tiistai 3. marraskuuta 2020

Kirjavinkit: Rikoksia, rahaa, menestystä ja chick-litiä

Kirjat, kirjat, kirjat! Luvassa siis kirjavinkkejä ja lokakuussa tulikin luettua hyvin erilaisia kirjoja. Jätin oikeastaan romaanit taas vähän vähemmälle, sillä tuntui siltä varsinkin tuon Kinsellan jälkeen. Mielessä on kyllä niin monia kivoja romaaneja, jotka haluaisin lukea, mutta katsotaan niitä sitten marraskuussa. Lokakuussa tuli luettua 5 kirjaa, mikä on kyllä aikamoinen saavutus, sillä keskiverrosti luen/kuuntelen noin 2-3 kirjaa.

Tässä siis lokakuun kirjavinkit ja kuvan kirjaa ei ole vielä luettu. Sen nappasin joskus paikallisen kirjaston saa ottaa -hyllystä. Ja kyllä, kuvassa on myös suklaahippukeksit, joiden reseptin jaoin aiemmin viime viikolla.


 

J.K. Tamminen : Malmin nainen - Mari Romanon tarina

Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja. Se kait kirjoilla on yleensä tarkoituskin. Näin tämän Bookbeatin valikoimissa ja mieleeni tuli lukea se. Luinhan  Jari Aarniosta kertovan kirjankin. Vaikka ei tämä suoranaisesti liity Jari Aarnioon, mutta siitä nimestä ei voi välttyä tässäkään kirjassa. Kirja parani kyllä loppua kohden, vaikka ei se missään nimessä huono alussakaan ollut. Mutta kirjan lopusta ajattelin, että kuinka hyvin kirja on kirjoitettu ja millainen vaikutelma annetaan henkilöstä. Mielenkiintoiseksi kirjan tekee se, että kuinka viranomaiset ovat käyttäytyneet Maria kohtaan. Ihminen tämänkin tarinan takana on. Kaikki ei tietenkään ole aina niin mustavalkoista. Oikeustiede on minusta äärimmäisen kiehtovaa, ei kuitenkaan niin, että lakinaiseksi ryhtyisin, mutta olen aina halunnut tietää oikeusjuttujen totuuden. Sen totuuden, minkä vain asianomistaja ja syytetty tietävät. Sillä se totuus ei aina ole yhtä suuri kuin tuomio. Mutta itse kirjasta, tykkään lukea myös tämänkaltaisia elämäkertoja, koska on kiva päästä ehkä hieman myös toisen henkilön pään sisälle. En osaa suositella tätä kirjaa kenellekään erityiselle, mutta lue/kuuntele se, mikäli Marin tarina kiinnostaa. Marin tarina ei ole luettavissa median lööpeistä, vaan se tulee ilmi (ainakin osittain) tästä kirjasta!

Arvosana: 4/5

Sophie Kinsella: Sitä saa mitä antaa

Olen tykännyt Kinsellan kirjoista aina, mutta tämän kirjan loppuunsaattaminen kesti noin 2 kk enkä löytänyt sitä samaa juttua, mitä yleensä Kinsellan kirjoista. En kuitenkaan voinut jättää kesken kirjaa, vaan se oli luettava loppuun. Odotin ehkä koko ajan, että se paranisi, mitä pidemmälle mennään. Lokakuussa oli useampi kirja kesken, ja voihan se olla, etten vain keskittynyt tähän tarpeeksi intensiivisesti. Jossain vaiheessa nimittäin päätin, että yksi kirja kerrallaan, mutta siitä tuli lipsuttua kesän jälkeen. On niin hyviä kirjoja, että väkisinkin tulee aloitettua aina jokin uusi ja sitten huomaat, että kirjoja on kesken 5. Kevyttä hömppää tämä kirja kuitenkin on, ja kyllä siitä varmasti moni tykkää. Ehkä itselle tämän hetken kirjahetki on vain jotain muuta kuin chick-litiä. Kokeillaan siis seuraavaksi jotain muuta kuin Kinsellan chick-litiä!

Arvosana: 3/5

Julia Thuren: Kaikki rahasta. Näin säästin kymppitonnin vuodessa.

Tämä kirja on ollut lukulistalla jo todella pitkään, mutta harmikseni sitä ei ole löytynyt äänikirjapalvelusta ennen tätä syksyä. En tiedä, miksi en ole sitä tajunnut lainata kirjastosta, sillä ihan hyvin sen olisi voinut myös lukea fyysisesti. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja nyt lokakuussa sain sen luettua. Minulla oli aika korkeatkin odotukset kirjalle ja valtava tietopaketti rahasta kirja toki onkin. Aloin lukea kirjaa ihan innolla ja alku menikin todella innostuneesti. Mutta keskivaiheilla jotenkin innostukseni laski. En tiedä, johtuiko se minusta vai kirjasta vai mistä, mutta jostain syystä odotin myös ehkä niitä vinkkejä, miten se kymppitonni on säästetty. Vaikka moni varmaan välttelee juuri kirjaa sen takia, että olettaa, että tässä kirjassa on ne jätä lattekahvi ostamatta -vinkit. Kirja siis sisältää oikeastaan aivan kaiken rahasta ja rahaan liittyvästä: raha parisuhteessa, palkka-asioita, sijoituksia ja ihan siis kaiken rahasta. Ehkä jokin keskivaiheilla oli itselle aika tuttua, ja siksi innostukseni laski. Kirjasta saa siis rahavinkkejä oikeastaan ihan kaikkeen, ja suosittelenkin sitä aivan kaikille. Kirja on ihan nimensä veroinen kaikki rahasta. Tämä voisi olla sellainen joka naisen rahaopas. Ja pieni varoitus; voit jäädä sijoituskoukkuun, sillä itselleni tuli tarve tehdä ainakin ne sijoitukset, joita olen miettinyt jo pidempään. 

Arvosana: 4/5

Melina Niemi: Menestyksen portaat. Elä hetkessä, valitse asenteesi ja onnistu! 

Päädyin tähän kirjaan, kun etsin seuraavaa kirjaa ja onneksi päädyin! Sillä tämä kirja oli juuri sitä, mitä kaipasin tähän hetkeen. Tämä kirja sopii todella hyvin tämänhetkiseen tilanteeseen, nimittäin kirjassa perehdytään myös hetkessä elämiseen. Jos nyt pienesti otan kantaa maailman tilanteeseen, niin suosittelisin kirjaa jo senkin takia ihan jokaiselle meistä. Emme tiedä tulevasta, emmekä mennyttä voi muuttaa, mutta voimme elää hetkessä ja keskittyä täysin siihen. Taisin kuunnella tämän parissa päivässä, sillä jäin tähän koukkuun ja sitä halusi aina vain kuunnella lisää ja lisää! Enpä oikeastaan osaa sanoa kirjasta muuta kuin, että lue tämä! Eipä se haittaa, vaikka et tykkäisikään, sillä kirjanhan voi aina jättää kesken (vaikka itse en osaa vielä jättää :D ) Kirjassa myös opitaan tekemään unelmaportaat ja se pitäisi ehdottomasti kyllä tehdä itsekin!

Arvosana: 4/5  

Marras- ja joulukuulle pitäisi saada mahdutettua vieraskielisiä kirjoja, sillä niiden lukemisesta on ikuisuus ja olen hieman kaivannut englanninkielisiä kirjoja. Olen myös kaivannut romaaneja, mutta en oikein tiedä, että mistä romaanista aloittaisin. Instagramissa näkee niin paljon kaikkia kivoja kirjavinkkejä, mutta toisaalta siinä myös vähän spoilaantuu. Ai niin, ja kuten varmaan huomasit niin yhden kirjan esittely puuttuu, mutta se ansaitseekin ihan oman postauksen! Koska se kirja oli vain niin paras! Yhden kirjan esittely tulossa siis vielä viikonloppuna!

Mitä sinä olet lukenut viime aikoina?

 

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Helppo malli: Tiilenpääsukkia

Tämä malli ansaitsee ihan oman postauksen, sillä se oli niin helppo ja kiva. Osallistuin näillä sukilla neulovillan yhteisneulontaan ja onneksi osallistuin, sillä hieman myös koukutuin tähän malliin. Jostain syystä minua aina jännittää mallien tekeminen ensimmäistä kertaa, mutta sitten kun pääsee vauhtiin, niin melkein samalla oppimisella tekee useammat parit samaa mallia. Kellään samanlaista? :D

 


Vaikka hieman sovelsinkin mallia, sillä tiimalasikantapää ei ollut itselleni tuttu ja sinä hetkenä uuden opettelu olisi ollut liian rankkaa :D En halunnut laskea tiilenpäitä ( :D ) ja tein siis pienen joustinneuleen kantapään jälkeen ja jatkoin tiilenpäitä sen jälkeen. Joskus voisi myös opetella laskemaan ja laskea nuo joustineuleen rivit niin ei olisi tullut hieman erikokoiset niistä. :D Ei ollut siis tarkoitus tehdä erilaisia sukkia, mutta vähän vahingossa kantapään jälkeen neuloin toiseen liikaa joustinta. Tämän huomasin tietenkin vasta myöhemmin, eikä purkaminen ollut enää mahdollista. Myös lapsen sukissa piti tietenkin soveltaa ja tein vain varteen tiilenpäät enkä enää jalkaosaan. Lapsen sukissa tarkoitus oli päästä tuosta monivärisestä seiskaveikasta eroon, mutta siinä kävikin niin, että tummansininen meni sitten kokonaisuudessaan näihin sukkiin. Olen vähän huono neulomaan monivärisistä langoista, ja tuokin kerä on ollut todella kauan. Kieltämättä tällaiset moniväriset langat sopivat tähän malliin todella kivasti. Vielä olisi eräs idea toteuttamatta tässä mallissa, haluaisin nimittäin neuloa vielä jämälankakeriä näihin sukkiin. Siis sellaisia pienen pieniä, joille ei ikinä keksi mitään käyttöä ja niin, että tulisi eri värisiä tiiliä.

Lankana käytin Novitan seiskaveikkaa, paitsi tuo vaalea oranssi on Adlibriksen Sockia. Lapsen sukissa silmukkamääräksi neuloin 36 silmukkaa ja kovin pienet niistä tuli, sillä tarkoitus oli tehdä vähän isommat. Tällä hetkellä ne mahtuvat kyllä omalle lapselle, mutta en tiedä, kuinka kauan, eli käyttöön nämä menevät heti.

Oletko sinä jo neulonut tiilenpääsukkia? Ohje on ilmainen ja sen saa kun liittyy Neulovillan uutiskirjeen tilaajaksi.


perjantai 30. lokakuuta 2020

Puikkoperjantai: Arjen höpöttelyä

Viime viikolla elin jo hieman lokakuun loppua, kun otsikoin, että lokakuun vikat kuulumiset, mutta nythän on vasta lokakuun vika viikonloppu ja marraskuu alkaa! Tuo pimeys ja harmaus aina yllättää jotenkin näin marraskuussa, mutta ajattelin selviytyä siitä neulomalla paljon värikkäitä villasukkia! Vaikka vielä on muuten ainakin täällä etelässä aika keltaista ja värikästä puiden suhteen, ja se on kyllä ihanaa <3

Neulominen ja villasukat tuovat aina hyvälle mielelle ja senpä vuoksi olen ajatellut nyt tsempata noiden omien neuleohjeiden kanssa. Laskin, että mulla on kesken 4 neuleohjetta ja marraskuussa julkaisisin niistä ainakin kolme. Joulukuulle suunnittelin myös jotain kivaa ja olisi ihan mahtavaa, jos joulukuulle keksisin vielä jonkin kivan joulumallin! Elän niin fiilispohjalla näiden omien suunnitelmien kanssa ja viimeksi taisin neuloa parissa päivässä oman mallin, joten vielä ehtisi ihan hyvin, jos vain tulisi kiva idea! Yleensä luotan siihen, että ideat syntyvät, kun syntyvät, ja silloin tulee kunnon flow sen suhteen. 


Instagramin puolelle olen myös suunnitellut kivaa arvontaa heti, kun täysi tuhat seuraajaa ylittyy. Ihan hurjaa, että seuraajia on kerääntynyt niinkin paljon! <3 Siksi onkin kiva päästä taas järkkäämään jotain kivaa arvontaa ja yllättää joku ihanalla lankapalkinnolla! Välillä en uskalla edes ajatella, että seuraajia on niin paljon, sillä jos ajattelen, niin tekisi mieli välillä laittaa jokin suodatin juttuihin. Vaikka en mitään kovin henkilökohtaista jaakkaan, niin silti tuntuu aika hurjalta :D Mutta kivaa tämä on, olen niin paljon tykännyt tehdä sisältöä ig:hen, blogiin yms että enpä olisi vuosi sitten voinut kuvitellakaan! 

Tämä postaus meni nyt vähän arjen höpöttelyksi, mutta jos vielä sanoisin sen keskeneräisistä töistä, että niitä on tällä hetkellä noin 4-5. Lokakuu oli itselläni kyllä varsin socktober, sillä sukkia neuloin todella paljon, enkä juuri muuta. Kesken on myös eräs huivi, josta ajattelin myös kirjoittaa ohjeen ylös. Olisi kiva, jos ehtisin senkin julkaista tämän vuoden puolella. Otetaan se tavoitteeksi! Viikonlopulle on luvassa helppo villasukkamalli sekä heti alkuviikosta kirjavinkkejä! Piakkoin myös lokakuun kulutus ja ostot, jaiks, se jännittää jo nyt!

Kivoja lokakuun viimeisiä päiviä ja juhlitteko te Halloweenia? 

PS: Lokakuun sukkaparikin on kyllä tulossa, mutta mua aina hieman jännittää näiden ohjeiden julkaisu, ja siksi siinä on kestänyt näinkin kauan. :D  

tiistai 27. lokakuuta 2020

Tämän hetken suosikki: suklaahippukeksit

Tämä vuosi on tuonut kyllä itsestäni esiin sellaisen leipomispuolen. Olen kyllä aina tykännyt leipoa ja laittaa ruokaa, mutta tänä vuonna se on vain korostunut. Keväällä koukutuin ihaniin fariinikekseihin, mutta nyt tänä syksynä on ollut mielessä suklaahippukeksit. Niin paljon, että lokakuun sukkaparikin sai nimekseen jotain suklaista :D Mutta nyt en ajatellut kertoa lokakuun sukkaparista, niiden aika on hieman myöhemmin. Nyt ajattelin nimittäin jakaa oman tämän hetken suosikkikeksireseptini. Olen tehnyt näitä nyt muutaman kerran, mutta noin viikko sitten tein tästä reseptistä parhaan version. Alkuperäinen ohje on Himoleipuri -sivustolta, mutta muokkasin sitä varmaan joka kerta, kun tein keksejä, niin ajattelin tähän kirjoittaa sen ohjeen, jolla tein viimeisen kerran. Ja paras versio tuli nimenomaan tällä reseptillä!

 


SUKLAAHIPPUKEKSIT

Raaka-aineet:

150 g voita tai margariinia

1 dl sokeria

1,5 dl fariinisokeria

1 kananmuna

2 dl vehnäjauhoja

2 dl mantelijauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 dl valmista taloussuklaarouhetta

Valmistusohje:

Vaahdota pehmeä voi, sokeri ja fariinisokeri keskenään sähkövatkaimella. Lisää kananmuna vatkaten, kun olet hetken jo vaahdottanut voita ja sokereita. 

Yhdistä vehnäjauhot, mantelijauhot ja leivinjauhe ja sekoita keskenään. Lisää nämä voi-sokeri-kananmuna -seokseen muutamassa erässä. Lisää lopuksi suklaarouhe ja sekoita vähän että suklaarouhe sekoittuu taikinaan.

Anna taikinan vetäytyä jääkaapissa hetken, noin 10-15 minuuttia. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Nosta taikinanokareita lusikan avulla leivinpaperoidulle pellille. Muotoilin taikinaa myös hieman pyöreiksi. Jätä kekseille jonkin verran leviämisvaraa. Itsellä taisi olla 9-10 keksiä pellillä. Paista uunissa noin 10 - 12 minuuttia, kunnes keksit ovat hieman ruskistuneet.

 


Omia muokattuja versioita tästä reseptistä oli osittain jauhojen korvaaminen kaurahiutaleilla sekä suklaarouheen (tai -palojen)  tekeminen itse. Mutta kaikista paras versio tuli nimenomaan 2dl - 2dl vehnäjauho - mantelijauho -yhdistelmällä sekä valmiilla rouheella. <3 Käytin Fazerin valmista tummaa taloussuklaarouhetta. Keksit ovat myös parhaimpia seuraavana päivänä tai muutaman tunnin jälkeen jäähtyneenä.

Tämä ohje on lisäksi todella helppo myös lasten kanssa toteutettavaksi ja tällä reseptillä tuli kolme pellillistä eli noin 25-30 kpl. 

Miten on; oletko leiponut tänä vuonna enemmän kuin ennen? Jaa ihmeessä oma keksireseptisi!

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Missä olet pipofiilis?

Lueskelin taannoin ja vähän niinkuin vahingossa vanhoja postauksia (luettehan te muutkin bloggaajat omia vanhoja postauksia? :D ) ja noin vuosi sitten minulla on ollut aika valtava pipotehdas käynnissä. Niin ne vuodet ovat vain erilaisia, sillä tänä vuonna ei ole yhtään huvittanut neuloa pipoja (vielä). Taisin neuloa elokuussa parit lapsen pipot, mutta en sen jälkeen yhtään. Käsitöissä parasta on tietenkin se, että neuloo sitä mitä huvittaa, eikä pakon edessä mitään sellaista, mitä ei huvita :D Tunnen kyllä itseni, ja tiedän, että ehkä se pipokuume sieltä kyllä tulee jossain vaiheessa. Nimittäin kyllä se on kolkutellut ovella ja erilaisia pipomalleja olenkin suunnitellut neulovani. Ja vaikka ei se pipokuume tulisikaan, niin onneksi on ne viime vuotiset pipot, joita käyttää. 

 

Kuvituksena on neulottuja pipoja Novitan Nordic Woolista Novitan sivuilla olevasta ohjeesta. Malli on ihan älyttömän simppeli ja kiva ja hups, niitähän tuli tosiaan neulottua aikoinaan useampi kappale. Viimeisin taisi olla keväällä (?) tuo vaaleanpunainen. Malli on siis  tämä Aada-palmikkopipo.

Viime joulukuussa julkaisin täällä blogin puolella jonkinlaisen ohjeen vaaleanpunaisesta palmikkopiposta, jota neuloin silloin. Olenkin suunnitellut parantavani sitä ohjetta, ja julkaista 2.0  version siitä. Lisäksi sen tiimoilta tuli myös eräs idea lapsen piposta, joten ehkä sekin pääsee puikoille piakkoin. 

 

Pipoja on kyllä kiva neuloa, kun niitä ei tarvitse tehdä kahta samanlaista kuten sukkia. Vaikka joskus saatan innostua jostain mallista ja neuloa niitä useamman saman tien, kröhöm, kuten kuvista nyt huomaa :D Tänä vuonna olen mieltänyt itseni enemmän sukkaneulojaksi kuin piponeulojaksi, mutta ehkä se johtuu vain siitä, että olen saanut villasukkien suunnittelusta niin paljon uutta ja uuden oppimista. En ehkä kuitenkaan jaksaisi pelkkiä raitasukkia neuloa vuodesta toiseen. Tykkään löytää jotain uutta aina neulomisestakin ja sitähän riittää.

Kumpia sinä tykkäät neuloa mieluummin: villasukkia vai pipoja?

perjantai 23. lokakuuta 2020

Puikkoperjantai: Lokakuun viimeisiä fiiliksiä

Innostuin niin paljon viimeksi mainituista yhteisneulonnoista, joten sainkin ne melkein kaikki jo valmiiksi. Mulla on paha tapa, että unohdan lähes heti, mihin suunnittelen osallistuvani ja siksi olikin hyvä tapa listata ne tänne. Ja se toimi, sillä en unohtanut ja 3/4 osallistuttu. Novitalla alkoi tällä viikolla myös yhteisneulonta, jossa neulotaan peitto, mutta musta tuntuu, että tää ei nyt oo mua varten kuitenkaan. Nimim. Violapalapeiton palatkin odottelevat jossain. :D En vaan voi järjellä perustella uuden peiton aloitusta, kun entinenkin on kesken. Oikeastaan se Violapalapeitto on vain jämähtänyt siihen, kun en osaa suunnitella niitä paloja mihinkään järjestykseen. Pari kertaa olen aloittanut, mutta aina on jokin sanonut, että ei hyvä. Toisekseen, perheemme kolmevuotias ei ihan ymmärrä, että ne palat pitäisi olla myös siinä järjestyksessä siihen asti ennen kuin ehdin virkata ne kiinni. Nimim. kyllästynyt järjestelemään ne miljoonaan kertaan paikalleen liian innokkaan apurin takia :D

 

Ensi viikolla on viimeinen lokakuun viikko ja oikeesti; aika voitko pysähtyä N-Y-T? Tätä vuotta on jäljellä enää pari kk, ja jotenkin jouluakin pitäisi varmaan miettiä jo. Tuntuu kuitenkin hassulta miettiä asioita tulevaisuuteen, kun ei yhtään tiedä tästä maailmantilanteesta viikonkaan päähän. Ihan käsittämätön vuosi ollut, mutta on tässä paljon hyvääkin ollut!

Musta tuntuu, että lokakuussa en ole edes paljon saanut valmiiksi käsitöitä, mutta viikon päästä katsotaan sitten lokakuun valmistuneet ja ostot. Tällä hetkellä keskeneräisiä on noin 5-6 kpl. Valmiita töitäkin on tullut, mutta uusia töitäkin aloitettu tällä viikolla. Saatoin myös aloittaa marraskuun sukkaparia. Vilauttelinkin sitä ihan vähäsen IG:n puolella ja kummasti ajattelin, että tekisin marraskuun sukkaparista oikein värikkään (harmaan marraskuun vuoksi :D ) mutta ei siitä tainnut nyt niin värikästä kyllä tulla. Mutta oma malli taas vaihteeksi kyseessä ja kirjoitan ohjetta samalla ylös, niin pääsen jakamaan senkin jossain kanavassa. Lokakuu lähenee loppuaan, mutta vielä en ole edes esitellyt lokakuun sukkaparia. Sen esittelyssä on kestänyt oikeastaan sen vuoksi, että kirjoitin siitäkin ohjeen ylös ja ohje on ollut testineulottavana. Aika kiva ja helppo ohje sekin, vaikka itse nyt sanonkin. Ehkä uskaltaisin luvata sen ensi viikonlopuksi.

Tällaisia lokakuun lähes viimeisiä fiiliksiä. Mitä sinulle jäi mieleen lokakuusta?

tiistai 20. lokakuuta 2020

Jämälankaneuletöitä

Olen yrittänyt aina säännöllisin väliajoin neuloa aina pienistä jämälankakeristäkin jotain. Tosin viime aikoina jämälankakorini on alkanut pursuilla, sillä en ole hetkeen säännöllisesti neulonut pienistä keristä mitään. Vai onko niitä lankoja tullut vain lisää niin jämälangatkin ovat lisääntyneet sitä mukaan? :D

Nämä lyhytvartiset villasukat neuloin nimittäin ihan sillä tyylillä, että keräsin pieniä jämälankakeriä (noin 3-4), siis ihan niitä pienen pieniä, joille ei ikinä keksi mitään käyttöä. Kimaltavan langan otin avuksi resoriin ja kantapäähän sekä kärkeen. Tarkoitus ei ollut edes laittaa raitoja samaan järjestykseen vaan neuloa aina sillä, mikä nyt eteen tuli. Ja niitä keriä jäi vieläkin! En varmaan ikinä pääse pienen pienistä keristä eroon :D Mutta kivat lyhytvartiset villasukat näistä tuli. Oli kiva neuloa lyhyitä (kahden kerroksen) raitoja, mutta aika paljon meni kyllä langat sotkuun ja pakko oli välillä katkaista langat :D 


Toinen jämälankaneuletyö, jonka jo kesällä tein, on tiskirätti. Neuloin sen Novitan puuvillaisesta muumilangasta. Siihen taisi mennäkin se koko jämäkerä ja tiskirätistä tuli ihan kiva. Se oli muuten eka tiskirätti, jonka neuloin. Olen aina ihastellut niitä muilla, mutta en vain saanut aikaiseksi kokeilla aikaisemmin. Ihan kiva pieni jämälankatyö sekin! 

Viime aikoina otin sitten jämälankakerille isomman korin, jotta ne edes pysyisivät jotenkin järjestyksessä. Ennen säilytin niitä kahdessa jäätelörasiassa, josta kerroinkin täällä. Jotain muutakin pitäisi kyllä keksiä jämälangoista, sillä saa neuloa aika monta sukkaparia, jos meinaa päästä eroon niistä. :D Välillä on tunne, että jämälangat eivät vain lopu ikinä!   

Mitä sinä olet tehnyt pienen pienistä jämälankakeristä? Ja miten säilytät jämälankoja?