Vuoden ensimmäinen kuukausi takana ja on aika katsoa, mitä sain luetuksi/kuunnelluksi. Tammikuussa sain luetuksi peräti neljä kirjaa. Kertoikohan luettujen kirjojen määrä siitä, että useimmat suosikkipodcastit viettivät pitkän joululoman? :D Kirjat olivat hyvinkin erilaisia. Aiemmin kirjoittelin, että haluaisin tänä vuonna lukea enemmän romaaneja sekä elämäkertoja, sillä niitä ei tullut luetuksi loppuvuodesta. Sain kun sainkin luettua yhden elämäkerran sekä kaksi romaania. Ja täytyy sanoa, että tätä perinnettä on jatkettava. Romaanien lukeminen on aivan eri asia kuin self help -kirjojen. Nyt tuntuu, että voisin jatkaa vielä tätä romaanien lukemista läpi helmikuun. Ehkä olen saanut tarpeeksi self help -kirjoista, ainakin hetkeksi.
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Viime vuoden kirjakoosteessa taisin luvata, että tänä vuonna haluan lukea enemmän romaaneja. Ensimmäinen romaani luettu! Olipa vaihteeksi kiva uppoutua romaanimaailmaan, näitä vaan enemmän tänä vuonna! Kirja oli minusta ihan hyvä. Kirja kertoo siis salamarakastumisesta ja maalle muuttamisesta kahden nuoren ihmisen välillä. Minusta tämä oli sellainen kepeä, hyvällä fiiliksellä varustettu kirja, jonka voi lukea nopeastikin. Kirjassa nyt sinänsä ei ollut mitään erityistä juonta, mutta olin kyllä hieman koukussa tähän, kun huomasin, että halusin aina valita tämän. Kirja on hyvin positiivisin fiiliksin varustettu ja sopi hyvin näin tammikuulle. Ei hyvä kirja välttämättä tarvitse mitään sen suurempaa juonta, vaan siihen voi uppoutua ihan rennostikin. Jos kaipaat siis jotain kevyempää, romanttistakin luettavaa, niin lue tämä. Saattaapi tästä kirjasta pikkasen huumoriakin löytyä ;)
Annan arvosanaksi: 3/5.
Anna Puu: Minä olen Anna Puu
En myöskään hetkeen ole kuunnellut elämäkertoja, mutta nyt vihdoin tässä kuussa sain myös aloittaa Anna Puun elämäkerran. En ole koskaan ollut Anna Puu -fani, ja siksi varmaan tämänkin kirjan julkaiseminen meni vähän ohi itselläni enkä näin ollen kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Täytyisi jo muistaa, että ne kirjat, jotka eivät kerro siitä omasta idolista, saattavat olla niitä parhaimpia kirjoja. En tietenkään tiedä, sillä en ole lukenut kirjaa Hanna Pakarisesta tai Irinasta tai Samu Haberista :D mutta jotenkin ne kirjat, jotka kertovat henkilöstä, josta et välttämättä tiedä kaikkea tai juuri mitään, niin ovat niitä mielenkiintoisempia. Niin kävi myös tämänkin kirjan kanssa. Olen kyllä tykännyt Annan musiikista, mutta en ole juuri sen enempää hänen tuotantoonsa tutustunut. Nyt kun kuuntelin Annan elämää ja vitsit miten lahjakas hän on ja miten paljon hän on kokenut elämässään. En nimittäin tiennyt sitäkään, että hän on asunut Chilessä nuorempana. Jotenkin niistä kirjoista, joista sinulla ei ole mitään ennakkokäsitystä etukäteen, niin pidät eniten. Näin kävi myös Kiira Korvenkin kirjan kanssa. Tykkäsin ihan hirveästi tästä Annan kirjasta. Ei sitä turhaan ole kehuttu. Plussaa myös taas siitä, että Anna luki kirjan itse ja siellä oli pieniä pätkiä Annan musiikista. Kirja on myös sopivan mittainen ja se tuli kuunneltua varmaan noin viikossa itselläni. Kirja on minusta myös erilainen kuin muut elämäkerrat ja se oli varmaan yksi niistä jutuista, joka teki tästä hyvän elämäkerran! Tykkään!
Annan arvosanaksi: 4/5
Joe Dispenza: Luo itsesi uudelleen
Tämän kirjan aloitin jo joulukuussa ja alussa pidin kirjaa liian fysiikkapitoisena. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista, sillä tämä kirja jos mikä antaa ajattelelemisen aihetta. Taisin ottaa tämän kirjavinkin jonkun bloggaajan suosituksesta ja hyvä niin! Kirja oli nimittäin hyvä. Jos haluat muuttaa jonkin asian elämässäsi, ja kaipaat siihen apua, niin lue tämä kirja. Kirjassa käydään läpi todella kattavasti ajattelun ja elimistön rakenteita ja mm. sitä, mitä tapahtuu elimistössä, jos ajattelemme negatiivisesti koko ajan. Kirja sai ainakin minut miettimään omaa ajattelutapaani, vaikka en nyt mielestäni ajattele kovin negatiivisesti. Kirja on suhteellisen pitkä ja siksi varmaan sen lukemisessa kesti itselläni jonkin aikaa. Luin kirjaa todella intensiivisesti ja ajattelemalla koko ajan, mitä luin. Kirjaan piti todella keskittyä, mitä siinä sanottiin ja siinä oli todella paljon hyvää asiaa. En ole aiemmin lukenut tämän kirjailijan teoksia, mutta huomasin, että kirjan lopussa etsin niitä käsiini. Kirja ei ole minusta kevyttä luettavaa, eli suosittelen paneutumaan siihen kunnolla ja ajatuksella. Kaikken parhaimman hyödyn kirjasta saa, kun/jos tekee kaikki kirjassa olevat harjoitukset. Kirjassa oli mm. meditaatioharjoituksia.
Annan arvosanaksi: 5/5
Laura Manninen: Kaikki anteeksi
En oikein edes tiedä, että miksi luin tämän kirjan. Olin ehkä noin vuosi sitten jo ladannut tämän ja yhtäkkiä vain päätin, että otan kuunteluun. Jostain syystä luonteeni ei anna periksi jättää kirjaa kesken, niin ei myöskään anna jättää kuuntelematta kirjaa, jos sen on jo ladannut. Kirja kertoo siis perheväkivallasta ja ei ole siis kovin kepeää luettavaa. Alussa kirja oli minusta trilleri, kun odotti, että milloin se pahoinpitely tms tulee ensimmäisen kerran. Sitten siihen jännitykseen jollain tasolla turtui, ja kirjassa tuli surullisia elementtejä. Kirja ei ole siis millään tasolla kepeä, hyvän mielen kirja ja en siis suosittele sitä, jos olet masentunut tai elät jollain tasolla syvissä vesissä. Näin ainakin ensin ajattelin! Vaikka eipä sillä, monesti toki kirjat voivat antaa uutta näkökulmaa, ja jos nyt elät syvissä vesissä, niin kirja voisi hyvinkin antaa jotain uutta näkökulmaa eikä sen tarvitse vetää sinua syvemmille vesille. Mutta olen kuitenkin varoittanut, että kirja ei ole hyvän mielen kirja. Kirjassa minussa kuvataan hyvin uutta parisuhdetta ja perheväkivaltaa ja se vaikuttaa miltei tositarinalta. Jos nyt jonkin pienen paljastuksen kerron, niin, että kukaan ei kuole kirjassa ainakaan fyysisesti. Monilla kirjoilla on yleensä onnelliset loput, niin sanoisin, että niin myös tälläkin! Kirja on vain traaginen kirja siitä, mikä monille voi olla todellisuutta ja se tekee siitä niin surullisen.
Annan arvosanan: 4/5.
Nyt on aika antaa helmikuun tulla! Heippa tammikuu, olit kiva, mutta päästetään helmikuu estradille!
PS: Ensi viikolla luvassa vihdoin juttua sukkalaatikosta sekä tammikuun kulutus! Ja jotain muutakin vielä! :)
Annan arvosanaksi: 3/5.
Anna Puu: Minä olen Anna Puu
En myöskään hetkeen ole kuunnellut elämäkertoja, mutta nyt vihdoin tässä kuussa sain myös aloittaa Anna Puun elämäkerran. En ole koskaan ollut Anna Puu -fani, ja siksi varmaan tämänkin kirjan julkaiseminen meni vähän ohi itselläni enkä näin ollen kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Täytyisi jo muistaa, että ne kirjat, jotka eivät kerro siitä omasta idolista, saattavat olla niitä parhaimpia kirjoja. En tietenkään tiedä, sillä en ole lukenut kirjaa Hanna Pakarisesta tai Irinasta tai Samu Haberista :D mutta jotenkin ne kirjat, jotka kertovat henkilöstä, josta et välttämättä tiedä kaikkea tai juuri mitään, niin ovat niitä mielenkiintoisempia. Niin kävi myös tämänkin kirjan kanssa. Olen kyllä tykännyt Annan musiikista, mutta en ole juuri sen enempää hänen tuotantoonsa tutustunut. Nyt kun kuuntelin Annan elämää ja vitsit miten lahjakas hän on ja miten paljon hän on kokenut elämässään. En nimittäin tiennyt sitäkään, että hän on asunut Chilessä nuorempana. Jotenkin niistä kirjoista, joista sinulla ei ole mitään ennakkokäsitystä etukäteen, niin pidät eniten. Näin kävi myös Kiira Korvenkin kirjan kanssa. Tykkäsin ihan hirveästi tästä Annan kirjasta. Ei sitä turhaan ole kehuttu. Plussaa myös taas siitä, että Anna luki kirjan itse ja siellä oli pieniä pätkiä Annan musiikista. Kirja on myös sopivan mittainen ja se tuli kuunneltua varmaan noin viikossa itselläni. Kirja on minusta myös erilainen kuin muut elämäkerrat ja se oli varmaan yksi niistä jutuista, joka teki tästä hyvän elämäkerran! Tykkään!
Annan arvosanaksi: 4/5
Joe Dispenza: Luo itsesi uudelleen
Tämän kirjan aloitin jo joulukuussa ja alussa pidin kirjaa liian fysiikkapitoisena. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista, sillä tämä kirja jos mikä antaa ajattelelemisen aihetta. Taisin ottaa tämän kirjavinkin jonkun bloggaajan suosituksesta ja hyvä niin! Kirja oli nimittäin hyvä. Jos haluat muuttaa jonkin asian elämässäsi, ja kaipaat siihen apua, niin lue tämä kirja. Kirjassa käydään läpi todella kattavasti ajattelun ja elimistön rakenteita ja mm. sitä, mitä tapahtuu elimistössä, jos ajattelemme negatiivisesti koko ajan. Kirja sai ainakin minut miettimään omaa ajattelutapaani, vaikka en nyt mielestäni ajattele kovin negatiivisesti. Kirja on suhteellisen pitkä ja siksi varmaan sen lukemisessa kesti itselläni jonkin aikaa. Luin kirjaa todella intensiivisesti ja ajattelemalla koko ajan, mitä luin. Kirjaan piti todella keskittyä, mitä siinä sanottiin ja siinä oli todella paljon hyvää asiaa. En ole aiemmin lukenut tämän kirjailijan teoksia, mutta huomasin, että kirjan lopussa etsin niitä käsiini. Kirja ei ole minusta kevyttä luettavaa, eli suosittelen paneutumaan siihen kunnolla ja ajatuksella. Kaikken parhaimman hyödyn kirjasta saa, kun/jos tekee kaikki kirjassa olevat harjoitukset. Kirjassa oli mm. meditaatioharjoituksia.
Annan arvosanaksi: 5/5
Laura Manninen: Kaikki anteeksi
En oikein edes tiedä, että miksi luin tämän kirjan. Olin ehkä noin vuosi sitten jo ladannut tämän ja yhtäkkiä vain päätin, että otan kuunteluun. Jostain syystä luonteeni ei anna periksi jättää kirjaa kesken, niin ei myöskään anna jättää kuuntelematta kirjaa, jos sen on jo ladannut. Kirja kertoo siis perheväkivallasta ja ei ole siis kovin kepeää luettavaa. Alussa kirja oli minusta trilleri, kun odotti, että milloin se pahoinpitely tms tulee ensimmäisen kerran. Sitten siihen jännitykseen jollain tasolla turtui, ja kirjassa tuli surullisia elementtejä. Kirja ei ole siis millään tasolla kepeä, hyvän mielen kirja ja en siis suosittele sitä, jos olet masentunut tai elät jollain tasolla syvissä vesissä. Näin ainakin ensin ajattelin! Vaikka eipä sillä, monesti toki kirjat voivat antaa uutta näkökulmaa, ja jos nyt elät syvissä vesissä, niin kirja voisi hyvinkin antaa jotain uutta näkökulmaa eikä sen tarvitse vetää sinua syvemmille vesille. Mutta olen kuitenkin varoittanut, että kirja ei ole hyvän mielen kirja. Kirjassa minussa kuvataan hyvin uutta parisuhdetta ja perheväkivaltaa ja se vaikuttaa miltei tositarinalta. Jos nyt jonkin pienen paljastuksen kerron, niin, että kukaan ei kuole kirjassa ainakaan fyysisesti. Monilla kirjoilla on yleensä onnelliset loput, niin sanoisin, että niin myös tälläkin! Kirja on vain traaginen kirja siitä, mikä monille voi olla todellisuutta ja se tekee siitä niin surullisen.
Annan arvosanan: 4/5.
Nyt on aika antaa helmikuun tulla! Heippa tammikuu, olit kiva, mutta päästetään helmikuu estradille!
PS: Ensi viikolla luvassa vihdoin juttua sukkalaatikosta sekä tammikuun kulutus! Ja jotain muutakin vielä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti