maanantai 30. syyskuuta 2019

Syyskuun luetut kirjat

 Jason Lanier: 10 syytä poistaa sometilit

Tämä oli äärimmäisen mielenkiintoinen kirja. En nyt muista, että keneltä bongasin tämän, mutta se oli jonkun instastoori tms, josta näin tämän kirjan. Toki se piti sitten heti mennä etsimään Bookbeatista ja siellähän se oli! Ensimmäisiä kertoja kun voisin kuunnella kirjan uudelleen ja varmaan täytyykin kuunnella, sillä välillä kirjan keskittyminen oli hankalaa tms kun sitä kuuntelin jonkin muun asian yhteydessä. Tähän kirjaan siis kannattaa todella keskittyä eikä tehdä samalla kovin paljon muuta. Yleensä toki pyrinkin siihen, etten tee muuta kuin kuuntelen ja 98,9 % onnistun siinä, mutta sitten on niitä hetkiä, kun tulee joku yllättävä juttu jossain mielenkiintoisessa kohdassa. Taaperoarjessa kun sellainen täysin rentoutuminen äänikirjan kanssa on välillä hyvin harvinaista ;) Mielenkiintoista puhetta oli myös sosiaalisen median maksullisuudesta. Välillä tuntui, että ihan kuin olisin samaa mieltä kirjoittajan kanssa, kun melkeinpä nyökyttelin kuunnellessani. Kirjoittaja on jokin entinen IT-tyyppi ja todella tietää, mistä puhuu, vaikka nämä ovatkin toki hänen omia ajatuksia ja mielipiteitä. Mutta minuun tämä kyllä upposi! Ei, en nyt vielä ole poistamassa mitään sometilejä, mutta kieltämättä mieleni kyllä tekisi poistaa ;) Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita sosiaalisesta mediasta ja sen toimivuudesta ja miksipä ei, vaikket nyt olisikaan someihminen. Aina näistä kirjoista kyllä oppii uutta ja uteliaisuus on hyvästä.
Annan arvosanaksi 5/5.

Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia

Tämän kirjan valitsin oikeastaan ihan sen perusteella, että se on Härkösen kirja. Mulla on joku pakkomielle lukea aina Härkösen kirjat. Se varmaan johtuu lapsuudesta tai nuoruudesta, mutta edelleen olen sillä tiellä, että Härkösen kirjat on luettava. Siispä otin kuunteluun tämänkin kirjan. Tässä kirjassa on siis useampia tarinoita erilaisista elämän asioista ja ne ovat kirjoitettu tutulla Härkösen tyylillä; humoristisesti. Kieltämättä täytyy myöntää, että alku meni vähän ohi, sillä jätin jostain syystä tarinat kesken, enkä sitten enää muistanut seuraavalla kuuntelulla, että mihin jäätiin. Eli suosittelen siis, että tarinat kuunnellaan alusta loppuun asti ja sitten pidetään tauko. Eivät ne tarinat kuitenkaan mitään multipitkiä ole, etteikö niitä jaksaisi kuunnella loppuun asti. Johtuipa sitten omista valinnoista tai jostain muusta niin loppua kohden pääsi enemmän mukaan tarinoihin ja huomasin, kuinka jopa hymähtelin kuunnellessa niitä. Suosittelen kirjaa kaikille, joilla ei välttämättä aika, halu, tms riitä kokonaisten kirjojen kuunteluun, mutta haluaa kuunnella edes pienempiä tarinoita. Sekä tietystä Härkösen tosifaneille.

Annan arvosanaksi 3/5.

Karoliina Sallinen-Pentikäinen: #vauvavuosi

Viime kuussa mainitsin Helmi Kekkosen äitiyskirjasta, ja sen jälkeen tuli tunne, että haluaisin nyt lukea enemmänkin kirjoja äitiydestä. Nyt sanottakoon heti aluksi, että en ole pahemmin kirjoja äitiydestä, synnytyksistä, lapsiarjesta lukenut, sillä en ole kokenut niitä sillä hetkellä kiinnostavaksi vaikka se omakin lapsi on. En jotenkin ole halunnut lukea sellaista samaa arkea kuin mitä se omakin arki on jollain tasolla. Mutta tosiaan Kekkosen kirjan jälkeen tämä tunne siis muuttui ja aloin katsella Bookbeatista samanhenkisiä kirjoja ja törmäsin tähän Sallinen-Pentikäisen kirjaan. Voi olla, että minulla on lähtökohtana väärä asia, kun oletin jollain tasolla, että kirja on omasta äitiydestä kertova eikä tarinallisesti romaani. Tai siis varmaan jollain tasolla kirja kertookin kirjailijan äitiydestä, mutta ei silleen minä -muodossa kuten esim. Helmi Kekkosen kirja. Ymmärtänette mitä tarkoitan. Ei kirja huono ollut, minulla oli vain aluksi väärä lähtökohta siihen. Tykkäsin kirjasta kyllä, mutta en siihen rakastunut niin paljon, että olisin ahminut sen esimerkiksi päivässä tai kahdessa. Kirja on kuitenkin suhteellisen lyhyt kuunneltavaksi, olikohan reilut viisi tuntia, mistä plussaa, sillä tykkään juuri tämän pituisista kirjoista. Kirja parani loppua kohden huomattavasti, tai sitten se olin vain minä, joka ymmärsi kirjan idean paremmin :D Kirja ei sinänsä tuonut itselle mitään uutta vauvavuodesta tai sellaista mitä en olisi jo tiennyt. Kiva sitä oli kuitenkin kuunnella, sillä jokaisen äidin tarina on niin erilainen eikä tässä maassa ole samanlaista äititarinaa. Suosittelisin kirjaa ehkä heille, jotka eivät ole lukeneet paljon äitiydestä tai yhtään vauvavuodesta tai ehkä heille, jotka haluavat lukea romaanimuodossa äitikirjan.Tämän kirjan jälkeen haluan aloitella taas jotain muita kirjoja kuin kirjoja äitiydestä :D Ehkä tämä kirja muistutti liikaa omasta arjesta ja kirjojen myötähän sitä haluaa ehkä uppoutua muuhun kuin arkeen.

Annan arvosanaksi 3/5.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti