Toukokuun toiveet

Kuva lainattu: @hidasta / Hidasta Elämää Instagramista.

Olipa kerran oikein mukava tyttö. Hän oli etsinyt koko elämänsä milloin mitäkin; ala-asteella ensimmäistä poikaystäväänsä, lukion jälkeen opiskelupaikkaa, opiskeluelämässä kesätyöpaikkoja, aikuisiällä sitä oikeaa ihmistä ja vakituista työpaikkaa. Voidaan siis sanoa, että tyttö etsi ja oli etsinyt koko ajan jotain. Kohde vain vaihtui. Sitten tapahtui jotain, jonka vuoksi hän ei enää jaksanut etsiä. Yhtään mitään. Olo oli yhtäkkiä seesteinen ja rento. Välillä mielen valtasi ahdistus, epätoivo, itku, nauru, ilo ja onni. Mutta silti seesteinen ja rento. Eräänä päivänä hän näki instagramissa yllä olevan tekstilauseen ja samaistui siihen täysin kysyen itseltään onko se todella näin.

Ihmisen elämä on lyhyt vaikka hetkittäin se saattaa tuntua pitkältä. Varsinkin niinä negatiivisina hetkinä ja päivinä, jolloin vain toivoisimme että negatiivisuus olisi ohi ja olisi jo ne kirkkaammat päivät. Mutta mitä, jos lopettaisimme etsimisen ja eläisimme hetkessä? Kauppaan mennessä emme etsisi sitä omaa suosikkimaitoa, tai leipää vaan ottaisimme sieltä hyllystä sen maidon tai leivän joka sinä hetkenä tuntuisi hyvältä. Emme etsisi sitä täydellistä työpaikkaa vaan loisimme vaikka itse sen. Emme etsisi täydellistä kumppania vaan tekisimme itsestämme täydellisen version itsellemme.

Voiko seesteisyys ja rentous olla merkki vapaudesta ja siitä, että tiedämme, mitä haluamme? Mitä ylipäätään on vapaus? Onko vapaus merkki siitä, että olemme löytäneet etsimämme? Paljon kysymyksiä ja vielä vähemmän vastauksia. Vastauksia emme löydä tässä ja nyt vaan ne muotoutuvat aikamme saatossa; yleensä jälkikäteen oivallamme vastaukset.


Näihin tunnelmiin, elä hetkessä ja pysähdy! <3