Pipokausi on parhaillaan ja puikot todellakin käyvät kuumana, kun pipoja neulotaan! No niin meidänkin kodissa! En ole aiemmin ollut niin innokas piponeuloja, kunnes sitten tänä syksynä. Voipi olla, että kun kärsin yhden sukan syndroomasta (siitä kerroin täällä ) niin neuloosini siirtyi muualle. Ja silloin kohdepaikaksi valikoitui pipot. Siinä missä sukkia pitää tehdä aina kaksi niin nyt riittää että vain yhden käsityön :D Tai minun tapauksessani joskus niitä tulee silti kaksi, koska en vaan voi lopettaa neulomista ja teen toisen samanlaisen :D
Viime viikolla kerroin pienestä punaisesta pakkomielteestäni eli punaisesta palmikkopipostani, joita neuloin sitten kaksin kappalein. Ne pipot ovat muuten ihan älyttömän ihania, en vain malta odottaa, että tulee vielä vähän kylmempää, jolloin saan ottaa pipon käyttöön. Lisäksi tänä syksynä neuloin Iineksen ohjeella taaperon pipon ja aiemmin olen neulonut tuon minun versioni Gugguun piposta.
Tulipas muuten aika tasapainoinen pipokuva, kun pipojen väritykset menivät aika yksi yhteen. Vaalean vihreät ovat siis taaperon pipoja ja yksi punainen pipo on aikuisen. Toinen pipo kuuluu myös lapselle. Tämän syksyn myötä voin kyllä sanoa, että rakastan myös pipojen neulomista! Pipot ovat aivan ihania neuloa, ja niitä ei todellakaan tarvitse neuloa kuin yksi niin lopputulos on valmis. Lisäksi pyöröpuikoilla neulominen on aivan mahtavaa. Aiemmin vihasin pyöröpuikkoja enkä voinut sietää niillä neulomista, mutta sitten vain otin ne käyttöön ja nyt en kyllä mistään hinnasta luopuisi niistä. Vieläkin on varmaan aloituksessa parannettavaa, mutta sehän paranee kun jatkaa vaan neulomista ja kokeilee. Kerroinko muuten jo, että kuinka monta pipoa mulla on tällä hetkellä puikoilla?
No niitä on kaksi! Toinen on punainen pipo Dropsin Nordista ja toinen on omista jämälangoista harmaa pipo. Täällä on siis todellinen pipomania meneillään. Eniten tykkään neuloa pipoja paksulla langalla, sillä silloin ne valmistuvat nopeasti. Tai en ihan paksuimmalla, mutta sellaisella langalla, jota voi neuloa noin 5-6 puikoilla. En malta kyllä odottaa, että saisin valmiiksi nuo pipot ja pääsisin käyttämään niitä ja esittelemään ne täällä. Toivoa sopii, että ne valmistuvat vielä tälle syksylle tai talveen. Pipo muuten pelastaa huonon tukkapäivän. Olen toki tiennyt tämän lausahduksen aiemmin, mutta nyt lapsen kanssa eläessä sen merkityksen on vasta ymmärtänyt. Pipon voi heittää päähän ilman huolta siitä, että oliko nyt tukka hyvin tai tukka pesty. Ja varsinkin nyt syksyllä ja talvella koska kaikki käyttävät pipoja, niin sitä ei kukaan kyseenalaista, miksi jollain on pipo päässä.
Ideat ovat siitä kummallisia, että kun saat yhden pipomallin mieleen, niin tahdot tehdä toisenkin ja yhtäkkiä sulla on pikkuinen pipotehdas käsissä! Ja tupsut, tupsut viimeistelevät pipon ja tuovat siihen kivaa piristettä. Itselle jossain vaiheessa tupsut olivat painajainen. En vain osannut tehdä niitä ja useinmiten jätinkin ne tekemättä. En sano, että olisin vieläkään mikään mestari tupsuissa, mutta nyt ainakin parempi kuin ennen. Mikäli muuten kaipaat vinkkejä tupsujen tekoon niin Mehukekkereiden Veera julkaisi juuri äsken helpot vinkit tupsujen tekoon. Se artikkeli löytyy täältä . Itse aion myös tsekata tarkemminkin nuo Veeran vinkit, sillä en esimerkiksi tajunnut, että puuhaarukkaa voi käyttää tupsun tekemiseen. Ehkä tupsuihinkin pätee se, että mitä enemmän teet, sen paremmaksi tulet? Uskotaan siihen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti