Jollain tasolla kuitenkin enemmän miellyttää neulomukset. Ja ehdottomasti tietyt jutut pitää virkata eikä neuloa esim. matot. En osaisi kuvitella että tekisin neulotun maton vaan mattohan ehdottomasti virkataan. Jokin palo on kuitenkin virkkaukseen, sillä niitäkin ideoita aina välillä tulee (ja menee). Viime vuonna tai aikana ennen lasta :D taisin saada kyllä enemmän virkkausideoita kuin viime aikoina. Nimittäin olen virkannut vanhoista t-paidoista maton ja toisenkin maton. Matot ovat kyllä ehdottomasti niitä jotka täytyy virkata. Tämän postauksen myötä koukutan varmaan itselle jonkin mattopakkomielteen ja löydän itseni ostamasta jotain matonkudetta. 

Niin ja toinen asia, jotka pitää ehdottomasti virkata niin  korit! Niihinhän mä olinkin koukussa tässä aika hiljattain, mutta sitten kun koreja alkaa olla kymmenittäin etkä enää keksi mitään tarvetta niille niin se into loppui siihen sitten. Aasinsiltana koreihin, toissa viikolla virkkasin kyllä korin, mutta siihen oli tarve, nimittäin jämälangoille. En ymmärrä miksen ollut virkannut tällaista aiemmin. Siitä korista ei kyllä tullut täydellinen, mutta kyllä se menee näille jämälangoille. Ajaa siis asiansa :D


Ainut, joka on koukulla tällä hetkellä niin lapsen päiväpeitto. Tajusin tuossa jokunen kk sitten, että hei lapsen sängyssä ei ole päiväpeittoa! Ai miten niin meillä ei pedata petiä joka aamu :D (Ei mennä siihen petaamiseen, mutta sanotaan nyt näin että eipä paljon ole ylimääräistä aikaa aamuisin taaperoperheessä :D ) No, aloitin sitten virkkaamaan sellaista. Sillä onhan nyt lapselle päiväpeite saatava! Toinen mahdollisuus oli ommella se, mutta koska en ole ompelija, niin se ei sinänsä ollut edes vaihtoehto, enkä ollut koukuttunut mihinkään päiväpeittoon :D. Jotta en hamstraisi lankaa taas päiväpeittoon, niin päätin vähän kierrättää lankoja. 

Tarina on pitkä, hae kahvia ja ota mukava asento :D Sain joskus idean että virkkaan lapsen nimikirjaimet jotka voi sitten silleen söpösti olla sängyn päällä. Noh, vaikka lapsen nimi on lyhyt, en siltikään päässyt yhtä kirjainta pidemmälle :D Olin siis toki ostanut tähän projektiin jo langat, mutta kappas kappas, koska se ei edennyt, niin päätin käyttää näitä lankoja nyt tähän päiväpeittoon. Eli siis long story short, koukulla on tällä hetkellä vain tämä päiväpeitto, johon käytän omasta lankavarastosta lankoja! Ja koska lapsi on poika niin pinkit ja muut hempeät värit ovat poissa kuviosta niin peitosta tulee sinertävä. En ole ihan vielä päättänyt lopullisia värejä, mutta mustaa ja tummansinistä siinä on. Nyt mennään kierrätysteemalla eikä hankita uusia lankoja!

Virkkaan siis kuvanmukaisia viisi- ja kuusikulmioita ja niitä sitten yhdistelemällä muodostuu peitto. Vielä mietinnässä on se, että miten yhdistäisin ne. Ottaisinko jonkin muun värin ja yhdistän? Vai yhdistänkö jollain peiton värillä? Vinkkejä saa antaa! Pinterestissä on aina niin kivannäköisiä peittoja, jotka on yhdistetty valkoisella, mutta en oikein tiedä. No vielä on aikaa miettiä, sillä vielä ei ole tarpeeksi neliöitäkään.

Viime aikoina olen myös koukuttunut virkattaviin kahvialustoihin. Niitä ei ole tällä hetkellä yhtään koukulla, mutta ai että kuinka superihana niitä oli virkata. Ja se mikä parasta, niin ne tulivat samantien valmiiksi, siis varmaan just alle tunnissa. Oli ihana nähdä heti valmiina oma työ. Tähänkin sain idean maailmanlaajuisesta ideakirjastosta eli Pinterestistä. Eli tässäpä ne, mitä on koukulla! On vain nuo neliöt ja hyvä niin! Tämän mukaan olen siis kyllä enemmän neuloja kuin virkkaaja, sillä keskeneräisiä neuletöitä on vaikka millä mitalla, mutta virkkaustöitä vain yksi.

Kivaa viikon alkua kaikille! Muistakaa neuloa <3

maanantai 9. syyskuuta 2019

Vinkki ristiäislahjaksi: vauvan setti

Elokuun kulutuspostauksessa tuli ilmi, etten ollut vielä esitellyt vauvan pipoa. Ehkä siksi, että kun tämä tuli ristiäislahjaksi, niin hyvä ettei sitten tuleva perhe sitä täältä bongannut :D Nyt kun setti on jo annettu, niin voinen kertoakin siitä vähän. 

Rakastan neuloa monia asioita, ja yksi niistä asioista on vauvan neuleet ja ylipäätään kaikki vauvaan liittyvät. Syitä siihen on useita; vauvan pienet neuleet on niin helppoja ja nopeita tehdä, mutta myös sekin, että niitä ohjeita on pilvin pimein. Vauvan sukkalaatikossa taisin mennä lähes siitä, mistä aita oli matalin ja neuloin aika samanlaisia pikkusukkia. Alun perin meidän piti antaa vain sukat ja lapaset, mutta ihan muutamia päiviä ennen ristiäisiä sain sitten idean, että pipo täydentäisi settiä kivasti. Niin tyypillistä että viime metreillä tulee jokin idea :D Mutta onneksi näitä neuloo tosiaan nopsasti, niin tämän pipon ehdin ihan hyvin neuloa lahjaan mukaan.'

Lankana oli tuttu Novita Niitty, joka on ihanan pehmeä ja sopii minusta vauvan neuleisiin todella hyvin. Vaikka pyrinkin käyttämään yleensä villaa, merinovillaa yms ja välttelemään akryyliä, mutta pehmeyden ansiosta näitä on vaan niin ihana tehdä tästä langasta. Olen nyt viime aikoina vähän kyttäillyt Novitan alesivuja, että olisiko siellä Niittyä alessa. Viimeksi taisin nämä kerät tilata juurikin alesta ja kerän hinta taisi olla euron tai vähän yli. 

Vauvan sukkien ohje on siis oikeastaan omasta päästä. Näitä kun tuli neulottua taannoin niin sieltä nappasin ne mukaan tähän lahjaan. Voin kirjoitella ohjetta niihin, jos se kiinnostaa. Hihkaise kommenteissa jos kiinnostaa! Lapaset puolestaan on junalapaset. Niiden ohjeen taisin ihan googletella jostain, enkä enää muista että mistä. Lapaset on kuitenkin peukalottomat, sillä totesin ne kaikista sopiviksi omalle pienelle lapselle. Mikään ei ole nimittäin vaikeampaa kuin laittaa lapasen peukaloa lapsen peukaloon :D No ei, on niitä varmaan vaikeampiakin asioita maailmassa, mutta helpommalla selviää, kun tekee pienelle vauvalle peukalottomat lapaset. 

Kerroin jo, että idean piposta sain ihan viime metreillä ennen ristiäisiä. Halusin tehdä pipon jollain ohjeella enkä ihan omasta päästä. Vaikka pipoja on kuitenkin tässä jonkin verran tehty, niin kesti kuitenkin hetki ennen kuin löysin sopivan ohjeen. Ja mistäs muualtakaan se ohje olisi löytynyt kuin Novitan sivuilta. Ohje löytyy siis täältä: Vauvan setti. Pipon taisin tehdä ihan tuon ohjeen mukaan, ja vaikka lanka oli eri niin ihan kiva siitä tuli. Tykkään tuosta Novita Niitystä! Vaikka yleensä pyrinkin käyttämään villaa, merinovillaa, yms, mutta jostain syystä Niitty on kuitenkin tosi kiva. Vaikka siinä on akryyliä, niin se pehmeys on vaan niin jotain niin ihanaa ja minusta sopii juuri siksi vauvan neuleisiin hyvin. Ohjeessa oli tuollainen pitsikuvio, joka on todella helppo oppia. Paremminhan se olisi näkynyt, jos lanka olisi ollut yksivärinen, mutta minusta ihan kivasti tulee esiin tässäkin langassa. Varmaan pakko tehdä yksiväriselläkin langalla tämä pipo. Niin kiva siitä tuli ja lahjansaajakin tykkäsi! 

Olen muuten hieman kuikuillut Novitan alesivuja, josko Niittyä tulisi taas aleeseen. Kesäkuussa sitä oli tosi pitkään alessa, silloin nämäkin langat hankin, mutta sen jälkeen sitä ei ole näkynyt alessa. Tuosta Niitystä  on muuten muutama muukin väri ja se pinkki kyllä hurmaa minut aivan täysin <3 Setti meni lahjaksi tyttövauvalle ja tämänhän olisi voinut tehdä siitä pinkistä, mutta minusta aika kiva myös tästä väristä ja tämäkin värii sopii tytölle! Jos aikaa olisi ollut enemmän, niin olisi muuten ollut mahtava tehdä peittokin tähän mukaan. Silloin setti olisi kyllä ollut enemmän kuin täydellinen. <3 Tässäpä muuten oiva vinkki uusille tuoreille vanhemmille vauvalahjaksi tai ristiäislahjaksi. Kukaanhan ei voi vastustaa vauvan asusteita ja tykkää siis varmasti! Meillä oli siis tämän lisäksi kyllä yksi muu pieni paketti, mutta ilman sitä tämäkin varmasti olisi ollut riittävä.

 

perjantai 6. syyskuuta 2019

Rakastan palmikoita!

Tiedättekö, osa neulojista rakastaa kirjoneuletta, osa vauvan neuleita, osa sukkia jne.? No itse kuulun siihen ryhmään, joka rakastaa palmikoita! Mun sukkalaatikkoprojektissa oli varmaan yli puolet palmikkosukkia ja vieläpä samasta mallista niin silloin on vaan pakko todeta, että rakastan palmikoita! Mikäs siinä; jos on jotain mistä tykkää niin silloin täytyy tehdä niitä. Tämä sukkalaatikkoprojekti opetti myös oikeasti näkemään sitä, että mistä tykkää neulomisessa ja minä tykkään tehdä palmikoita! Kaikki muut sukat taisikin olla raitoja, niin toiseksi tulee sitten raidat! Palmikot ja raidat ovat mun juttu! 

Mun suosikkimalli oli pitkään Novitan olisko vuoden 2008 -lehdestä eräs palmikkomalli. Se kuva taitaa olla instagramini tykätyin kuva ja ei ihme, toi malli on vaan niin nätti ja helppo tehdä! No, nyt olen sitten löytänyt myös toisen palmikkomallin, jota rakastan! Sekin on myös Novitalta ja tämä malli löytyi vähän niinkuin sattumalta. Mulla oli jo pitkään pyörinyt yksi Isoveli -kerä ja päätin että sille täytyy tehdä jotain! Selaisin Novitan neulehakua ja sieltä löysin tämän mallin. Ilman tuunausta en tietenkään voinut tehdä sukkaa joten sitä piti vähän tuunata. 


Minusta jotenkin niin kauniit syksysukat ja mikä parasta tällainen paksulanka sopii just syksylle ja värikin sopii pihlajanmarjoihin! Olin varmaan joskus tilatessani ajatellut, että teen tästä kettuhuivin, tai -sukat tai jotain kettuaiheista, sillä väri olisi just sopiva kettutöihin. Mutta toisin kävi! Tämä kerä päätyi nyt näihin sukkiin ja rakastan mallia! Kuva ei varmaankaan nyt anna oikeutta, mutta malli on tosi helppo! En yleensä tykkää neuloa tai oikeastaan ole neulonut näin paksusta langasta mutta tämähän on täydellistä, sillä sukat valmistuvat nopeasti ja ovat ihanan lämpimät talvella! 

Malli on siis tämä. Suunnittelija on Riikka Hytösen ja enpä ole tainnut ennen tehdä hänen malleja. Sen verran toki muokkasin mallia, että tein näistä lyhytvartiset. Koska oli vain yksi kerä enkä halunnut ostaa enempää lankaa niin ajattelin että yksi kerä riittää lyhytvartisiin. Ja riittihän se! Juuri ja juuri, taisi jäädä vain sellainen pieni nöttönen. Alkuun tein myös 2 o 2 n -joustimen, oikeastaan vain siksi, että ajattelin että sukat pysyvät paremmin kun on vähän joustinneuletta. Nyt vaan tekisi mieli tilata lisää isoveljeä ja neuloa enemmänkin näitä sukkia! :D

Seuraavalla kerralla teen mahdollisesta kärjen eri tavalla kuin näissä. En tiedä, ymmärsinkö oikein ohjeen, mutta tekisin sen hieman eri tavalla. Tämä siis vahvistaa, että seuraavakin kerta tulee :D Palmikot ovat vaan niin ihanaa neulottavaa, etten ikinä kyllästy niihin. Ja se mun edellinen palmikko-ohje sai kyllä tämän myötä haastajan :D

Syksyhän on myös piposesongin aikaa ja itsellekin on kyllä hieman tullut tunne, että pitäisi neuloa pipo. Novitan sivuilla oli myös aivan ihania pipo-ohjeita isovelilangalle. Ensin varmaan täytyy tehdä se mun palmikkopipo ennen kuin edes haaveilen muista pipoista :D Se on nimittäin odottanut työjonossa jo aivan liian kauan. 
Mutta nyt toivotan ihania hetkiä neulomisen parissa ja nähdään taas pian! <3

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Tarina muumipiposta

Novita julkaisi alkuvuodesta Muumiohjeita ja minähän oli heti innoissani että vau, noita varmasti neulon! Taisinpa muuten kirjoitella tännekin omista suosikeista. Täältä löytyy niitä minun omia suosikkeja: omat suosikit. Sieltäpä löytyi myös tämä muumipipo, jonka ajattelin neuloa siis taaperolleni. Rationaalinen minä ajatteli, että tuo pipo on helppo neuloa tällaisen amatöörineulojankin enkä edes siis ajatellut neuloa Muumi-sukkia tai muitakaan vaikeampia töitä. Ehkä sitten jos ensin nämä helpot työt onnistuvat. Noh, langat ostin ja innokkaana aloitin. Alussa neuloinkin sitä kyllä ihan innokkaasti, kunnes sitten törmäsin varmaan näihin perus kirjoneuleongelmiin, jotka eivät välttämättä ole tuttuja ei-kirjoneulefanille. Kirjoneulesukat ja kirjoneuleet ovat kyllä varmasti maailman kauneimpia, mutta en vaan oikein ole ikinä hokannut niiden neulomista ja jollain tasolla se on varmasti jäänyt sinne muiden neuleiden jalkoihin. Tai sitten se ei vain ole mun juttu. Nyt kuitenkin ajattelin yrittää edes, sillä muumipipo oli jotenkin niin kiva. En vain voinut olla enempää innoissani ja lähdin neulomaan sitä.


Tässä vielä nämä ihanat kuvat piposta. Ajattelin, että kyllähän minä nyt yhden tuollaisen pipon saan tehtyä. Oli sitä kiva neuloa ja tykkäsin kyllä hurjasti, mutta jokin siinä aina sitten tökki ja muut työt kiilasivat sen eteen. Muistan, että ensimmäiset kuukaudet kyllä neuloin enemmän tai vähemmän muiden töiden lomassa. Mutta sitten jossain vaiheessa jotain tapahtui, kun pipo vain lojui pöydällä melkeinpä niin paljon, että se oli ihan tielläkin ja lankoihin törmäiltiin. Siinä se sitten lojui useamman kuukauden koskematta.

Mulla on kuitenkin korkea purkamiskynnys ja siinä varmaan yksi syy, että pipo lojui koskematta. En halunnut nimittäin luovuttaa ja purkaa, vaikka en kyllä ajattele, että purkaminen olisi luovuttamista. Sillä eihän se aina ole! Mutta tässä tilanteessa koin sen jotenkin niin, että olisin luovuttanut, jos olisin purkanut. Halusin uskoa, että neulon sen vielä loppuun. Varmaan reilut puoli vuotta se olikin koskematta, kunnes vain päätin että ei se siitä miksikään muutu ja purin. Olkoon nyt sitten vain luovuttamista, mutta ei tämä työ etene tästä ja pakko se purkaa. Lapsikin varmaan oli jo unohtanut koko muumipipon. Purkamiskynnys on korkea, mutta tässä tapauksessa melkeinpä välttämätöntä. En siitä olisi saanut kuitenkaan niin siistiä, että sitä olisi halunnut käyttää. (Kirjoneulefanit, miten ihmeessä te selviätte niistä kaikista langoista?) Mutta koska mielessä oli jo langalle seuraava käyttökohde, niin purin. Ehkä se antoi myös varmuutta purkamiselle, sillä enhän voi purkaa, jos langat jäävät nurkkiin pyörimään. Langat on käytettävä, kun ne ostettu ja mitä nopeammin sitä parempi. Tämä varmaan vahvisti, että oikeassa olin, kun halusin purkaa. En nimittäin antaisi anteeksi itselle, jos ostaisin langat turhaan ja ne vain notkuisi nurkissa. Siksipä otin ne heti takaisin puikoille ja neuloin ne pois :D 

Ja mitäpä muuta niistä olisi tullut kuin pipoja! Koska olin luvannut lapselle, että hän saa muumipipon niin ajattelin neuloa sitten tavallisen puuvillapipon. Mutta onpa hankalaa saada sopiva koko neulottua lähes kolmivuotiaalle. Näistä keristähän tuli sitten yhteensä kolme pipoa. Yleensä en samistele lapsen kanssa, mutta tässä tapauksessa ajattelin, että neulon itselle sekä lapselle pipon. Ohjeet olivat ihan päästä ja nyt muuten tajusin että mullahan ei taida kuvassa ollakaan sitä oman pipon kuvaa. Sellainen pointti muuten, että isompi pipo mahtuu kyllä itselle, mutta  nämä kaksi muuta eivät kyllä mene vajaa kolmevuotiaalle. Ovat pikemminkin vauvaikäiselle :D No ei se mitään, lahjoitan ne vaikka synnytyssairaalalle tai jonnekin muualle hyväntekeväisyyteen, ainahan pipoja kait otetaan vastaan! Mutta tarinan opetus oli se, että ideoita saat vaikka mistä. Vaikka ensimmäinen yritys ei toimi, niin seuraavista yrityksistä saat kyllä vaikka mitä ideoita. Nimittäin näitä neuloessa sain kyllä kokoajan ideoita erilaisiin pipoihin ja voipi olla, että säästän nämä pipot ihan itselleni mallikappaleiksi. Nyt kerran, kun ne neulottu ja silmukkamäärät toivottavasti tallessa, niin voisi suunnitella jotain kivoja pipoja. Tykkäsin nimittäin pipon kavennusmallista! Sananen vielä tästä langasta, lanka oli Novita muumilankaa, joka on 50 % puuvilla ja 50 % merinoa ja jotenkin niin ihanan pehmeää. Pipot ovat täydelliset kevätpipot, en tiedä, tulisiko näille nyt syksylle käyttöä, mutta keväälle sopivat kyllä täydellisesti. 

Sellainen tarina muumipiposta se! Kuten jo kerroinkin tarinan opetuksen, voisi vielä lisätä, että tee aina sitä, mikä tuntuu hyvältä sydämessäsi! Kunnon klisee, mutta niin se vain on. Voi mennä aikaa, että löydät sen tunteen, ja anna lankojen lojua, mutta sitten kun olet valmis niin teet sen vauhdilla nopeasti :D Ja hei, aina ei edes tarvitse neuloa, vaikka neulomista rakastat! Joskus on hyvä pitää taukoja, jos mikään työ ei tunnu kivalta juuri sinä hetkenä. Mukavaa keskiviikkoa ja hei, kohtahan on taas viikonloppu! Ennen viikonloppua vielä nähdään ja silloin onkin luvassa aika kivan ohjeen esittelyä; mun uusi rakkausohje ja kerron, että mitä rakastan neulomisessa!