Näin tuossa taannon Instagramissa (juu, olen instakoukussa!) Suuren Käsityölehden tarinoissa aivan ihanan collegemekon! Jos en muuten ole vielä kertonut, niin olen metsästänyt sitä täydellistä hupparimekkoa jo varmaan kymmenen vuotta. Siinä lienee syy, että miksi sitten koukutuin niin paljon tuosta instatarinasta!
En tiedä, miksi se muuten aina jaetaan niin, että olet joko neuloja tai olet joko ompelija, mutta et voi olla molemmissa hyvä. En nyt sano, että olen hyvä neulomisessa, mutta olen todella surkea ompelemisessa. Siksi varmaan siis puikot heiluvat täällä enemmän ja ompelukone pölyttyy. En vain tule toimeen ompelukoneen kanssa vaikka viimeksi tällä viikolla ihailin kirjastossa paria naista kun ompelivat. Tiesittekö muuten, että kirjastossa voi ommella, siis lainata ompelukoneita? En minäkään. Vai tulisinkohan toimeen ompelukoneen kanssa paremmin, jos menisin kirjastoon ompelemaan? No niin tai näin, olin siis mainoksen uhri ja ostin sitten myös sen suuri käsityö -lehden. (Toimitukselle terkut, hyvin toimivaa mainontaa!) Nyt siis haaveilen collegemekon tekemisestä.
Ehei, ei mulla (onneksi) ole vielä kankaita edes, mutta en vaan saa päästäni tuota mekkoa. Mekkoihminenhän olen henkeen ja vereen, mutta kun en omista sellaista täydellistä hupparimekkoa/collegemekkoa niin pitäisikö se siis tehdä? Omg, ei kait siinä kaavassa muuten ollut huppua, sillä sitä nyt en ainakaan osaa tehdä!
Tänään junassa mietin jo värejäkin, että mistä väristä sen tekisin. Musta olisi oma lemppari, eikä siinä näkyisi virheet, mutta musta on kyllä vähän tylsä. En nyt mitään pinkkiä tai kirkasta kyllä halua, sillä sitten en varmaan sitä pistäisi päälle, mutta minkä värinen mekko olisi kiva? Taidanpa mennä pinterestiin vähän tutkailemaan kivoja värejä :D
Kysymyshän oli siis että uhka vai mahdollisuus. Tällä hetkellä kallistun vielä enemmän uhkaan, mutta voisi se sinänsä olla myös mahdollisuuskin. Osan instaseuraajistani mukaan se olisi mahdollisuus, mutta mutta mutta... Ainakin se tietäisi rutkasti hermojen menetystä, pilalle menneitä kankaita ja paljon nuppineuloja lattialla. Harkitaan silti.
PS: Mistä muuten tietää ettet ole ompeluihmisiä? Siitä että löydät viime vuonna ostamasi kankaan samassa nätissä paketissa kuin se oli ostohetkellä lankojen seasta.
PSS: Tarinaa voisi ehkä jatkaa miten neulojasta tuli ompeluihminen?. Palataan siihen sitten ensi vuonna jos sellainen siis tapahtuisi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti