tiistai 8. marraskuuta 2022

Lokakuun lopussa olevat keskeneräiset

Lokakuu oli varsinainen lapaskuu, mutta ei tuntunut yhtään pitkältä. Lokakuussa on myös käynyt mielessä näitä keskeneräisiä ja ehkä sieltä jonkin olen saanut pois. Mikä siinä onkin, että keskeneräisistä alkaa tulla stressiä ja niitä miettii liikaa. Kun moni näistä on sellaisia, etten halua purkaa, mutta niissä on jokin asia, mitä en osaa ratkaista, miksi se on kesken. Pelkään liikaa, että "jos vain teen x asian jotenkin" siitä ei tule hyvä ja koko työ menee pilalle. Vaikka langan voi aina purkaa ja yrittää uudelleen, mutta näen sen myös hukkaanheitettynä aikana. Vaikka eihän se sinänsä mene hukkaan, kun on x asian harjoitusta. Noh, kaikki kait ajallaan.

Nämä pienet vauvan sukat ovat lähdössä yhteen keräykseen. Ne tuli neulottua lokakuussa.

** Alsta -liivi

** Suuri Käsityö Niina Laitisen parhaat lehdestä on kesken Vadelmavene. 

** Sari Nordlundin Laulu huivi. 

** Raitainen kaulahuivi. Tätä en tainnut neuloa yhtään lokakuussa, mutta tämä onkin sellainen pidemmän ajan aivot narikkaan työ, eikä sen tarvitse valmistua ihan heti.

** Coffeecatkal:n yhteisneulontasukat. Toinen sukka ei ole edistynyt. On ollut niin paljon muuta neulottavaa, ettei ole ehtinyt perehtyä tähän. 

** Omia malleja suunnitteluasteella. Näitä on aina, eikä ne ihan hetkeen lopu. 

** Fazer-lehdestä 8. pari on tekeillä. Jos olen laskenut oikein. 7. ja 8. parit ovat kesken ja kuusi on valmistunut. Yritän tähdätä vissiin kymppiin :D Joskin tämä voisi myös jäädä tähän, kun on saatu parit keskeneräisille. Blogissa viimeisin taitaa olla Kiss Kiss -sukat, mutta yritän saada tänne seuraavankin piakkoin.

** Jonna Kalliomäen Villasukkarakkautta Innostu uudesta -kirjasta on myös yksi työ aloitettu ja se on paria vaille valmis. Se esittelyyn kirjan kanssa yhtä aikaa!

Listasta on poistunut muutamia. Osan purin ja osa on valmistunut. Lokakuu on ollut myös uuden aikaa, kun on saanut laitettua neulehyväntekeväisyyksiin varastosta sukkia. Kieltämättä nyt alkaa olla vähän jo takki tyhjä noiden keräyksin kanssa ja olen huomannut, etten enää "jaksa" neuloa moniin keräyksiin. Kun neulominen ja neulesuunnittelu on myös ihan työtä, niin se on verottanut sitten sellaista harrastusneulomista. Viime vuonna neuloin todella paljon pieniä sukkia, mutta niitä en ole "jaksanut" neuloa tänä vuonna kuin muutamat. Välillä koen tästä huonoa omaatuntoa, vaikka ei tietenkään pitäisi, mutta ehkä se kestää hetken tottua siihen, ettei jokaiseen keräykseen tarvitse lähteä mukaan. 

Miten sinun lokakuusi meni? Oletko saanut ikuisuuskeskeneräisiä valmiiksi?

4 kommenttia:

  1. Minäkään en tykkää purkamisesta. Joskus on tietysti pakko, mutta se turhaan tehty työ siinä eniten harmittaa. Yritän seuraavalla kerralla muistaa tuon oppimisjutun, eli otan epäonnistumiset oppimisen kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mitenköhän sitä muuttaisi ihmismieltä ettei ajattelisi sitä hukkaan heitettynä aikana.

      Poista
  2. Vähän samanlaisia ajatuksia minullakin on ollut noitten keskeneräisten kanssa, että en oikein saa puretuksi jostakin syystä enkä toisaalta tehtyä enempääkään, joten ei ole valmistunut pahemmin yhtään. Olen tehnyt tilaustöitä ja koittanut vähän suunnitella omiakin malleja, joten enemmän tällaiseen menee aikaa kuin aikaisemmin. Mutta pikkuhiljaa kaikkea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, täytyy kait luoda itselle jokin rutiini noihin keskeneräisiin tai jotain muuta että valmistuisivat. Olen yhtä Fazer-sukkaa saanut kyllä edistettyä onneksi.

      Poista