Äitiyttä, käsitöitä, luovuutta - sitä sun tätä = elämä

Siinä, missä ennen haettiin inspiraatiota käsityökirjoista ja -lehdistä, niin digitaalisuus on tuonut meille uusia inspiraation lähteitä. Olen aiemminkin maininnut Pinterestistä ja siitä, kuinka inspiroiva se on ja myös siitä, kuinka paljon siellä saa aikaa vietettyä. Viime aikoina onneksi (tai epäonnekseni :D) en ole viettänyt aikaa siellä niin paljon, mutta olen kuitenkin inspiroitunut muista asioista.

Kuten esimerkiksi tästä Sormustin-blogin kirjoituksesta. Huomasin, kuinka nyökkäilin lukiessani ja ajattelin, että juuri näinhän se on minullakin. Anni kirjoitti jotenkin niin samaistuttavasti äitiydestä ja sen monista eri tunteista. Tarvitsen ja kaipaan omaa aikaa suhteellisen paljon. Yleensä omalla ajallani mm. käyn juoksemassa, teen käsitöitä ja no, yleisesti vaan saatan olla ja ihmetellä tekemättä mitään. Pinterest on oma haaveiden paikkani <3. Käsityöt ovat tulleet entistä enemmän tärkeiksi lapsen saamisen jälkeen. Olen kyllä aina tehnyt käsitöitä, mutta viime vuosina olen suorastaan hurahtanut niihin. Milloin haaveilen itse ompelemista vaatteista, milloin uudesta hienosta sukkaparista. Koska en ole niin ompelijaihminen, niin yleensä pistän puikoille näitä villaisia haaveita. 

Käsityöt ovat myös yksi terapian muoto. Niissä rentoutuu, niissä näkee oman käden jälkensä ja niiden kautta pääsee toteuttamaan itseänsä eikä välttämättä mieti kaikkia muita maailman murheita sillä aikaa, kun työstää omaa projektia. Eli siis erittäin hyvä terapian muoto! Käsitöissä myös tulee oma luovuus esille, enkä muuten ole koskaan pitänyt itseäni kovin luovana ihmisenä. Mutta nyt viime vuosien aikana olenkin ajatellut, etten ole ehkä löytänyt oikeaa luovuuden muotoa. Luovuudesta tulee yleensä mieleen taiteet, taulut, maalaaminen tai muita vastaavia asioista. Tai näin ainakin itselleni tulee ne mieleen luovuudesta. Mutta siinä missä vaikkapa taulun maalaaminen on luovaa puuhaa, niin luovuutta on myös vaikkapa sukan neulominen. 

Josta päästäänkin aasin siltana siihen, että tällä viikolla olen löytänyt itseni suunnittelemasta kirjoneuletta. Asia, jota en olisi ikinä uskonut itsestäni. Käsitöistä voit myös siis löytää uuden ulottuvuuden itsestäsi. Tammikuusta lähtien olen piirtänyt ruutupaperille kirjoneulekuvioita, mutta en ole aina ollut kaikkiin piirroksiini tyytyväinen enkä ole ottanut niitä toteutukseen. Kunnes nyt tällä viikolla vain päätin, että nyt alan vain kokeilla omaa piirrostani neuletyössä. Ei ole muuten mikään niin parempaa kuin nähdä oma piirros valmiissa tai puolivalmiissa työssä. <3

Kuvassa näkyvä sukka ei kuitenkaan ole se itse suunnittelemani kirjoneule.

Uskon tällä hetkellä siihen, että kaikki tapahtuu hyvästä syystä. Tai kaikelle on tarkoituksensa. Välillä sitä on vaikea nähdä, koska olemme liian lähellä siinä tilanteessa. Uskon, että tällä viikolla minun oli tarkoitus aloittaa kirjoneuleen kokeileminen. Se varmaan johtui Novitan pakettihyllytyshässäkästä. Odotin sitä niin kuumeisesti jo viime viikolla ja kun sitä ei vielä maanantainakaan ollut minulla niin aloitin kirjoneulekokeilut. Nimittäin olisin halunnut tehdä lankojen esittelypostauksen, (jonka sitten tein kuitenkin loppuviikosta) jo alkuviikolle ja kun sitä ei silloin tullut niin aloitin kirjoneulekokeilut. Näin oli tarkoitettu! Mitä, jos ajattelisimme enemmän, että kaikelle on tarkoituksensa? Olisinko aloittanut kirjoneuletta, jos olisin saanut kasan uusia lankoja? 

Tämän postauksen alku lähti liikkeelle ihan jostain muusta kuin mihin se lopulta päätyi. Mutta ei kait sen niin väliä. Inspiroitua voi siis lähes ihan mistä vain <3

Mukavaa sunnuntaita!