lauantai 18. huhtikuuta 2020

Kun tylsistyttää.

Viime aikoina olen kokenut pientä tylsistymistäkin ja se lienee yleistäkin tällä hetkellä. Kun vietämme niin paljon aikaa kotona, niin lienee itsestäänselvyys, että tylsiäkin hetkiäkin tulee. Olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että luovuus vaatii tylsiäkin hetkiä, sillä ilman noita omia tylsistymisiä, en varmaan olisi keksinyt mm. tätäkään postausta tai saatikka muitakaan ideoita :D Tylsänä hetkenä taannoin päätin pitää myös pienen villasukkatauon, sillä olin hieman kyllästynyt niihin. Villasukkatauko tosin osoittautui perusvillasukkatauoksi, sillä nyt on jo parit ihan kivat villasukat puikoilla!


Mutta asiaan. Aiemmin olen listaillut vinkkejä siitä, että mitä tehdä nyt kotona. Mutta mitäs sitten, kun on jo leivottu, neulottu, katsottu sarjat, leffat, webinaarit eikä ole enää mitään tekemistä? Tämä voi olla jonkun mielestä suorittamista, mutta itse en kyllä koe sitä niin. Itselle suorittaminen olisi sitä, että tekisin koko ajan jotain sellaista, mistä en pitäisi ja ikäänkuin pakon edessä. Jos se tekeminen on mielekästä ja mukana on myös rentoutumista eli ikäänkuin ei-minkään-tekemistä, niin en koe sitä mitenkään suorittamisena. Mutta tässä vinkkejä, kun tylsistyttää. Ei, en aio jakaa mitään kotitreenivinkkejä, sillä enpä ole sellaisia juurikaan tehnyt kotona :D Jos taas koet, että nämä ovat suorittamista, niin sitten kantsii ehkä palata parin päivän päästä tänne, niin täällä on silloin jotain muuta :D



** pidä tauko. Oikeastaan kaikesta siitä, mitä teet. Olen ihminen, joka tykkää, kun on monta rautaa tulessa ja tykkään tekemisen meiningistä. Mutta joskus on vain hyvä olla ja lopettaa se kaiken tekeminen. Jos tylsistyttää, niin ole vain ja pysähdy. Voi olla vaikeata tällä hetkellä, jos ympärillä on hälinää, mutta yritä löytää sellainen 15 min aukko, jolloin et tee yhtään mitään. Lapsi auttaa tässä asiassa, sillä huomasin, kuinka terapeuttista on ikäänkuin laskeutua lapsen tasolle, ja tehdä vaikka niitä hiekkakakkuja ajattelematta yhtään mitään muuta.

** tee jotain poikkeavaa siitä, mitä olisit tehnyt ennen. Hanki uusia rutiineja. Tämä auttoi itselläni. Itselleni ne uudet rutiinit olivat mm. sitä, etten enää lue uutisia niin paljon kuin ennen. Lisäksi tein uusia leivonnaisia ja ruokia, jotka ovat olleet mielessä, mutten saanut niitä kokeiluksi asti. Itselle nämä ovat siis poikkeavia asioita, vaikka leivon ja teen ruokaa nyt muutenkin. Mutta uusilla resepteillä niihin sai poikkeavuutta :D Tämän lisäksi olen askarrellut (lapsen kanssa, toki) mutta kun olen todella anti-askartelija, niin tämäkin on ollut itselleni poikkeavaa. Lisäksi kaikissa kotitalousjätteissä (kuten tyhjät maitopurkit, pahvilaatikot ja vessapaperirullat) alkoi yhtäkkiä näkemään kaikkea askarreltavaa. :D

** tyhjennä kaikki kuvat kännykästä ja kamerasta ja muista laitteista ja siirrä ne talteen. Tämä on kyllä tylsistä rutiineista tylsin, mutta aika pakollinen jos haluaa säilyttää tärkeimmät kuvat! Tätä muuten tekee ihan liian harvoin ja yleensä silloin kun on jo liian myöhäistä. Eli tee tämä nyt!  Ja tämä pitäisi tehdä kyllä itsekin ihan asap!

** mene ulos.  Ulkoilma piristää aina ja vaikka ulkoilisit muutenkin niin aina voi valita eri reitin, uuden kohteen tai mitä ikinä. Olemme kyllä ulkoilleet joka päivä eli ulkoilu nyt on aika perusrutiinia, mutta ulkoilmalla on ihan supermaaginen vaikutus, sillä sitä on jotenkin ihan eri fiiliksissä, kun tulee takaisin sisälle. Niinpä kun koen tylsistymisen tunteita suuntaankin ulos piristymään!

Lisäisin tähän ehkä vielä sen, että tylsistyminenkin on ihan sallittua. Tämän kun vielä itsekin muistaisi, sillä nyt tämän noin kolmen - neljän viikon jälkeen olen alkanut tylsistymään enemmän. Mutta koetan ajatella, että tylsyys kehittää luovuutta.  Toivottavasti kukaan ei pidä näitä mitenkään suorittamisena, sillä sitä nämä eivät ole omalla kohdallani. Mietin todella pitkään, että julkaisenko tätä postausta vai en ja pariin otteeseen pyyhinkin nämä kaikki pois. En halua tuottaa kenellekään suorittamisen makua, ja toivottavasti omasta toiminnastani ei sellaista saa. Vaikka nyt se someleipominen on in ja kaikki tekevät sitä, mutta itse oikeastaan leivon ihan vain siksi, että tykkään siitä ja ei ole oikeastaan muutakaan tekemistä. Leipominenkin on itselle sitä terapiaa, jolla saa ajatukset pois ikävistä asioista.

Kerro toki omat vinkkisi tylsyyden varalle!

PS: En tiedä, oliko tässä nyt päätä eikä häntää, mutta tulipahan kirjoitettua viime viikkojen fiiliksiä ylös. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti