Luovuus - milloin olen luovimmillani

Pidin taannoin ex temporeesti Q & A -tuokion InstaStooreissa ja se oli itseasiassa aika kivaa vastailla seuraajien kysymyksiin. Etukäteen mietin, että entä jos tulee liian henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta jännä juttu, että lähes kaikki kysymykset olivat käsityöpainoitteisia ja säästyin henkilökohtaisilta kysymyksiltä :D Eräs kysymys oli kuitenkin sen verran laaja, että ajattelin, että tästähän saisi jatkojalostettua postausideankin. Kysymys oli nimittäin, että milloin olen luovimmillani.

Ensinnäkin, luovuutta on todella monen erilaista. Olen aina muuten pitänyt itseäni ei-luovana henkilönä, mutta viime vuosien aikana olenkin huomannut, että ehkä olenkin luova. Sillä ovathan käsityötkin luovuutta ja varsinkin jos itse suunnittelee ja tekee ohjeita. Ja vaikka ei nyt suunnitteluasteelle edes menisi, niin minusta raitojen yms tekeminenkin perussukkaa on luovuutta! Saa kuitenkin suunnitella, resorin, raitojen järjestyksen ja kavennukset. Luovuusasia on sinänsä pyörinyt myös mielessä viime aikoina, sillä ajoittain on tuntunut, että en todellakaan ole yhtään luova. Ainakaan kirjoittamisen suhteen. Kun koko perhe on ollut kotona, niin on itselle on vaikeampi olla luova ja tuntuu, ettei esimerkiksi kirjoittamistyöstä tule yhtään mitään. Vaikka onkin ihanaa kun koko perhe saa olla kotona! <3

Ennen nautin siitä, että sain aamulla ennen muiden heräämistä oman pienen hetken, jolloin sain paljonkin aikaiseksi. Monesti aamuisin tuli kunnon kirjoitusflow ja sain ideoita, vaikka kuinka paljon ja kirjoitus kulki todella hyvin. Olin ja olen edelleen kyllä aamuihmisiä ja nautin pienistä omista aamuhetkistä. Tällä hetkellä en ole kyllä pystynyt paljonkaan aamuisin kirjoittamaan, mutta aamuisin välillä neulon ja sekin on aivan ihanaa <3 Rakastan aamuneulomista! Mitä käsitöihin tulee, niin monesti ne käsitöiden luovat hetket tulevat vähän milloin sattuu ja siihen ei ole itsellä kyllä mitään kaavaa. Välillä saatan olla tylsistynyt ja saatan katsella hetken lankalaatikoita ja valita sieltä värit seuraavaan työhön. Välillä se väritys saattaa muodostua jostain ihan ulkoisesta tekijästä. Äskettäin sain nimittäin erään idean illalla, ja se piti kirjoittaa ylös heti saman tien, etten vain unohtaisi. Monesti se luovuus tarvitsee myös rauhallisen hetken sekä yksinolon, jolloin saa rauhassa suunnitella tai miettiä. Viime aikojen inspikset ovat kyllä tulleet aika paljon yllättäen ja ajasta riippumatta, vaikka monesti on myös jokin ulkoinen tekijä ollut kimmokkeena. Se ulkoinen tekijä saattaa olla puiden lehdet, värit luonnossa, jokin kasvi tai vaikkapa räntäsateen valkoinen maa, josta välistä näkyi ruohoa.

Lisäksi olen nyt keksinyt uuden ajan omalle luovuushetkelleni. Se on nimittäin illalla, kun taapero on nukahtamaisillaan omassa huoneessaan, niin suljen itsekin silmät ja haaveilen ja suunnittelen mielessä käsityöjuttuja. <3 Tällöin saan ajatukset pois lapsen nukahtamisesta ja jo itselleni omaa aikaa.

Milloin sinä olet luovimmillasi? Oletko aamu- vai iltaihminen vai onko sillä mitään merkitystä luovuuteen?