Epäonnistumisia vuonna 2021

Tämä viikko on vielä koosteita viime vuodesta, mutta sitten päästään kunnolla tämän vuoden mukaan. Ajattelin kertoa vielä hieman viime vuoden epäonnistumisista. En sinänsä laske näitä epäonnistumisiksi vaan oikeastaan purkamisiksi tai keskeneräisiksi. Mutta aina ei neulerintamallakaan mene kaikki asiat putkeen. Oikeastaan aika usein käy myös niin, että puran neuletöitä. Viime vuonna purin ehkä useammin kuin aikaisemmin. Tässäkin asiassa menen fiiliksen mukaan. Jos jokin työ ei enää tunnu siltä, että neulon sitä, niin harkitsen vakavasti purkamista. Kaikkia keskeneräisiä en pura, sillä fiilis ei välttämättä ole purkamisen kannalla. Mutta sitten kun tulee fiilis purkamiseen, niin neuletyö menee purkuun. 

 

Nämä Pallokas -sukat ovat menneet myös purkuun. Innostuin ja sitten se innostus lopahtu uuden kantapään kohdalle. Olivat neulomattomina pitkään kunnes joulukuussa purin. Mutta uskon vielä vahvasti, että neulon nämä jonain päivänä, kun hetki on oikea! 

Aloitin mm. Arabia x Novita -lehdestä rypälesukkia kertaalleen, kunnes innostus lopahti jostain syystä. Päädyin sitten purkamaan koko työn, sillä mielestäni niistä tuli muutenkin liian pienet sukat. Samoin kävi Novitan syksylehdestä (?) aloitetulle sukkamallille. Jotenkin niistäkin tuli liian pienet varret. En tiedä, miten onnistun tekemään liian pieniä sukkia mallien mukaisesti. Tai ehkä mun kirjoneulekäsiala on vain tiukka? Ehkä pitäisi vaan suosiolla neuloa seiskaveikalla, niin tulee ainakin jonkun jalkaan mahtuvat sukat. 

Vielä yksi pieni epäonnistumistarina miehen joululahjasukista. Jouluksi sain ne valmiiksi, mutta niissähän kävi sitten niin taas jälleen kerran, että toisesta sukan varresta tuli hitusen pidempi kuin ensimmäisestä. Taisi olla pari päivää enää jouluun ja päätin, etten pura ja korjaa. Ei olisi ollut aikaakaan kyllä korjata. Ei ollut eka kerta eikä varmaan vikakaan :D Täytyy varmaan laskea kerrokset ja pistää ylös, niin ei kävisi enää noin.

Tässäpä pieniä 'epäonnistumisia' viime vuodelta. Epäonnistuitko sinä neuletöissä viime vuonna? Jos, niin millä tavalla?

Mitä tapahtui Violapalapeitolle?

Kesä lähestyy, mutta palataan vielä hetkeksi viime kesään ja silloin aloitettuun Violapalapeittoon. Viime kesänä aloitin ensimmäisen yhteisvirkkauksen, ja olenkin siitä kirjoittanut tunnelmia mm. täällä. 

Silloin en suunnitellut osallistuvani tuohon yhteisvirkkaukseen, mutta jostain syystä päätinkin ex tempore osallistua siihen. Osittain hetken mielijohteesta ja osittain uuden kokeilusta. Nyt voi kyllä sanoa, että pitäisi luottaa omaan tunteeseen ja intuitioon ja tuolla aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, ettei virkatut neliöt ole oikein oma juttuni. Nuo Violapalapeittoneliöt ovat kyllä todella kauniita ja niitä oli itsessään kyllä kiva virkata. Opin niin paljon uusia juttuja paloja virkatessa. Mutta...

Se ei kuitenkaan riittänyt. Palat nimittäin olivat siististi kassissa hyvin pitkälti tämän vuoden maaliskuuhun asti. Aina välillä kyllä yritin järjestellä niitä sopiviin järjestyksiin ja aloittaa palojen kiinnittämisen. Siinä kuitenkin onnistumatta ja en ikinä päässyt niitä yhdistelemään. Jokin palojen järjestelyssä ja suunnittelussa tökki, enkä saanut niitä koskaan kivaan, itseäni miellyttävään järjestykseen. Eräänä maaliskuisena päivänä sitten päätin purkaa kaikki palat. Huh, olipa muuten homma! Koska haluan minimoida lankojen hukkaan menemisen, niin tottahan toki, otin kaikki talteen ja neulon langat uudelleen villasukiksi tms. :D Kuvissa näkyy nyt kahdet parit uudelleen neulottuina ja kyllä tämä neulominen on enemmän minun juttuni kuin palojen virkkaaminen ja yhdistäminen. Lähes kaikki langat ovat uudelleen neulottu ja keritty enkä siis todellakaan kadu, että purin koko palapeiton. Koska kaikesta pitää tietenkin oppia, ja niin myös tästäkin, niin ehkäpä itselle opit ovat:

** Jos jokin tuntuu siltä, että ei ole oma juttusi, niin luota siihen!

** Aina voi purkaa, jos jokin työ edisty eikä enää tunnu omalta jutulta!

** Älä sovella liikaa, ja pysyttele ohjeissa! 

Sovelsin liikaa paloja, ja tein niitä kolmella värillä, kun taas ohjeissa oli muistaakseni neljä väriä. Lopputulemana en saanut kivalta näyttävää peittoa. Osa paloista on kyllä niin kauniita, että harkitsin jopa niiden säilyttämistä ja yhdistämistä esimerkiksi tyynyksi. Osan paloista voisin edelleen kyllä virkata ja suunnitella niistä jotain muuta. En kuitenkaan ihan heti lähde tähän hommaan :D Novitalla on ilmeisesti tällekin kesälle tulossa uusi yhteisvirkkaus, mutta itse taidan jättää väliin sattuneesta syystä :D Odotan sitä kyllä mielenkiinnolla ja tulen varmastikin seuraamaan sitä, mutta taidan valita puikoille muita projekteja, etten vahingossakaan osallistu siihen!

Osallistuitko sinä Viola-palapeiton yhteisvirkkaukseen? Tai aiotko tulevana kesänä osallistua yhteisvirkkaukseen?

Kuinka kävi 52 x villasukat -kirjan sukkamallille?

Kerroin helmikuussa täällä, että päädyin lainaamaan kirjastosta 52 x villasukat -kirjan ja aloittamaan sieltä erään mallin. Mitään toivetta saada kirjaa uusituksia ei ollut, sillä kirjan varausjono oli ja on varmaan vieläkin ihan älyttömän pitkä. En ehtinyt neulomaan tätä mallia kuukaudessa, mutta luotin kuitenkin itseeni sen verran, että tallensin mallin. Tuolloin vielä ajattelin, että neulon sen x ajassa loppuun. No neuloinko? :D

(Tässä kuvassa sukka oli vielä kovasti tulossa valmiiksi...) 

No en neulonut ja purkuunhan se meni. Oikeastaan asiat ja tilanteet johtivat yhteen ja toiseen ja päätin purkaa sen työn. Se malli on edelleen kyllä kiva ja haluaisin vielä neuloakin sen jonain päivänä. Onhan mulla toki ohjekin vielä tallessa! Mutta just purkamishetkellä tuntui, etten sietänyt sitä keskeneräisenä. Itseäni alkoi harmittaa tehdyt virheet siinä työssä, vaikka eivät ne olisi ehkä edes näkyneet ja jollain tasolla ohjeen vaikeaselkoisuus. Kantapään jälkeen en oikein päässyt enää hyvään neulomisfiilikseen sen kanssa ja samoihin aikoihin keksin langallekin parempaa käyttöä. Nimittäin ajattelin neuloa siitä langasta Sweet Alice Beanien. Aloin jo noina kevätpäivinä olla kyllästynyt joulunpunaiseen Sweet Alice pipoon ja halusin jotain keväisempää väriä. 

 

Olen siis aiemmin neulonut joulunpunaisen Sweet Alice pipon, jota on käytetty paljonkin ja ehkä näyttää jo vähän kuluneelta. Kuvassa näkyvä pipo on samaa mallia, mutta neulottu baby merinosta. Kolmannenkin samanlaisen pipon ajattelin neuloa baby merinosta, sillä tykkään langasta ja lanka sopii tuohon malliin todella hyvin. Baby merinosta neulottuna piposta ei tule niin villaisa kuten joulunpunainen piponi on.

En ole kyllä vielä aloittanut pipoa, mutta onhan tässä aikaa seuraavaan syksyyn. :D Tai minut tuntien neulon sen pipon keskellä kesää tai just nyt, jolloin ei tarvita pipoa. Mulla on jotenkin pipojen suhteen se fiilis, että neulon niitä jotenkin hassuihin aikoihin verrattuna säätilaan. Toisaalta, onko silläkään kovin suurta merkitystä, milloin neuloo :D Ovatpahan sitten valmiina seuraavassa sesongissa. 

Oletko sinä neulonut 52 x -villasukat kirjasta jotain? Ja jos, niin mitä?