Toissa vuonna Lankajengissä oli kiva yhteisneulominen, joissa suunnittelijat saivat suunnitella 2 kpl neulottuja paloja ja sitten niistä yhdistettiin peitto ja ohjekin kait piti tulla. Tähän mennessä olen oppinut, että virkatut palat eivät ole mun juttu ja pysyn erossa niistä vaikka näyttäisi muilla vaikka kuinka kivoilta. Mutta enpäs osannut pysyä erossa neulotuista paloista. Oli kiva suunnitella kaksi palasta. Ei siinä mitään, ei olisi tarvinnut lähteä neulomaan niitä muiden paloja. Lähdin kuitenkin.
Tällainen siitä tuli ja vuoden siinä kesti. Näissä on aina se palojen yhdistäminen, mikä mättää itsellä. En mä tykkää käyttää aikaani siihen, että yhdistän jotain paloja. Kaiken lisäksi siinä yhdistämisessä menee ihan tuhottomasti aikaa. Sovelsin ohjetta ja en neulonut esimerkiksi kirjoneulepaloja. Tähän tuli myös neulottua pari oma suunnittelemaa palaa, jotka eivät olleet tuossa yhteisneulonnassa. Viime syksynä otin asiakseni päästä paloista eroon ja päästä myös tästä peitosta eroon. :D Halusin yhdistää palat virkkaamalla ja kyllä, ei sekään mitään nopeeta ole. Etenin pienin askelin; ensin yksi rivi, sitten toinen, kolmas jne. Sitten toisin päin rivit ja lopuksi joku reuna vielä. Yhden tuollaisen rivin yhdistämisessä menee tunti ellei enemmänkin. En ottanut aikaa mutta väitän, että yhteensä palojen yhdistäminen vei aikaa yli 2 h. Se näissä palajutuissa tökkii.
Neuloin näitä paloja sen hetkisillä jämälangoilla ja halusinkin värikkään peiton. 6 x 5 palapeitosta tuli kivempi kuin 7 x 5 joka oli kait alkuperäinen suunnitelma. Näitä oli kyllä kiva neuloa mutta enää en halua ryhtyä näiden neulomiseen. Palat eivät ole vain yksinkertaisesti mun juttu. Muistuttakaa mua sitten, kun ja jos vielä joskus haaveilen neulotuista paloista. Tämä peitto meni lahjoitukseen viime vuonna ja toivottavasti lämmittää jotain ihmistä. <3
Tykkäätkö neuloa paloja? Sorrutko sinäkin palojen neulomiseen?
Minun blogissa on yksi palaviltti afrikan kukkien mallilla, jonka tein hitaasti, mutta varmasti valmiiksi.
VastaaPoistaItse asiassa innostuin siitä miettimään, miten tekisin makuuhuoneen sängynpeiton seuraavaksi paloista. Aikaa siinä kuluu, mutta tv:tä katsellessa valmistuu vähitellen.
Palojen virkkaaminen on kivaa, sitä voi tehdä vaikka puistossa tai rannalla kesäisin.
Ymmärrän kyllä, että jos on tottunut tekemään lapasia ja sukkia, niin se voi alkuun tuntua suuritöiseltä.
En tiedä tavoitanko ajatuksesi, mutta kyllä, en tykkää viimeistelyistä, yhdistelyistä, päättelyistä. Jotenkin se kaikki ns. sivutekeminen vie ajan pois siltä, että tekee kivoja juttuja: pintoja, kuvioita, kappaleita. Mutta pakkohan se on yhdistellä, koska valmistunut työ palkitsee sitten kuitenkin kaikkein eniten. Ja vaikka kuinka vannon, etten enää tee juttuja joissa on kaikkea noita ei-niin-mielekkäitä -juttuja, niin kun tarpeeksi aikaa kuluu, sellaista on taas puikoilla. Tammikuun olen kuitenkin nyt koittanut pyhittää vain kivoille töille.
VastaaPoistaTuo palojen yhdistäminen onkin näissä se ikävin homma, ihan niin kuin kaikessa kutomisessa se lankojen päättäminen. Hyvän peiton sai kuitenkin joku.
VastaaPoistaYhdistäminen mättää meillä kaikilla tai en ainakaan ole ikinä kuullut, että joku siitä tykkäisi. Minulle kyllä käy palojen virkkaaminen tai neulominen, mutta yhdistäminen sitten viipyy. Nytkin on tuolla laatikossa valmiiksi virkattuja palasia, mutta ei tarpeeksi, joten...
VastaaPoistaCozy memories voisi olla vaihtoehto, jos välttämättä haluaa palapeiton tehdä.