Huhtikuussa olen aloittanut paljon uusia neuletöitä - tai ainakin se tuntuu siltä ja sitten on ollut sellaista osittaista yhden sukan syndroomaa ja tuntuu, että keskeneräisiä on paljon. Välillä vain on ideoita paljon ja sitten niitä laittaa myös aikamoista tahtia puikoille, mutta eiköhän näitä valmistu pikkuhiljaa. Huhtikuussa olen myös ottanut jonsukkien toisen parin puikoille. Ensimmäinen jonsukka valmistui vuodenvaihteessa parissa päivässä, mutta nyt on hyvä aikomus saada toinenkin tehtyä. Nämä muutamat yksinäiset sukat häiritsevät paljon. Jonsukat mallissa ei ole mitään vikaa, mutta into jotenkin lopahti ja muut suunnitelmat tulivat eteen.
Lisäksi mielessä on se keskeneräislista, jota en edelleenkään kopioi tähän, mutta sieltä erityisesti Sari Nordlundin Laulu huivi. Taidan purkaa sen ja vaihtaa lankaa ja väriä niin sitten voin antaa sen lahjaksi. Edellyttää että menee ensimmäisellä kerralla oikein eikä tule virheitä.
Jonkun neuleyoutubesta kuuntelin, että oli yli 30 keskeneräistä, ja hänellä oli asenne että kyllä ne valmistuu joskus. Näinhän sen pitäisikin olla eikä liikaa miettiä keskeneräisiä. Jotenkin sitä on ollut viime aikoina mielessä se, että ei olisi yhtään keskeneräistä ja saisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Se ajatus on houkuttanut ja siksi on varmaan miettinyt noita listan keskeneräisiä. No ehkäpä se voisi olla tämän vuoden tavoite että neuloisi pois tuon listan ja aloittaisi puhtaalta pöydältä ensi vuonna :D Mitä enemmän näitä on mielessä, niin se taitaa olla itselle se merkki, että niitä on liikaa kesken ja huhtikuussa on ollut vähän sellainen tunne. Mutta yksitellen nyt valmiiksi, niin pääsee siitä tunteesta eroon.
Huomenna on toukokuu ja silloin on luvassa toukokuun sukkapari raitasukkalaatikkohaasteessa. Halusin kerrankin ajastaa kyseisen sukkaparin kuun ensimmäiselle päivälle. Myös tuon raitasukkalaatikkohaasteen kesäkuun sukka on yksinäinen, mutta eiköhän senkin saa piakkoin valmiiksi.
Millainen sinun huhtikuusi oli neuletöissä? Tuliko valmista - keskityitkö uusiin vai keskeneräisiin?
PS: Vielä tämän päivän ajan alennuksessa Minea palmikkopanta ja Ellinoora palmikkosukat: Kurkkaa Lankajengiin
No minulla on nyt ollut samansuuntaisia ajatuksia, että olisi kiva saada keskeneräisiä valmiiksi tai muuten päätökseen. Olen samaa mieltä, että kyllä ne siellä takaraivossa stressaavat, vaikka niitä ei koko ajan miettisi, mutta vievät turhaa energiaa. Otan myös tavoitteeksi tänä vuonna ”pöydän putsaamisen”.👍😊t. Irkku
VastaaPoistaJoo, se taitaa olla jokin tietty määrä keskeneräisiä, mistä se miettiminen alkaa niiden suhteen. Pahimpia ovat sellaiset keskeneräiset, joita ei halua/voi purkaa mutta ne ovat jossain pahassa vaiheessa eikä tiedä miten jatkaa. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, kyllä se sieltä valmistuvat :)
PoistaKun kuuntelin varmaan tuota samaa vlogia, niin joku yö valvoessani( kipu valvottaa välillä) laskin omani ja niitä oli yli 20. Pari olen purkanut pois mahdottomina/ ei huvittanut jatkaa/tarve muuttunut. Jonkun olen neulonut loppuun. Mutta lankakauantai sotki mun suunnitelmia tehokkaasti:jälkikasvun toiveita tuli tiiviiseen tahtiin Titityyssä lisää. Oltiin menty hakemaan yhden varman tai ehkä toisenkin puseron lankoja. Lopulta mulla on langat kolmeen aikuisen puseroon ja oli kahteen pipoon. Onneksi sukka toive kariutui ei ihan lempilankaan. (Oma neuletakkini odotuttaa...) Luultavasti keskeneräisdten suhteen tilanne on pahempi. :D Kyllä ne tosiaan aina valmistuu joskus.
VastaaPoistaNo tällaista se neulojan elämä on :D Aina tulee jotain keskeneräisten eteen, mutta pikkuhiljaa valmistuvat. Eihän tässä kait itsellä ole edes tilanne mikään paha, mutta jotenkin se tietty määrä on nyt saavutettu kun aloin miettiä niitä. Onneksi sentään eilen sain jonsukat valmiiksi ja tänään varmaan toisen työn niin on määrä ainakin pienempi. :)
Poista