Näitä mietin oikeastaan siitä lähtien, kun elokuun sanat olivat valmiina ja julkaistu. S:llä alkavia sanoja keksi hyvin, mutta toisaalta osa oli sellaisia, että ne eivät täysin iskeneet omaan syyskuuhun ja/tai osa oli todella helppoja kuten esimerkiksi sade ja jostain syystä en halunnut ihan niin helppoja. Lopulta niitä tuli keksittyä paljon ja sitten oli vain valittava kolme.
Satokausi
Syksy on satokauden aikaa. Tuntuu, että satokausi alkaa nykyisin jo heinäkuussa, sillä silloin löydettiin ekat kanttarellit. Jokseenkin niin outoa, että silloin olisi sieniä, mutta näin se vain nykyisin sitten on. Marjojen poimiminen on nykyisin todella kivaa. Kun tietää, että saa omasta/tutusta pihasta talven marjat (ainakin osan niistä), niin se on kuin lottovoitto. Toisaalta en tykkää marjojen poimimisesta, jos joutuu kävellä metsässä etsien hyviä marjapaikkoja. Se on vähän kuin hukkaan heitettyä aikaa, varsinkin jos ei löydä lopulta mitään satoa. :D Suurempi kuin lottovoitto on se, kun marja-apajat on mökin pihassa eikä tarvitse etsiä niitä. Silloin marjojen poimiminen on ihanaa ja voittaa muuten neulomisen ja se on jo itselle paljon. :D Noin kaksi litraa puolukoita tuli poimittua mökin pihasta. Luonnon parasta ja ihanaa superfoodia.
Sukkakausi, Soleado-sukat
Ilmeisesti nämä kuvahaasteet eivät ole ilman neuletöitä. Syksyllä alkaa monilla neulojilla taas sukkakausi. Soleado tuoteperhe sai ensijulkaisun heinäkuussa/elokuussa mutta saa myös jatkoa tulevaisuudessa ainakin sukkien myötä. Soleado tuoteperheessä on jo pitsitoppi, tuubihuivi ja sukat aivan pian. Tämä sukkaidea oli mielessä jo pidempään ja se piti laittaa toteutukseen kesällä. Sukkia en käytä toukokuusta syyskuuhun (paitsi urheillessa) mutta niitä on kuitenkin kiva neuloa myös läpi kesän, jos sukatuttaa. Vieläkin on muuten niin lämmintä, ettei mitään sukkia tarvitse käyttää. Tykkään kyllä näistä lämpimistä syyskuista, sillä eiköhän me saada niitä kylmiä kuukausia aivan tarpeeksi, joten nautitaan vielä hetki!
Sattuma
Sattumaa vai kaikella on tarkoituksensa. Kumoavatko nämä toisensa vai ovatko ne tavallaan samaa tarkoittavaa asiaa? Jostain syystä sattumasta tuli mieleen neliapilat ja kuinkakohan moni on sellaisen löytänyt joskus?
Uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja sen kun oivaltaa, niin oivaltaa jo paljon. Ikävissä asioissa on vaikea uskoa tarkoitukseen, mutta yleensä se selviää ennemmin (miksi niin tapahtui) tai myöhemmin ja johdattaa meitä niin paljon, kun sen oivaltaa. Tähän voisin lisätä monia hyviä esimerkkejä, mutta ehkä ne olisi liian henkilökohtaisia jaettavaksi. Kerron tähän kuitenkin yhden tarinan, kuinka kaikella on tarkoituksella eräästä somevaikuttajasta / sisällöntuottajasta. Hän on siis jakanut tämän avoimesti omassa somessa, enkä mainitse nimiä. Heidän lapsi tippui kohtuukorkealta (oli kiivennyt seinää pitkin, miten se edes on mahdollista kiivetä seinää pitkin) ja kävivät sairaalassa. Onni onnettomuudessa, mitään vakavaa ei tuossa tapaturmassa tapahtunut, mutta samalla kertaa oli löytynyt jokin sivulöydös. Sinänsä kamala tapaturma, ne aina koskettavat, kun lapsi on kyseessä, mutta haluan uskoa, että tuossakin tuolla tippumisella on ollut tarkoitus, sillä muuten sivulöydöstä ei olisi (mahdollisesti) löydetty. Mitään oireita eikä muutakaan ei kuulemma ollut. Tällaisissa tilanteissa kaikki on epäonnista (vai onnellista?) sattumaa ja kaikella on loppuviimein tarkoituksensa.
S-alkuisia sanoja keksin hyvin ja niitä oikeastaan tuli mieleen kokoajan. Tällaisia tuli keksittyä:
sadepisara, sumu, seesteinen, simpukka, suklaakeksit, sieni, soitin, Suomi, some, sisällöntuottaja, silmälasit, silmä, sähköpotkulauta, sunnuntai
Seuraavaksi vuorossa L ja tulee mieleen vain lihaton lokakuu (se on aika hyvin markkinoitu, kun muistaa näin hyvin). Mutta jännä nähä, mitä sinne tulee keksittyä.
Tykkäätkö satokaudesta?
Onko sukkakausi jo alkanut?
Uskotko, että kaikella on tarkoituksensa?
Satokausi ja sukkakausi ovat hyvinkin ajankohtaisia juuri nyt. Ehdin jo aloittaa villasukkakauden, mutta nyt kun tuli uudestaan lämmintä niin laitoin ne takaisin kaappiin odottamaan. S-sanat olivatkin yllättävän helppoja keksiä kun vertaa viime kuun e-sanoihin. Lihaton lokakuu kuulostaa jollain tavalla aika kauhealta. Näen silmissäni jo sianruhoja roikkumassa koukuissaan !
VastaaPoistaNo jep, sitten kun mies aloittaa villasukkakauden niin on kait tarpeeksi viileää ja ei ole vielä aloittanut vaikka toisaalta mökillä kyllä käytti jo. :D
PoistaNo joo, en aio kyllä ottaa liha -sanaa lokakuulle. Ensimmäisen L-sanan taisin jo keksiä, se tuli vähän niinkuin sattumalta mutta kiire ei ole keksiä kun syyskuu alkoi vasta.
Sievät sukat!
VastaaPoistaMulle tulee tuosta sattumasta ja apilakuvasta mieleen ystäväni, joka keräilee neliapiloita. Heillä on pihassa apiloita ja hän löytää aina yhden, vaikka mulla ei sattuisi ainuttakaan näkösälle. Hän on lisäksi oikea positiivisuuden ilmentyvä, kuin onnenapila itsessään, vaikka elämä onkin tuonut haasteita.
Siihen meidän kaikkien pitäisi pyrkiä! Positiivisuuteen ja elämään tässä hetkessä riippumatta siitä, mitä päivät mukanaan tuovat <3
Kiitos! Neliapilat ovat kyllä jänniä, toiset huomaa heti ja toiset ei-niin-helposti.
PoistaKyllä, uskon itsekin positiivisuuteen ja siihen pitäisi pyrkiä, helpottaa asioita kummasti. Kiva kun kommentoit ja mukavaa päivää!
Uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja sattuma on se työkalu, jolla tarkoitus toteutuu.
VastaaPoistaHyvin sanottu, näin se taitaa olla!
PoistaSatokausi jatkuu. Omenoita meillä tuli/tulee tänä vuonna vähemmän kuin viime vuonna. Mehuasemalle ei nyt riitä omenoita, mutta hilloa, omenapaistoksia,-piiraita on tullut tehdyksi. Omenavispipuuroa tein viime syksynä ja oli hyvää. Rupesi tekemään mieli,kun kirjoitin.
VastaaPoistaSukkaneule on menossa isomman työn lomassa. Just sain yhden miesten sukan valmiiksi ja toinen pitäisi aloittaa.
Elämässä monet asiat on pienestä kiinni ja johdatus/sattuma/mitä kukin sanoo ja kokee. Tarkoitus usein selviää joskus.
Omenoita on kyllä tullut paljon lähipiiriin ja niistä saa niin paljon kaikkea ihanaa. Kiva kun kommentoit :)
PoistaKivoja S-sanoja! Täällä satokausi on mennyt niissä merkeissä, että on patistettu teiniä kuvaamaan luonnonvaraisia kasveja ja eliöitä maantietoa varten ja tentattu toista, mitä eroa on mustikalla ja puolukalla. Entä hieskoivulla ja rauduskoivulla jne.😅😅
VastaaPoistaMinun elämänkatsomustani on vielä entisestään hionut sairastuminen krooniseen sairauteen ja sitä elämänkatsomusta on vaikea tiivistää yhteen lauseeseen. Mutta jos kysytään, mikä on elämän tarkoitus, näen, että se on elämä itse; kaikkine vastakohtineen, hyvine ja huonoine puolineen kuin myös varmuus siitä, että elämä joskus päättyy. Ja että vaikka kuinka haluaisimme sanoa näin, niin elämä ei kuitenkaan ole omissa käsissämme. Sen hyväksyminen auttaa paljon; turha hötkyily jää pois. Monet luulevat, että sitä luovuttaa, kun hyväksyy, että elämä ei ole omissa käsissä, mutta siitä vasta se elämä alkaa. Rohkeus elää, vaikka et tiedä yhtään mihin rahkeet riittävät ja mitä sinulle heitetään eteen elettäväksi.
Minun ei ole koskaan tarvinnut kysyä elämältä miksi juuri minä sairastuin. Yksi vaihe ns. kriisissä jäi kokonaan pois. Minä ajattelen tätä kautta, että miksi ei minullekin tapahtuisi, kun niin monelle muullekin tapahtuu vaikka ja mitä. Ehkä tämä suhtautuminen osittain valaisee sitä, koenko kaikella olevan tarkoituksensa🩷
Minä en myöskään pyri vain positiivisuuteen, vaan siihen että elämä otetaan kokonaisena vastaan; kaikki tunteet ovat sallittuja. Tottakai se on muille helpompaa, jos ihminen on aina positiivinen, mutta emme me tänne ole tulleet vain miellyttämään toisia, vaan löytämään sitä omaa polkua. Myöskään itselleni ei ole helpompaa olla aina vain positiivinen; ei, kyllä minä kiukuttelen, itken, leikin marttyyria jne, mutta sitten taasen jaksaa jatkaa tätä realistin tietä😊
Kiitos, kun kommentoit ja jaoit tarinaa <3 Olen varma että sinut on luotu tekemään neulomuksien ja suunnittelubisnestä ja ootkin siinä ihan hiton taitava <3
PoistaSe on juurikin siinä että tietyssä pisteessä on aina parempi hyväksyä asiat ja etsiä parhain mahdollinen tie. Eikä se ole luovuttamista vaan juuri sitä oman polun etsimistä. Sairaudet on parhaimmillaan ja pahimmillaan juuri niitä mitkä opettavat eniten mutta niiden kautta löytää oman sisäisen rauhan ja polun. <3 Ja kukaan meistä ei ole aina positiivinen eikä pidäkään olla mutta juurikin niin että positiivisella suhtautumisella löytää sitä omaa polkua ja pieniä iloja.
Sato- ja sukkakausi ei ole sattuman sanelematta juttu....
VastaaPoistaPostauksesi oli jotenkin niin ihana ja ajattelemaan saava, että sai laulamaan...
Kiitos!!
Täällä elellään kyllä ihan innoissaan satokautta, punajuuren punaista parhaillaan ja nautitaan kyllä kaikista värikkäistä suuhun pantavista vitamiineista tuoreimmillaan. Sukkakausikin on "työn alla" - puikot suhisi jo sujuvasti käsissä, mutta sitten tyssäsi - loppusilaus ei tunnu etenevän - neuloen en loppua osannut ja virkkuukoukkukin tekee jotenkin kireää... puuttuuko kohtalo peliin... onko tarkoitus, että soitan äiteelle???
Hih...
Tuo "kaikella on tarkoituksensa" on mielenkiintoinen ja vertaan sitä omaan hokemaani
"Kaikissa, kurjimmissakin asioissa on jotain hyvää!!?
kun pahimmalta tuntuu, niin etsi mikä siinä on hyvää... tuota mummini mulle hoki, kun itketti, kiukutti ja koko maailma tuntui kaatuvan päälle... Mummilla oli outo tapa kyllä löytää vaikka haavasta jotain hyvää.... se jäi syvälle pikkutytön mieleen ja sydämeen ja on jakautunut sitten suvussa uusille pienille sydämille. Parasta siinä oli se, että se piti tehdä itse... se etsiminen, hyvän etsiminen.... sitä ei toinen ehdotellut ja tarjoillut vieressä - oli vain läsnä. Mummi se opetti minut etsimään värejäkin elämästä, niin lautaselle kuin muuhunkin arkeen... Mun onnenapilani lienee mummini.... jokusen neliapilan olen onnistunut löytämään, mutta suvussa on oikea bongari... toiseksi vanhin lapsenlapsi löysi yhtenä päivänä 5 neliapilaa ja monena päivänä ainakin yhden... aina kun innostui niitä etsimään.... teki kyllä eniten ja innokkaimmin asian eteen töitäkin... joten onko se tässäkin se, että kun itse alkaa etsimään - niin voi löytää. Mulla tuo ei kyllä päde ainakaan kanttarelleihin, murr...
Kiitos kauniista kommentista!
PoistaSinulla on ollut viisas mummi. <3
Minullakin on sato- ja sukkakausi alkanut. Parin tein eilen kevättalvelal aloittamalleni sukalle. Tykkään kerätä kaikenlaista satoa varastoihini POtut tuli nostettua maasta eilen. Niin, ja neuletyöt alkaneet.
VastaaPoistaUskon myös siihen, että kaikella on tarkoituksensa, vaikkei sitä aina tilanteen ollessa päällä ja tapahtunut, uskokaan. Nuorena olen löytänyt neliapilan, jonka kuivasin ja kauan se olikin tallella, mutta on jo kadonnut. Näitä syyskuun kuvia oli helppo löytää, mutta aiankin ilelläni vaikea valita.
Satokausi on kyllä parasta <3 Kiva kun kommentoit!
Poista