Helpot lapsen villahousut Neulekekkerit -kirjasta

Vuoden alussa sain vihdoin käsiini tuon Neulekekkerit -kirjan, joka ainakin kirjastoissa näyttää olevan hyvin hyvin suosittu. Eihän siihen tullut kuin noin puolisen vuotta odotettua, mutta voin kyllä sanoa, että on odottamisen arvoinen. Itse asiassa ihan siitä syystä halusin sen ensin kirjastosta ja nyt kun tiedän, millainen se on niin hyvinkin voisin sen ostaa. Siellä oli muutamia pakko toteuttaa neuletöitä, ja tässä ajassa, mitä se oli siis itselläni kirjastosta, niin sain vain yhden neuletyön valmiiksi.

Lapsen villahousut ovat olleet sellaisella kevyemmällä to knit -listalla ja tämän kirjan ansiosta sain ne toteutettua. Ja onpa muuten ihan superiisi ohje, sillä itselläni meni näihin 4 päivää. En tosin muuta neulonut kuin näitä, mutta ihan supernopeasti ne tulee neulottua silti. Tekisin kyllä pari juttua toisin, jos nyt alottaisin. Ensinnäkin tekisin nämä kahdella värillä. Yksivärisenä nämä ovat omaan silmääni ehkä hieman tylsähköt, vaikkakin tykkään kyllä yksivärisistä vaatteistakin. Nämä ovat kirjasta siis Nuoska -villahousut ja kokoja niistä löytyy aina isommillekin lapsille. Kirjassa nämä oli toteutettu raidallisena ja kahdella värillä. Sattuneesta syystä lankakaupassa tuli hieman kiire, enkä oikein ehtinyt miettiä tarkemmin värejä, niin nämä nyt tulivat toteutettua yksivärisinä. Mutta ehdottomasti tekisin nämä seuraavaksi niin, että resorit eri värisellä kun muu osa. Toinen juttu, minkä ehkä saattaisin tehdä, niin pienen solmimisnarun vyötärölle. Pienillä lapsilla housut varmasti pysyvät ja varmasti ehkä isommillakin, mutta itselle tuli vain hetkellisesti mieleen, että pysyvätköhän nämä lapsen päällä. Uskon, että pysyvät, mutta pieni solmimisnaru ei sinänsä ketään haittaisi.

 

Lankana käytin Dropsin Limaa, joka oli aivan uusi tuttavuus itselleni, mutta aika ihanan pehmeätä. Tämä oli vaihtoehtoinen lanka ja lankakaupassa iski piheysmoodi, niin valitsin tämän. Ensisijainen lankavaihtoehto näihin taisi olla jokin Sandnes Gardin ihana lanka, mutta tämä oli puolet halvempaa ja osasyy siihen, että valitsin tämän. Tein nämä koossa 110 ja katsotaan ovatko vielä ensi talvena sopivat housut. Veikkaisin, että ovat, mutta eihän näistä kasvuspurteista lapsella koskaan tiedä. Lankaa taisin ostaa pari kerää vähän liikaa, ja sain vielä tehtyä näistä pienet villasukatkin. Mikä siinä muuten on, että lankaa hyvin harvoin ostaa sopivasti? :D Mutta ennemmin liikaa kuin liian vähän.

Sainpa muuten tästä taas bingoruksin neulebingooni. Bingonihan alkaa täyttyä vauhdilla jo. Saapa nähdä, että milloin saadaan ensimmäinen bingorivi. Joku oli muuten instassa miettinyt, että minkä vetää aina yli, jos valmistunut työ voisi sopia kahteen ruutuun. Itse ajattelin sen niin, että yksi työ = yksi ruutu eli tästä saan siis yhden ruudun, vaikka tämäkin sopisi ainakin kahteen ruutuun. Mutta vedän tästä yli Lapsen villahousut -laatikon. Tämä sopisi siis ainakin kolmeen ruutuun, mutta koska en välttämättä tee enää lapsen villahousuja, niin tämä tulee siihen ruutuun.

Aiotko osallistua neulebingoon ja kuinka monta ruksia olet jo saanut?

Ensimmäinen kirjoneulekokeiluni - helppo ohje ja muita vinkkejä aloittelijoille

En ole koskaan ollut kirjoneuleen ystävä. Kirjoneuletyöt ovat  kauneimpia mitä tiedän, mutta itseltäni ei ole vain koskaan kirjoneule onnistunut. Siis tätä ennen. Kerroin joskus tarinan muumipiposta, joka ei siis päättynyt siihen, että minulla olisi valmis muumipipo. :D Siitä voi jo päätellä, että se kirjoneule ei ole ollut ystäväni ainakaan tähän mennessä. Viime vuonna taisin suunnitella ja neuloa vauvan pienet ystävänpäiväsukat, mutta ei niissäkään nyt varsinaista kirjoneuletta ollut kuin pieni pätkä. Viime kuussa sain vain yksi päivä idean, että haluan neuloa kirjoneuletta ja kyselinkin Instagramissa helppoja ohjeita siihen. No moni ehdotti JonSukkia ja sitä tuoteperhettä, mutta siihen en vielä kyllä taipunut :D Lupasin kyllä valmistautua henkisesti niihin ja ehkä jossain vaiheessa kokeilla niitä. Vielä ei vain ollut sen aika ja ajattelin kokeilla jonkin helpon ohjeen kautta näin ensitöikseni. En sitten heitä hanskoja tiskiin heti, jos vaikka tämä ensimmäinen kokeilu ei onnistuisikaan :D

Tällainen siitä sitten tuli. Koska rakastan myös tuubihuiveja ja tuubihuivit kirjoneulekokeiluna vaikuttivat helpolta ja yksinkertaisilta, eikä niitä tarvitse neuloa kahta samanlaista, niin päädyin ensimmäiseksi kirjoneuletyöksi tuubihuiviin. Vaikka tein nyt kuitenkin näitä kaksi, koska olin aika innoissani näistä :D

Tässä kuvassa siis ihan eka versio, josta tuli aika kaulanmyötäinen ja isompi on sitten vähän väljempi. Näitä neuloi kyllä todella nopeasti ja siksi varmaan innostuinkin ja tein kaksi!

Tuubihuiveihin sain inspiksen Nelliinan blogista joka nyt taisi viime viikolla jo pakata kimpsut Kodin Kuvalehtien sivuilta. Vinkkaan senkin myös tänne, jos vaikka joku toinenkin saa inspiksen. Aiempia Nelliinan kirjoneulekokeiluja ja mahtavia töitä ihailleena ajattelin, että kyllähän minäkin nyt kirjoneuleesta selviydyn. Harmi, että Nelliina lopetti, mutta täysin ymmärrettävää, sillä jollain tasolla tuntui tutulta. Tämä malli on kyllä ihan superhelppo ja sopii todella aloittelijoille. Ei sitä turhaan Novitan sivuilla ole merkitty helpoksi. Käytin mallina siis tätä Novitan helppoa villasukkakuviota. Ja voi kyllä malli on aivan superhelppo! Jos siis olet aina inhonnut kirjoneuletta, niin kokeile tätä! Se ei ole vaikea ja voit aina valita siihen vain 2-3 väriä. Itse käytin lankana Novitan Artesaania ja tästä tuli ihanan lämmittävä. Tämä huivi on aika kaulanmyötäinen ja sopiikin esimerkiksi takin alle lämmittämään. Koska tämä valmistui niin helposti, niin päätin myös tehdä tästä väljemmän version. Kirjoitan siitä ohjeen ylös, niin voin jakaa sen sitten täällä. Pääni on täynnä kirjoneuleideoita, enkä muuten olisi ikinä uskonut niin käyvän. <3 Mielessä on ainakin myös sukat ja vauvan peitto.

Minun oli aloitettava kirjoneule helpoimmasta päästä ja en nyt sinänsä tiedä, onko tämä nyt täysin kirjoneuletta, mutta minulle se on sitä :D Jos olisin aloittanut jostain vaikeasta kuviosta, niin olisin heittänyt puikot nurkkaan, jos se ei olisi onnistunut. Helposta voi sitten aina siirtyä vaikeampaan kuvioon, mutta vaikeasta on vaikeampi siirtyä takaisin helppoon, jos olet kerran jo tuskastunut :D Sain muuten toisen vinkin kirjoneuleesta, että pitäydy lyhyissä langanjuoksuissa ja siltä pohjalta valitsin myös tämän kuvion. Tästä tekisi niin mieli neuloa myös pipoja, sukkia, ja lapasia. <3 Tuolla Novitan mallissahan on käytetty useita eri värejä, mutta itse pitäydyin tässäkin helpossa mallissa ja tein vain kolmella eri värillä niin ei tule langansotkuja. Se onkin toinen oma vinkkini kirjoneuleeseen; valitse vain 2-3 lankaa!

Oletko kirjoneuleen ystävä? Ja jos olet, niin mikä on sun lempparikirjoneuletyö? Ja hei, saa myös vinkata helppoja kirjoneulekuvioita aloittelijoille!

Puikkoperjantai: helmikuun ensimmäisiä käsityökuulumisia ja superhelppo arkiruokavinkki

Vuoden toinen kuukausi. Tämä viikko on ollut jollain tavalla arkinen eikä oikeastaan mitään sen ihmeempää ole ollut. Vaikka sitähän se elämä oikeastaan on: arkea. Pyrin tekemään jokaisesta päivästä ns. juhlaa, jolloin se arki olisi sitä juhlaa tai ikäänkuin nauttia jokaisesta päivästä täysin. Viikko on ollut ainakin kovin sukkamainen. Nyt on taas sukkamaista menoa, kun kokeilen vähän uusia juttuja sukissa. Sukkien neulomisessa on kuitenkin hyviäkin puolia. Vaikka välillä ei jaksaisi neuloa kahta samanlaista, niin sukkia on kuitenkin kivakin neuloa; ne kun tuntuvat valmistuvat aika nopeasti, jos nyt ei ole mitkään monimutkaiset sukat kyseessä. Helmikuun sukkaparikin on aloitettu ja ne neuloontuivat kyllä aika vauhdilla, en olisi tätä kyllä uskonut! Ehkäpä ensi viikolla pääsisin esittelemään ne jo täällä. Vaikka tunne on, että juurihan esittelin vasta tammikuun sukkaparin. Maaliskuun sukkapariksi voisi ehkä valita vähän monimutkaisemman mallin, ainakin nyt olisi aikaa miettiä niitä.

Tällä hetkellä puikoilla on edelleen villapaita, jonka esittelin viime viikolla. Villapaita ei ole oikeastaan edistynyt pahemmin ollenkaan. En tajua, vaikka tykkään tehdä villapaitaa, mutta jostain syystä en saa sitä vaan eteenpäin. Mutta se alku on aina kait vain vähän hankalaa. Kyllä se tästä! Tällä viikolla on siis tullut neulottua sukkia, sukkia ja sukkia. Ideoita on taas tullut todella paljon sekä blogin suhteen että käsitöidenkin suhteen. Välillä sitä vaan kaipaa tällaista perusviikkoa, jolloin ei mitään sen erityisempää ole tehnyt - käsitöiden saralla siis. Sukkien neulomisen jälkeen huomasin, että kaipaan nyt vähän pidempikestoisia töitä. Ehkä jotain sellaista aivot narikkaan -käsityötä, jossa ei tarvitse ajatella sen koommin ja leffaa tai sarjaakin pystyisi katsomaan samaan aikaan. Toivottavasti viikonloppuna saisin aloitettua jonkin ideoista tai sitten ihan vaan jonkin pidempikestoisen helpon työn.

Tällä kertaa en ajatellut esitellä mitään keskeneräistä työtä - oikeastaan siitä syystä, että ei oikein ole mitään uutta keskeneräistä esiteltävää. Villapaidan esittelin jo viime viikolla, niin en toiseen kertaan sitä aio esitellä :D Mutta sen sijasta ajattelin vinkata aika hyvästä ja helposta arkiruoasta, jota muuten lapsikin syö! En ole täällä pahemmin vinkkaillut ruokia tai reseptejäkään kirjoitellut, ihan vain oikeastaan siitä syystä, etten ole mikään hyvä ruokakuvaaja. Enkä ole oikein kokenut sitä omaksi jutuksi. Ruokaahan nyt tekee toki päivittäin, mutta se ei oikeastaan ole mitenkään erityistä siis sillä tavalla, että sitä kuvaisi tai kirjottaisi reseptejä. Mutta nyt tosiaan harvinainen poikkeus. Tehtiin siis yksi päivä näitä Yhteishyvän tonnikalapyöryköitä ja olivat kyllä ihan paras arkiruoka. Superhelppoa ja hyvää! Ja lapsikin söi, vaikka ei ole kovin paljon syönyt edes tonnikalaa. Luulen, että tästä tuli meidän vakioruoka ruokakalenteriin! En ole itsekään kovin suuri tonnikalan ystävä, mutta yllätyin itsekin, kuinka hyviä nämä olivatkaan. Jotain pientä modifikaatiota tein Yhteishyvän reseptiin, mutta en mitään suurta ja heti tuli muuten mieleen, että näitähän voisi muokata vähän enemmänkin.

Eli jos arkiruoka puuttuu tältä päivältä tai vaikkapa ensi maanantailta, niin kokeile näitä tonnikalapyöryköitä! Nyt mukavaa viikonloppua ja nautitaan! <3

Sukkalaatikko 2020: Tammikuun sukkapari esittelyssä

Päätin sitten kuitenkin osallistua sukkalaatikko2020 -haasteeseen. Pitkään mietin, että osallistunko, ja sanotaanko, että tällä hetkellä kirjoittaessani tätä tekstiä, en ole yhtään varma, saanko haasteen loppuun asti. Tämänkin julkaisu meni nyt helmikuun puolelle. Viime vuonna osallistuin siihen, ja niin kiva kun se olikin osallistua, niin nyt näin jälkikäteen tarkasteltuna, osallistuin siihen hieman suorituskeskeisesti. Ja sitä haluan välttää tänä vuonna. Pelko ( :D ) siitä, että haaste menee kohdallani samalla tapaa kuin viime vuonna, on suuri. Mutta tällä hetkellä kuitenkin uskon, ettei se mene niin. Toinen vaihtoehto on se, etten saa neulottua 12 sukkaparia. Näiden asioiden takia olisin halunnut sukkalaatikkohaasteeseeni jonkin teeman, josta puhuin jo aiemmin. Tähänkään päivään mennessä en ole kuitenkaan keksinyt sellaista teemaa tms. Tai ehkä olen, mutta se teema näyttäytyy vasta sitten, kun kaikki sukat ovat valmiina. Laitoin myös sukkalaatikko2020 neulebingooni ja vuoden lopussa onkin mielenkiintoista katsoa, olenko saanut ruksin tähän kohtaan.

Loin itselleni pienet säännöt (no ainakin mielessäni, jos en muuten) sukkalaatikko2020 -haasteeseen. Ne ovat:

* ei suorituskeskeistä eli sukkien neulomista äkkiä valmiiksi :D

* jokin väriteema/teema tms

* fiilispohjalla

* 1 villasukkapari per kk.

Tammikuun osalta sanoisin, että näitä sääntöjä olen noudattanut. Vaikka teemaa/väriteemaa en olekaan keksinyt, mutta uskon, että se määräytyy tulevien kuukausien aikana, kun nähdään, millaiset villasukat olen neulonut helmi- ja maaliskuussa. Nyt on jo helmikuun sukat jo aloitettu ja voin sanoa, että ne ovat kyllä todella kauniit! Kannattaa välillä kokeilla uusia malleja! Kerron näistä heti, kun ovat valmiit. Tosin näiden pohjaltakaan ei voi kyllä sanoa, että olisi jokin teema tms. Uskon, että teema saattaisi olla kuukausikohtainen teema eikä siten, että koko sukkalaatikossa olisi jokin sama teema. Luonnostelinkin jo vähän kuukausikohtaista teemaa, mutta en ole siitä vielä varma, eikä nyt vielä ole joka kuukaudelle teemaa. Mutta kuten jo sanoin, aika näyttää teeman suhteen.

Näissä kuvissa on kuitenkin tammikuun villasukkapari. Marraskuussa tilasin Novitan Pimeän pussin, josta tuo mustavalkoinen lanka on ja silloin taisin sanoa, etten tiedä yhtään mihin sitä käyttäisin. Halusin ottaa sen käyttöön nyt, ja tällaiset sukat sain aikaiseksi. Jotain väriä halusin laittaa mustavalkoisen langan rinnalle, ja pitkään mietin, että laitanko keltaista vai oranssia. Päädyin sitten keltaiseen. Minusta näistä tuli kivat, vaikka aluksi en ollut kovin innoissani tästä langasta. Saa nähdä mitä keksin vielä langan lopuista vai nähdäänkö joku toinenkin kuukausi samanlaiset sukat :D

Näissä sukissa lanka on siis Novitan Seitsemää veljestä ja resoriksi muokkaantui valepalmikkoresori. Muuten sukkien ohje on taas jälleen kerran omasta päästä kehitelty. Aika perussukat, sanoisin, mutta pienilllä jutuilla sain vähän twistiä niihin.

Osallistutko sinä sukkalaatikko2020 -haasteeseen? Tämä on siis Nonnu Neulojan keksimä haaste, jossa siis neulotaan villasukkia 1 pari per kk ja kerätään ne laatikkoon. Laatikko annetaan vuoden lopussa joko itselle tai lahjaksi ja säännöt ovat sen verran löyhät, että niitä voi muokata itselleen sopivaksi.

Tammikuun kulutus: kuinka paljon ostin ja kulutin lankaa?

Vuoden ensimmäisen kulutuspäiväkirjan vuoro, olkaa hyvät! Alkukuussa ajattelin, että tässä kuussa pääsen siihen, etten osta lankaa yhtään. No en päässyt. Novitalangat olivat jälleen kerran ex tempore -ostos eräänä tammikuisena päivänä ja Drops Alpaca langat olivat ostos erääseen huiviohjeeseen, jonka voitin arvonnasta. Drops Lima -langat tulivat puolestaan lapsen villahousuihin, mitkä olivat työlistalla. 2/3 langoista hankittu siis tarpeeseen tai suoraan suunniteltuun työhön ja vain 1/3 ex tempore -lankoja. Sanoisin, että aika hyvin, mutta vielä on toki jonkin verran matkaa siihen, etten osta kuussa yhtään lankaa.

Ostetut langat:

Drops Alpaca: 500 g

Novita Seitsemän veljestä Lappi: 400 g

Drops Lima:  300 g

Yhteensä:1200 g

Valmistuneet työt:

2 x virkattu kori: 147 g

Sweet Alice pipo: 82 g

Kirjanmerkki: 20 g

3 x jämälankasukat: 116 g

Huivi: 155 g 

Vauvan harmaa pipo: 52 g

Kirjoneuletuubihuivi:  63 g

Tammikuun sukkapari: 94 g

Lapsen kirjoneulepipo:  83 g

Lapsen kirjoneulesukat: 74 g

Turkoosi palmikkopipo: 89 g

Lapsen villahousut: 211 g
Toinen tuubihuivi: 79 g

Vihreä-valkoiset villasukat: 44 g

Yhteensä:  1309 g

Jei, kulutus suurempi kuin ostetut langat! :) Sanoisin myös, että tammikuu oli hyvin monipuolinen kuukausi. Tein aika paljon erilaisia ja monipuolisia asioita. Tiedä sitten, johtuuko tämä sitten neulebingosta vai mistä, mutta olen aika tyytyväinen siihen, että kokeilin uusia juttuja ja tein ensimmäistä kertaa asioita. Tuntuu myös, että olen ollut aika idearikas tammikuussa. Ideoita on tupsahdellut mieleen milloin missäkin ja on tullut sellaisia tämän aion tehdä -fiiliksiä paljon. Ideasta toteutukseenhan on matkaa paljon, ja siksi se aina hieman kestää, kun ne lopulta pääsen esittelemään täällä. Sanoisin, että aika hyvä vuoden aloitus ja on varmaan vaikea laittaa helmikuu paremmaksi. Neulebingon osalta sain neljä kohtaa ruksittua ja se on mielestäni aika hyvä. Täytyisikin varmaan tehdä pieni kooste neulebingojutuista ja paljonko on vielä matkaa ensimmäiseen bingoriviin :D Neulebingo on muuten aika palkitsevaa, sillä uskon, että kun kerroin siitä täällä, niin saan myös enemmän aikaa sen suhteen. Toki siellä on vielä suuria töitä kuten villapaidat, neulemekko yms mutta vielä on aikaa!

Ostitko vai kulutitko enemmän lankaa tammikuussa?

Tammikuun luetut kirjat

Vuoden ensimmäinen kuukausi takana ja on aika katsoa, mitä sain luetuksi/kuunnelluksi. Tammikuussa sain luetuksi peräti neljä kirjaa. Kertoikohan luettujen kirjojen määrä siitä, että useimmat suosikkipodcastit viettivät pitkän joululoman? :D  Kirjat olivat hyvinkin erilaisia. Aiemmin kirjoittelin, että haluaisin tänä vuonna lukea enemmän romaaneja sekä elämäkertoja, sillä niitä ei tullut luetuksi loppuvuodesta. Sain kun sainkin luettua yhden elämäkerran sekä kaksi romaania. Ja täytyy sanoa, että tätä perinnettä on jatkettava. Romaanien lukeminen on aivan eri asia kuin self help -kirjojen. Nyt tuntuu, että voisin jatkaa vielä tätä romaanien lukemista läpi helmikuun. Ehkä olen saanut tarpeeksi self help -kirjoista, ainakin hetkeksi.

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Viime vuoden kirjakoosteessa taisin luvata, että tänä vuonna haluan lukea enemmän romaaneja. Ensimmäinen romaani luettu! Olipa vaihteeksi kiva uppoutua romaanimaailmaan, näitä vaan enemmän tänä vuonna! Kirja oli minusta ihan hyvä. Kirja kertoo siis salamarakastumisesta ja maalle muuttamisesta kahden nuoren ihmisen välillä. Minusta tämä oli sellainen kepeä, hyvällä fiiliksellä varustettu kirja, jonka voi lukea nopeastikin. Kirjassa nyt sinänsä ei ollut mitään erityistä juonta, mutta olin kyllä hieman koukussa tähän, kun huomasin, että halusin aina valita tämän. Kirja on hyvin positiivisin fiiliksin varustettu ja sopi hyvin näin tammikuulle. Ei hyvä kirja välttämättä tarvitse mitään sen suurempaa juonta, vaan siihen voi uppoutua ihan rennostikin. Jos kaipaat siis jotain kevyempää, romanttistakin luettavaa, niin lue tämä. Saattaapi tästä kirjasta pikkasen huumoriakin löytyä ;)

Annan arvosanaksi: 3/5.

Anna Puu: Minä olen Anna Puu
En myöskään hetkeen ole kuunnellut elämäkertoja, mutta nyt vihdoin tässä kuussa sain myös aloittaa Anna Puun elämäkerran. En ole koskaan ollut Anna Puu -fani, ja siksi varmaan tämänkin kirjan julkaiseminen meni vähän ohi itselläni enkä näin ollen kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Täytyisi jo muistaa, että ne kirjat, jotka eivät kerro siitä omasta idolista, saattavat olla niitä parhaimpia kirjoja. En tietenkään tiedä, sillä en ole lukenut kirjaa Hanna Pakarisesta tai Irinasta tai Samu Haberista :D mutta jotenkin ne kirjat, jotka kertovat henkilöstä, josta et välttämättä tiedä kaikkea tai juuri mitään, niin ovat niitä mielenkiintoisempia. Niin kävi myös tämänkin kirjan kanssa. Olen kyllä tykännyt Annan musiikista, mutta en ole juuri sen enempää hänen tuotantoonsa tutustunut. Nyt kun kuuntelin Annan elämää ja vitsit miten lahjakas hän on ja miten paljon hän on kokenut elämässään. En nimittäin tiennyt sitäkään, että hän on asunut Chilessä nuorempana. Jotenkin niistä kirjoista, joista sinulla ei ole mitään ennakkokäsitystä etukäteen, niin pidät eniten. Näin kävi myös Kiira Korvenkin kirjan kanssa. Tykkäsin ihan hirveästi tästä Annan kirjasta. Ei sitä turhaan ole kehuttu. Plussaa myös taas siitä, että Anna luki kirjan itse ja siellä oli pieniä pätkiä Annan musiikista. Kirja on myös sopivan mittainen ja se tuli kuunneltua varmaan noin viikossa itselläni. Kirja on minusta myös erilainen kuin muut elämäkerrat ja se oli varmaan yksi niistä jutuista, joka teki tästä hyvän elämäkerran! Tykkään!

Annan arvosanaksi: 4/5

Joe Dispenza: Luo itsesi uudelleen
Tämän kirjan aloitin jo joulukuussa ja alussa pidin kirjaa liian fysiikkapitoisena. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista, sillä tämä kirja jos mikä antaa ajattelelemisen aihetta. Taisin ottaa tämän kirjavinkin jonkun bloggaajan suosituksesta ja hyvä niin! Kirja oli nimittäin hyvä. Jos haluat muuttaa jonkin asian elämässäsi, ja kaipaat siihen apua, niin lue tämä kirja. Kirjassa käydään läpi todella kattavasti ajattelun ja elimistön rakenteita ja mm. sitä, mitä tapahtuu elimistössä, jos ajattelemme negatiivisesti koko ajan. Kirja sai ainakin minut miettimään omaa ajattelutapaani, vaikka en nyt mielestäni ajattele kovin negatiivisesti. Kirja on suhteellisen pitkä ja siksi varmaan sen lukemisessa kesti itselläni jonkin aikaa. Luin kirjaa todella intensiivisesti ja ajattelemalla koko ajan, mitä luin. Kirjaan piti todella keskittyä, mitä siinä sanottiin ja siinä oli todella paljon hyvää asiaa. En ole aiemmin lukenut tämän kirjailijan teoksia, mutta huomasin, että kirjan lopussa etsin niitä käsiini. Kirja ei ole minusta kevyttä luettavaa, eli suosittelen paneutumaan siihen kunnolla ja ajatuksella. Kaikken parhaimman hyödyn kirjasta saa, kun/jos tekee kaikki kirjassa olevat harjoitukset. Kirjassa oli mm. meditaatioharjoituksia.

Annan arvosanaksi: 5/5



Laura Manninen: Kaikki anteeksi
En oikein edes tiedä, että miksi luin tämän kirjan. Olin ehkä noin vuosi sitten jo ladannut tämän ja yhtäkkiä vain päätin, että otan kuunteluun. Jostain syystä luonteeni ei anna periksi jättää kirjaa kesken, niin ei myöskään anna jättää kuuntelematta kirjaa, jos sen on jo ladannut. Kirja kertoo siis perheväkivallasta ja ei ole siis kovin kepeää luettavaa. Alussa kirja oli minusta trilleri, kun odotti, että milloin se pahoinpitely tms tulee ensimmäisen kerran. Sitten siihen jännitykseen jollain tasolla turtui, ja kirjassa tuli surullisia elementtejä. Kirja ei ole siis millään tasolla kepeä, hyvän mielen kirja ja en siis suosittele sitä, jos olet masentunut tai elät jollain tasolla syvissä vesissä. Näin ainakin ensin ajattelin! Vaikka eipä sillä, monesti toki kirjat voivat antaa uutta näkökulmaa, ja jos nyt elät syvissä vesissä, niin kirja voisi hyvinkin antaa jotain uutta näkökulmaa eikä sen tarvitse vetää sinua syvemmille vesille. Mutta olen kuitenkin varoittanut, että kirja ei ole hyvän mielen kirja. Kirjassa minussa kuvataan hyvin uutta parisuhdetta ja perheväkivaltaa ja se vaikuttaa miltei tositarinalta. Jos nyt jonkin pienen paljastuksen kerron, niin, että kukaan ei kuole kirjassa ainakaan fyysisesti. Monilla kirjoilla on yleensä onnelliset loput, niin sanoisin, että niin myös tälläkin! Kirja on vain traaginen kirja siitä, mikä monille voi olla todellisuutta ja se tekee siitä niin surullisen.

Annan arvosanan: 4/5.

Nyt on aika antaa helmikuun tulla! Heippa tammikuu, olit kiva, mutta päästetään helmikuu estradille!

PS: Ensi viikolla luvassa vihdoin juttua sukkalaatikosta sekä tammikuun kulutus! Ja jotain muutakin vielä! :)

Hei hei tammikuu, tervetuloa helmikuu!

Ensimmäinen kuukausi tästä vuodesta on jo takanapäin ja voimme toivottaa helmikuun tervetulleeksi! Nyt on turha enää voivotella tammikuun lumista, vaan suunnata katse kohti helmikuuta ja helmikuun toiveita! Helmikuu tuntuu aina vuoden lyhimmältä kuukaudelta heti joulukuun jälkeen. Tänä vuonna saamme kuitenkin nauttia yhdestä ylimääräisestä helmikuun päivästä, sillä tämä vuosi on karkausvuosi! Mulla on sellainen tunne, että helmikuusta tulee oikein kiva! Ainakin vuosi on alkanut käsitöiden saralla ihan mukavasti ja olen tehnyt enemmän erilaisia juttuja! Nyt on jo sukkalaatikon ensimmäinen sukkapari valmis ja saa siis aloittaa helmikuun sukkaparin! Vieläkään en ole kyllä keksinyt sukkalaatikolle teemaa, mutta luulen, että se muovautuu tässä seuraavien kuukausien aikana. Jos on muovautuakseen! 

Tammikuun parhaat asiat:

** Paras idea: Sain jossain vaiheessa tammikuuta idean, että haluan kokeilla kirjoneuletta. En nyt ole varma, että onko tekemäni malli täysin kirjoneuletta, mutta olen aivan rakastunut siihen. Tähän mennessä siitä mallista on syntynyt tuubihuivi, villasukat ja lapsen pipo. Ja mielessä tuhat muuta ideaa siitä! Sanoisin siis, että tämä kokeilu oli kuukauden paras idea <3 Ensi viikolla kerron tästä lisää!

** Paras aloitettu työ: Paras aloitettu työ on villapaidan aloittaminen. Vaikka en saanut sitä tammikuussa valmiiksi, mutta olen silti kiitollinen, että sain aloitetuksi villapaidan. Villapaita on ollut jo niin kauan mielessä, että olen niin iloinen tästä aloituksesta, koska sen aloittaminen jostain syystä on hieman tökkinyt. Ja vielä iloisempi olen varmasti, kun saan sen valmiiksi. 

** Paras uutuuslanka: Tammikuun paras uutuuslankakokeilu on Novitan Seitsemän Veljestä sarjan Lappi. Välillä kannattaa ostaa myös ex temporeesti lankaa, sillä olen tehnyt tästä langasta vauvan pipon, lapsen pipon ja lapsen sukkia. Minusta tämä oli vaan niin kiva lanka ja kiva, että Seitsemän Veljestä -tuoteperhe on saanut uuden tulokkaan! Tästä langasta kerroin kokemuksia täällä .

** Paras valmistunut työ: Sanoisin, että paras valmistunut työ on lapsen villahousut. Yritän saada tämänkin piakkoin esittelyyn tänne blogin puolelle. Ideoita on välillä vaan niin paljon, että on pakko suunnitella postauksia ja järjestellä käsitöiden vuoroja :D En olisi varmaan ikinä uskonut, että kuinka helpot lapsen villahousut ovat. Nämä villahousut tulivat ainakin todella helposti, neuloin ne nimittäin neljässä päivässä. Ihan superhelppo ja simppeli ohje siis!

Helmikuulta odotan ehkä enemmän valmistuneita pienempiä töitä, mutta myös jotain uutta kaipaan helmikuulle. Olisiko ne uudet helmikuun jutut sitten uusia lankakokeiluja vai uusia töiden aloituksia niin se jää nähtäväksi. Helmikuulta odotan myös sukkalaatikon sukkaparin aloitusta ja sen keksimistä edes väriyhdistelmän osalta.

Mitä sinä odotat helmikuulta? Ja mikä oli paras asia tammikuussa?