Novita julkaisi alkuvuodesta Muumiohjeita ja minähän oli heti innoissani että vau, noita varmasti neulon! Taisinpa muuten kirjoitella tännekin omista suosikeista. Täältä löytyy niitä minun omia suosikkeja: omat suosikit. Sieltäpä löytyi myös tämä muumipipo, jonka ajattelin neuloa siis taaperolleni. Rationaalinen minä ajatteli, että tuo pipo on helppo neuloa tällaisen amatöörineulojankin enkä edes siis ajatellut neuloa Muumi-sukkia tai muitakaan vaikeampia töitä. Ehkä sitten jos ensin nämä helpot työt onnistuvat. Noh, langat ostin ja innokkaana aloitin. Alussa neuloinkin sitä kyllä ihan innokkaasti, kunnes sitten törmäsin varmaan näihin perus kirjoneuleongelmiin, jotka eivät välttämättä ole tuttuja ei-kirjoneulefanille. Kirjoneulesukat ja kirjoneuleet ovat kyllä varmasti maailman kauneimpia, mutta en vaan oikein ole ikinä hokannut niiden neulomista ja jollain tasolla se on varmasti jäänyt sinne muiden neuleiden jalkoihin. Tai sitten se ei vain ole mun juttu. Nyt kuitenkin ajattelin yrittää edes, sillä muumipipo oli jotenkin niin kiva. En vain voinut olla enempää innoissani ja lähdin neulomaan sitä.
Tässä vielä nämä ihanat kuvat piposta. Ajattelin, että kyllähän minä nyt yhden tuollaisen pipon saan tehtyä. Oli sitä kiva neuloa ja tykkäsin kyllä hurjasti, mutta jokin siinä aina sitten tökki ja muut työt kiilasivat sen eteen. Muistan, että ensimmäiset kuukaudet kyllä neuloin enemmän tai vähemmän muiden töiden lomassa. Mutta sitten jossain vaiheessa jotain tapahtui, kun pipo vain lojui pöydällä melkeinpä niin paljon, että se oli ihan tielläkin ja lankoihin törmäiltiin. Siinä se sitten lojui useamman kuukauden koskematta.
Mulla on kuitenkin korkea purkamiskynnys ja siinä varmaan yksi syy, että pipo lojui koskematta. En halunnut nimittäin luovuttaa ja purkaa, vaikka en kyllä ajattele, että purkaminen olisi luovuttamista. Sillä eihän se aina ole! Mutta tässä tilanteessa koin sen jotenkin niin, että olisin luovuttanut, jos olisin purkanut. Halusin uskoa, että neulon sen vielä loppuun. Varmaan reilut puoli vuotta se olikin koskematta, kunnes vain päätin että ei se siitä miksikään muutu ja purin. Olkoon nyt sitten vain luovuttamista, mutta ei tämä työ etene tästä ja pakko se purkaa. Lapsikin varmaan oli jo unohtanut koko muumipipon. Purkamiskynnys on korkea, mutta tässä tapauksessa melkeinpä välttämätöntä. En siitä olisi saanut kuitenkaan niin siistiä, että sitä olisi halunnut käyttää. (Kirjoneulefanit, miten ihmeessä te selviätte niistä kaikista langoista?) Mutta koska mielessä oli jo langalle seuraava käyttökohde, niin purin. Ehkä se antoi myös varmuutta purkamiselle, sillä enhän voi purkaa, jos langat jäävät nurkkiin pyörimään. Langat on käytettävä, kun ne ostettu ja mitä nopeammin sitä parempi. Tämä varmaan vahvisti, että oikeassa olin, kun halusin purkaa. En nimittäin antaisi anteeksi itselle, jos ostaisin langat turhaan ja ne vain notkuisi nurkissa. Siksipä otin ne heti takaisin puikoille ja neuloin ne pois :D
Ja mitäpä muuta niistä olisi tullut kuin pipoja! Koska olin luvannut lapselle, että hän saa muumipipon niin ajattelin neuloa sitten tavallisen puuvillapipon. Mutta onpa hankalaa saada sopiva koko neulottua lähes kolmivuotiaalle. Näistä keristähän tuli sitten yhteensä kolme pipoa. Yleensä en samistele lapsen kanssa, mutta tässä tapauksessa ajattelin, että neulon itselle sekä lapselle pipon. Ohjeet olivat ihan päästä ja nyt muuten tajusin että mullahan ei taida kuvassa ollakaan sitä oman pipon kuvaa. Sellainen pointti muuten, että isompi pipo mahtuu kyllä itselle, mutta nämä kaksi muuta eivät kyllä mene vajaa kolmevuotiaalle. Ovat pikemminkin vauvaikäiselle :D No ei se mitään, lahjoitan ne vaikka synnytyssairaalalle tai jonnekin muualle hyväntekeväisyyteen, ainahan pipoja kait otetaan vastaan! Mutta tarinan opetus oli se, että ideoita saat vaikka mistä. Vaikka ensimmäinen yritys ei toimi, niin seuraavista yrityksistä saat kyllä vaikka mitä ideoita. Nimittäin näitä neuloessa sain kyllä kokoajan ideoita erilaisiin pipoihin ja voipi olla, että säästän nämä pipot ihan itselleni mallikappaleiksi. Nyt kerran, kun ne neulottu ja silmukkamäärät toivottavasti tallessa, niin voisi suunnitella jotain kivoja pipoja. Tykkäsin nimittäin pipon kavennusmallista! Sananen vielä tästä langasta, lanka oli Novita muumilankaa, joka on 50 % puuvilla ja 50 % merinoa ja jotenkin niin ihanan pehmeää. Pipot ovat täydelliset kevätpipot, en tiedä, tulisiko näille nyt syksylle käyttöä, mutta keväälle sopivat kyllä täydellisesti.
Sellainen tarina muumipiposta se! Kuten jo kerroinkin tarinan opetuksen, voisi vielä lisätä, että tee aina sitä, mikä tuntuu hyvältä sydämessäsi! Kunnon klisee, mutta niin se vain on. Voi mennä aikaa, että löydät sen tunteen, ja anna lankojen lojua, mutta sitten kun olet valmis niin teet sen vauhdilla nopeasti :D Ja hei, aina ei edes tarvitse neuloa, vaikka neulomista rakastat! Joskus on hyvä pitää taukoja, jos mikään työ ei tunnu kivalta juuri sinä hetkenä. Mukavaa keskiviikkoa ja hei, kohtahan on taas viikonloppu! Ennen viikonloppua vielä nähdään ja silloin onkin luvassa aika kivan ohjeen esittelyä; mun uusi rakkausohje ja kerron, että mitä rakastan neulomisessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti