Uskon, että kaikella on tarkoituksensa lähes asiassa kuin asiassa. Aina sitä ei tietenkään näe juuri siinä hetkessä, mutta myöhemmin kyllä. Helmikuussa koetulla villasukkajumilla ja neuleähkylläkin oli siis tarkoituksensa, ja niinä hetkinä aloitin kirjoneulepipon. Mulla oli jo viime vuoden lopussa tarkoitus osallistua Veerakaliin, mutta en sitten ehtinyt. Mutta nyt vihdoin sain aloitettua Neulekekkerit -kirjasta neuletyön.
Tämä aloitus tapahtui vähän kuin vahingossa, sillä haaveilin sinä hetkenä villapaidoista ja tajusin, että voisin neuloa sen ko. kirjasta eikä tarvitsisi neuloa ilman ohjetta. Erehdyin sitten katselemaan kirjaa vähän enemmänkin ja pistin puikoille pipon. Tämä pipo oli ollut mielessä kyllä jo aiemmin, ja olin valinnut langatkin siihen. Tykkään, kun kirjassa annetaan vaihtoehtolankoja, sillä aina ei ole juuri niitä ohjeen lankoja kotona eikä aika riitä välttämättä tutkimaan, mikä lanka olisi hyvä. Minulla oli Dropsin Merino Extrafinea ja ne valikoituivat tähän pipoon. Väriksi valikoituivat valkoinen, turkoosi ja vihreä. Ohjeessa on käytetty neljää eri väriä, mutta otin tuon valkoisin ikäänkuin kaksi kertaa, niin sain matchaamaan värit hyvin yhteen ja tämä onnistui siis ihan hyvin kolmellakin värillä.
Pipo on helppo tehdä myös kirjoneulealoittelijankin, sillä langanjuoksut eivät ole pitkät. Ohjeessa sai olla kyllä tarkkana, sillä onnistuin pariin kertaan tekemään jotain väärin, ja ei olisi tullut ohjeen mukaiset kuviot, ellen olisi huomannut ajoissa. Tai oikeastaan en edes huomannut ajoissa, sillä jouduin purkamaan, mutta onneksi ohje on sen verran helppo, että siitä huomaa kyllä, jos on neulonut vääränvärisellä langalla. Tein 5-8 -vuotiaan koon ja näyttäisi olevan aika sopiva omalle lapselle, todennäköisesti menee myös vielä syksyllä.
Oletko sinä neulonut jotain Neulekekkerit -kirjasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti